Sähköpostiosoite meni uusiksi, samoin facebookprofiili. Oli muitakin muutoksia, joista selvisin lapsenlapsen avustuksella, mutta se miksi tämä "Petriinan omat jutut" blogini yllättäen ilmoitettiin lopetetuksi, on edelleen mysteeri.
Niinpä lapsenlapsi perustikin mulle uuden "Petriinan blogin", joka löytynee googlehaulla, Samakasan blogiluettelossa se on entisen blogini nimellä. Mutta kun hetki sitten löysin polun tänne vanhaan blogiinikin googlehaulla: Blogger: User Profile: Petriina, päätin yrittää tallentaa tämän tekstin sekä vanhaan että uuteen blogiini ja ajan myötä katsoa, kumpaan seuraavat tarinani tallennan.
Mutta on toki älypuhelimesta ollut iloakin. Voin katsella uutisia ja selata facebookia, lukea ja kirjoittaa sähköposteja ilman että tarvitsee avata tietokonetta. Ja puhelimen kameralla ottamani valokuvat tallentuvat välittömästi tietokoneelle jne. Harmillista oli se että sormenjälkitunnistin puhelinta avatessa ei toiminut eikä sittenkään, vaikka se vaihdettin peukalonjälkitunnisteeksi, mutta puhelinpuodista löytyi apu siihenkin asiaan.
On ollut lämpimiä aurinkoisia päiviä, mutta tämä päivä alkoi sateisena. "Hyvä kun sataa!" Edesmenneellä isälläni oli tapana todeta kun harmittelimme sadesäätä. "Eihän kesä muuten tule", hän sanoi. Niinpä. Eikä enää ole liukasta. Tosin minä, joka olin koko talven varonut liukkaita kelejä, kaatua kupsahdin nyt kun kadut ovat sulat. Kurkotin ottamaan maahan pudonnutta kauppakuittiani kun tasapaino petti ja tupsahdin turvalleni kadun varressa ollutta likaista lumipenkkaa vasten! Joku nuori nainen käveli ohitseni puhelin kädessä, kuulokkeet korvilla. Ehkä ei edes huomannut minua tai ajatteli että kas vaan, mummo on käynyt siihen päikkäreille. Onneksi pääsin omin voimin jalkeilleni ja pystyin kävelemään kotiovelle eikä jälkeen päinkään ole jomotellut mistään. Niin ja se maahan pudonnut kuittikin tuli poimittua.
Toiseen blogiini tallentaminen ei nyt sitten erinäisistä syistä onnistunutkaan, joten katson myöhemmin, mitä sen kanssa teen.
Kivaa kevättä kaikille!