Kyllä ottaa päähän kun korkeasti koulutettu kantasuomalainen toimittaja kirjoittaa sisäministeri "orvon" tavanneen venäläisen virkaveljensä! Kun sukunimi on Orpo, se taipuu Orpon eikä Orvon. Mikäli joku nykysuomalainen ei sattuisi tietämään, kerrottakoon että orpo pienellä o:lla tarkoittaa henkilöä, jonka vanhemmat ovat kuolleet. "Mä oon orpona, mutten orjana..." lauletaan Orpopojan valssissa. Sen sijaan "orpanalla" ei ole orvon kanssa mitään tekemistä, vaan orpana on serkku (tai muu sukulainen), joka tietysti hänkin voi olla myös orpo. Ilahduin kun keskustapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja A-talkissa kertoi ministeri Orpon tehneen sitä ja sitä, samoin salskean näköinen alueuutisten lukija taivutti ministerin nimen oikein.
Vaan antaas olla kun taas seuraavana aamuna avaan laajalevikkisen paikallislehden, saan lukea jonkun henkilön palanneen "viisikymmentä vuoden" kuluttua jonnekin... Nimestä päätellen supisuomalainen toimittaja tämäkin. Aikoinaan saamieni oppien mukaan kyseinen vuosiluku kuuluu taivuttaa "viidenkymmenen". Erehtyminen on inhimillistä ja tekevälle sattuu, sanotaan. Silti...
"Ja vittu vähäks niinku on sillee niinku väliä miten kirjottaa!" Eli ei kai tässä niinku muu auta ku niinku alkaa sopeutumaan (aikaisempien oppien mukaan "alkaa sopeutua") nykysuomalaisten kielikukkasten kirjoon. Ei niinku olla millänsäkään vaikka joku taivuttaa Närhi-nimisen henkilön "närheksi" eikä Närhiksi niin kuin se oikeaoppisesti tulisi taivuttaa, ja antaa närhi-nimisen linnun lennellä ja tarvittaessa näyttää kaikille närhen munat. Liputtaa kansallisrunoilijamme Runebergin päivän kunniaksi, olkoonkin että tämän aamun paikallislehden mukaan "lipputanko uupuu monilta." Klikkasin tässä välillä yle piste fi. sivustolle, jossa kerrotaan ADHD-diagnoosin uupuvan (puuttuvan?) kymmeniltä tuhansilta! Ja eilisellä eduskunnan kyselytunnilla harmaantunut entinen ulkoministeri sanoi osoittavansa kysymyksensä "ministeri Orvolle".
Olen nyt niin uupunut näihin uutisiin, että suljen koneen ja toivotan kaikille uupuneille, orvoille, orpanoille ynnä muille leppoisia kahvihetkiä Runebergintorttujen kera!
Ai että mä tykkäsin!Voin melkein tänne asti kuulla puhinan,kun olet tätä näpytellyt:)Nimimerkki:Samoilla linjoilla täälläkin.Mulla ei ole Runebergin torttua,mutta laskiaispullat pistettiin äsken Siirukan kans poskeen.Ihanaa saada pieni koululainen tänne koulun jälkeen välipalalle.
VastaaPoistaPari vuotta sitten minullakin lapsenlapsi piipahti torstaisin koulun ja harrastusten välissä syömässä, se oli aina juhlahetki. Nyt hänen aikataulunsa ovat niin kiireiset että näemme harvemmin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHei Petriina, luin tästä facebookissakin, suomi on niin suomettunutta, nyt en ehdi sanoa muuta. Olitko se juuri sinä joka kerroit tästä orpoilusta - otin kantaa siihen. Mukavaa Runebergin päivää minä odotan ystävätärtä kahville ja kai se tuo tortut mukanaan. Yleensä hätävaraksi leivon kääretortun, mutta munat unohtui kauppaan eikä appelsiinihilloakaan ollut..
VastaaPoistaTuli "vihreitä", siksi uusin kommentin.
PoistaJoo, melskasin samasta aiheesta naamakirjassakin! Ostin lähikaupasta Runebergintortut, jotka hetki sitten tuhosimme ystävän kanssa.
VastaaPoistaSamat asiat kiusaavat miunkin vanhaa korvaa. Lisäksi sanojen outo painottaminen, esim se mainoksen nainen 'kolmeKYMPPINEN', yäk.
VastaaPoistaUupunut...sitä olen ! Risteily Tukholmaan vei voimat vaikka onkin mukava poikkeus tavalliseen elämänmenoon. Sattui vielä olemaan 21m/sek tuuli, joten tiesi olevansa merellä.
Runebergiä en syönyt eilen, tuskinpa tänäänkään. Odottelen josko sentään laskiaispullaa saisi. Peffamäkeenkin tekisi mieli, mutta...
Olethan reipas nainen kun uskaltaudut merelle myrskyävälle! En ole ollut talviaikaan risteilyllä sen jälkeen kun äitini kanssa kävimme kaksikin kertaa tuolloin Ruotsissa asuneen nuorimman siskoni perheen luona. Toisella matkalla myrskysi melkoisesti, mutta äitiä se vain nauratti!
PoistaAaarrghh … tätä samaa minäkin tuskailen. Sanat taivutetaan miten sattuu ja sitten ne yhdyssanat, olen "allerginen" väärinkirjoitetuille yhdyssanoille.
VastaaPoistaEn tiedä mitä kouluissa tänä päivänä painotetaan, mutta ilmeisesti nuoret, ja toki vanhemmatkaan ei välitä, kirjoitetaan mitä ja miten sattuu (kunhan asia tulee ymmärretyksi ja kun oikeinkirjoitusta väännetään väärin mainoksissakin, niin sehän on "luvallista" sitten arkikäytössäkin :(.
Loistava kirjoitus sinulta, oikein kuulen kuinka puhiset.
Puhisin niin että oli istuttava koneen ääreen kesken huushollin imuroinnin! Joissakin teksteissä huoleton puhekieli voi olla ihan piristävää ja paikallaan, mutta kun kyseessä on laajalevikkisen maakuntalehden toimittajan kirjoittama asiajuttu tai poliitikon pitämä puhe, em. kaltaiset virheet sattuvat silmään ja koskevat korvaan.
PoistaMokia sattuu ja tapahtuu, mutta voit röyhistää rintaa että huomaat ne. Laskiaispullat minulle kelpaavat, mutta Runebergintortut ei oikein maistu.
VastaaPoistaOlen joskus ostanut valmiita laskiaispullia, joskus tehnyt itse. Nyt on viikko sitten leivottuja puusteja vielä pakastimessa, joten ne korvatkoot pullat.
PoistaJos taivutat nimet Närhi:Närhin-tyyppisesti, niin taivutatko myös Mäki:Mäkin, Joki:Jokin, Niemi:Niemin, Nieminen:Nieminenin, Matti:Mattin, Ahtisaari:Ahtisaarin, Halonen:Halonenin? Mihin vedät rajan, minkä nimien taivuttelussa tulee äännevaihteluita?
VastaaPoistaEn taivuta, vaikka saman logiikan mukaan ne tulisikin taivuttaa kertomallasi tavalla, mutta ehkä raja on siinä, miltä nimi taivutettuna korvaan kuulostaa. Ja esimerkiksi kun kaupungin nimi on Riika, jotkut ovat olleet Riiassa, toiset Riikassa... itse olisin ehkä jälkimmäisessä.
Poistayleisin taivutusmuoto lienee "Riian", "riianjotkut taivuttavat