Säästötalkoot

Säästän sähköä pissimällä pimeässä. Vessan ovi sen verran raollaan että en pytyltä noustessa lyö päätäni seinään. Samalla säästyy peilikaapin putkilamppu, jonka vaihtamiseen viimeksi tarvitsin ulkopuolista apua. Ulkopuolinen apu ihmetteli, että miten se niin vähän aikaa kestää, edellisen kerran oli vaihdettu kahdeksan kuukautta sitten. Sitä minäkin ihmettelen, varsinkin kun naapurirapun rouva kertoi omansa kestäneen kehdeksan vuotta! Eräs selitys lienee ulkopuolisen avun arvelema putkiremontin yhteydessä mahdollisesti  tapahtunut asennusvirhe, toinen se että olen sytytellyt ja sammutellut valoa silloin kun ei ehkä olisi ollut tarpeenkaan.

Toinen sähkönsäästämiskeino on pysytellä sängyssä niin kauan kunnes aamu valkenee. Kesää kohti  mentäessä se tapahtuu yhä varhaisemmin. Pimeänä vuodenaikana voi illansuussa viettää "hämärätuntia" niin kuin sähkövalottomassa lapsuudenkodissani tehtiin. Silloin säästettiin lampun öljyä, karbiidia, mitä milloinkin. Tai istuskeltiin "hämärän hyssyssä" ihan vain tunnelman vuoksi hellan rinkien lomasta loimottavaa tulta tuijotellen  tai kynttilöitä poltellen. Sähköhellan ja uunin käytön järkeistäminen on minulla vielä niin sanotusti vaiheessa. Mutta mitä ihmettä nyt? Yllättäen alkaa hämärtyä niin että hapuilin jo työvalon katkaisijaa kunnes hoksasin aamupäivän auringon solahtaneen pilveen ja kipaisin raottamassa säleverhoa sen verran että tietskan näppäimet näkyvät taas. 

Veden säästämisessä minulla on vielä opettelemista. Aamupesulla käydessäni noudatan  tiettyä järjestystä, mutta suihkussa lorottelen vuoroin kuumaa ja kylmää vettä päälleni ehkä turhankin pitkään. Enkä  ole opetellut hyödyntämään suihkuvesiä kuten Savon tätini aikoinaan teki. Kun menin kesäaamuna hänen luonaan suihkuun, hän juoksutti kiireen vilkkaa pesuvadin, kehotti seisomaan siinä että hän voisi  suihkuvesilläni kastella takapihan kukkaset! Olin saada hepulin kun kuvittelin miten muovivati nuljahtelisi märällä lattialla ja pahimmassa tapauksessa kaatuisin sen kanssa, kukaties kolhisin itseni sairaalakuntoon. Ja eri asia, miten  kukkaset reagoisivat saippua- ja shampoomerkkeihini. Juksasin tätikultaani niin että laskin vettä vatiin vasta suihkuttelun jälkeen,  näön vuoksi vaahdotin hiukan saippuaa sekaan. Täydestä meni.

Kahdeksan vuotta sitten tehdyn putkiremontin yhteydessä taloyhtiööni vaihdettiin asuntokohtaiset vesimittarit, mikä on senkin vuoksi hyvä että kenenkään ei tarvitse vahtia, miten usein ja miten monta yövierasta kenelläkin käy taloyhtiön laskuun vettä lotraamassa. Perusmaksu on 15 euroa kuukaudessa per henkilö, sen ylittävä pulitetaan omasta pussista. Jotkut säästävät vedessä niin että saavat perusmaksustakin osan takaisin, minä olen joutunut maksamaan kolmisenkymmentä euroa vuodessa lisää. Kesäisin parvekkeellani rehottava kukkaloisto tarvitsee kastelua joskus parikin kertaa päivässä, mikä omalta osaltaan lisännee laskuani.

Jollakin toisella veden ja sähkönsäästämiskeinoja lienee enemmän,  minulle ei nyt tule muita mieleen. Tehokkain keino  kummankin säästämiseen olisi pysytellä mahdollisimman paljon poissa kotoa! Sen taidan heti kesäkelien tultua ottaakin käyttööni. Nyt kun eilisen lätäköt ovat jäätyneet luistinradoiksi eikä lämpöasteita ole luvassa päivällekään, perjantaipäiväni ainoaksi reissuksi jäänee liukasteleminen muutaman korttelin päähän saapuvalle kirjastoautolle.

Aurinko! Häikäisee niin että  kävin säätämässä säleverhon entiselleen. Ikkunalaudan viherkasvitkin viihtyvät paremmin puolivarjossa. Ja taas pimenee...

JK.  Herneenversot kasvavat niin että humisee! Sopivat myös pääsiäisruohoksi, ellei joku napsi ne sitä ennen suuhunsa. Liotin viime kesän krasseista keräämiäni siemeniä yön yli vesitilkassa ja piilotin multaruukkuihin. Liian varhainko ehkä?