Sähkölle allerginen?

Kuumottaako kasvojasi? Pisteleekö ihoasi? Onko sinulla päänsärkyä, huimausta, sydänoireita, hengenahdistusta? Koordinaatiohäiriöitä, tinnitusta, uupumusta, keskittymishäiriöitä, muistivaikeuksia, nivel- ja lihaskipuja?

Edellä mainitut ovat tyypillisimpiä sähkölle yliherkän henkilön oireita, mutta voivat toki johtua monista muistakin syistä. Juuri ilmestyneessä kirjassa "Kun säteily satuttaa" kymmenisen korkeasti koulutettua, erilaisissa ammateissa toimivaa sähköherkkää (enää ei käytetä sähköallergia-nimitystä) henkilöä kertoo sairastumisestaan sekä siitä, miten useimmat heistä ovat erilaisin järjestelyin joko pystyneet olemaan työelämässä koko ajan tai palaamaan sinne takaisin. Editan julkaiseman kirjan ovat toimittaneet kirjailija Anelma Järvenpää-Summanen ja Koneen Säätiön hallituksen puheenjohtaja Hanna Nurminen, jotka kertovat myös oman tarinansa.

Millaisia mainitut erikoisjärjestelyt heidän kohdallaan sitten ovat olleet? Joku on hankkinut tietokoneensa näytön ympärille teräspellistä ja johtavasta pleksistä valmistetun kaapin, jonkun on pitänyt luopua kännykän käytöstä ja television katselusta kokonaan, jopa bussissa kännyköihinsä puhuvat kanssamatkustajat aiheuttavat oireita niin että hänen on joko vaihdettava paikkaa tai suojauduttava erikoisvalmisteisella huivilla, jonka sisällä on kaksi kerrosta ohjussuojakangasta. Joku ei voi mennä lainkaan tilaisuuksiin, joissa tietokoneet tai matkapuhelimet ovat päällä. Toinen, joka maaseudulla tuntee itsensä hyvävointiseksi, oireilee kaupunkien keskustoissa, onpa joku joutunut muuttamaan juuri hankkimastaan kerrostalon kattohuoneistosta, koska naapuritalossa sattui olemaan erään operaattorin pääkonttori. Talon seinälle oli asennettu neljä matkapuhelintukiasemaa, jotka olivat samalla korkeudella kuin hänen kotinsa ja joiden antenneista osa oli suunnattu juuri hänen asuntoaan kohti. Joku on laittanut kotiinsa säteilyä eristävät verhot, toinen teettänyt ulkomaanmatkaa varten hiilikuitukankaalla vuoratun silkkiponchon. Joku joutuu pyytämään luennolleen tulleita henkilöitä katkaisemaan matkapuhelimistaan virran, jollain on mahdollisuus työpaikallaankin - ainakin vielä toistaiseksi - käyttää kaiuttimella varustettua lankapuhelinta jne.

Mitä enemmän korkeilla radiotaajuuksilla toimivia langattomia laitteita, sitä enemmän säteilylle herkistyneitä ihmisiä, toteavat asiantuntijat. Moni onkin hankkinut mittarin, jolla voi mitata esimerkiksi asuinympäristönsä radiotaajuuksia.

Kirjassa esiintyvät henkilöt ovat keskivaikeasti herkistyneitä, pahempiakin tapauksia on sekä niitä, jotka tietävät oireilevansa lievästi, mutta pystyvät elämään ongelman kanssa. Itse kuulunen viime mainittuihin. Pari vuotta sitten vaihdoin rikkoutuneen pöytäkoneeni kannettavaan, johon hankin langallisen hiiren, mutta jolla kirjoittaessani aloin saada rajuja pahoinvointikohtauksia. "Jos joku on allerginen sähkölle, on hän allerginen kaikelle muullekin," päivystävän poliklinikan nuori naislääkäri paukautti kun arvelin oireideni ehkä johtuvan tietokoneen näytöltä saamastani säteilystä. Ei se nyt ihan niinkään ole, sanoin ja kerroin tuttavastani, joka ei ole allerginen muulle kuin em. säteilylle. Lääkäri myönsi että ei ollut sähköyliherkkyydestä aikaisemmin kuullutkaan.

Ruotsissa sähköyliherkkyys on virallisesti tunnustettu toimintarajoite, meillä Nokialandiassa ei. Mutta eivät markkinat siihen kaatuisi, vaikka se tunnustettaisiinkin, päinvastoin, alettaisiin suoltaa "vähemmän säteileviä" laitteita ja erilaisia oheislaitteita säteilyn minimoimiseksi. On niitä markkinoilla jo nytkin, jotkut kelvollisia, jotkut pelkkää huuhaata, kuten eräs kirjassa esiintyvistä oli saanut kokea.

Oma tilanteeni helpottui kun poikani liitti vanhan pöytäkoneeni näppäimistön ja ison mattapintaisen näytön kannettavaani ja kannettava on nyt taustalla "keskustietokoneena" eli mulla on tässä kaksi näyttöä auki kuten kuulemma lehtien toimituksissa! Jos huono olo yllättää, voin sulkea koneen ja tehdä muita hommia. Voin myös katsella telkkaria ja puhua kännykkään, olkoonkin että pitkähkön puhelun aikana korvan ympäristöä alkaa kuumottaa. Eniten huolestuttavatkin lapset, jotka näpräävät älypuhelimiaan, puhuvat pitkiä kännykkäpuheluja, viettävät tuntikausia tietokoneen äärellä. Ja eilen luin eräästä lehdestä jutun, jossa hehkutettiin "tabletteja", joilla voi surffailla vaikka peiton alla! Ostaisinko lapsenlapsille joululahjaksi korvanappikuulokkeet kännyköitä varten ja jos, niin käyttäisivätköhän ne niitä?