"Jos haluat suojautua koko elämäsi ajaksi salamaniskulta, ota kolme isoa kiveä ja keitä niitä kattilassa kahden tunnin ajan. Lopuksi voitele tulikuumat kivet suksivoiteella."
(Miki Liukkosen runokirjasta Elisabet)
Nuoren runoilijan hulvaton ohje osui ja upposi suoraan nauruhermooni. Voisiko nykymaailman menoa enää osuvammin ilmaista? Tämän ohjeen mukaanko maamme päättäjät suunnittelevat supistamis-, lakkauttamis- ja laajennus- (viime mainittu koskee lähinnä Suomen kuntia) ohjelmiaan? Aikomukseni on hankkia Miki Liukkosen kirja luettavakseni, ties mihin kaikkiin tarkoituksiin sieltä löytyisi ohje! Sitä ennen ihmettelen runollista vessapaperia.
Olin kyllä tv-mainoksesta huomannut sellaistakin olevan olemassa, mutta se että törmäisin siihen lähikaupassani, oli yllätys. Ostin, en runojen vuoksi, vaan pakkauksen koon vuoksi, koska tavallisesti käyttämäni pakkaus ei olisi mahtunut kassiini. Mikäli niitä nyt voi runoiksi kutsua, ei, aforismejakaan ne eivät liene, ehkä vain ajatuksen pätkiä. Kirjoittajaa ei mainita, joten lainaan niistä muutaman sitaattien sisällä:
"Ne kesät mummolan maaseudulla, se pitkä maantie, lannan haju ja lämmin sauna, niitä en unohda koskaan." "Kauniit polvet, tokaisi vanha seilori keltaisessa takissaan raitiovaunussa. Punastuin ja hymyilin." "Ylioppilasjuhlissa tunnen koputuksen olkapäälläni: "Anteeksi, teidän selässänne roikkuu wc-paperi." Rullaan pehmää, ohutta paperia eteen päin: " Mietin, hain, jännitin - ja pääsin haastatteluun. Ole rohkea kuin minä. Voittajan on helppo hymyillä!" "Anteeksi kun kiukuttelen, huudan ja saan sinut itkemään." Siinä pytyllä istuessani seuraava tuntuu kuitenkin tilanteeseen sopivimmalta: "Anteeksi, olemmeko tavanneet edellisellä käynnillä?"
Mutta ei tää vielä mitään. Mainosperhe, vai oliko siinä vain äiti ja lapsi, on revetä riemuunsa siitä ilosta, että nyt on keksitty veteen liukeneva wc-paperirullakin! Jokin aika sitten suomalainen lastenpsykiatri kertoi joidenkin lasten joutuneen syömään vedessä liottamaansa vessapaperia, koska kotoa ei löytynyt muuta syötävää. Siispä jos äipällä ja isukilla sattuu olemaan niin paljon menoa ja ohjelmaa, etteivät ehdi hankkia jälkikasvulleen ruokaa, nyt voi liottaa jo paperirullatkin! No, tuskin mainosperhe sentään siitä riemuitsee, vaan - mistä?
Paras ja painavin viimeisenä: Kirjallisuuskritiikin verkkolehti Kiiltomato.net sivuilta löytyy Alli Kantolan kirjoittama arvio Eeva Kilven uusimmasta, Kuolinsiivous-nimisestä runoteoksesta. Vaikutuin siitä niin, että mielestäni se pitäisi toimittaa jokaisen ministerin ja kansanedustajan luettavaksi, että he tiedostaisivat, k e i d e n asioista puhuvat kun puhuvat vanhuspalvelulaista ym. ikäihmisten elämään liittyvistä asioista.
Kiitos teksistäsi,joita on aina ilo lukea,sekä vinkistä Kiiltomadon sivuille.Kävin heti lukemassa ko.arvostelun,upea,ja päätin oitis hankkia myös tämän kirjan.Iän mukana ihmisen kaipuu ihmisen luo,kaikin tavoin,ei suinkaan vähene ja rakkauden antaminen ja saaminen ovat elämisen elinehto.Oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi itseään koskevissa asioissa.
VastaaPoistaNuoret eivät sitä todellakaan tiedosta, että eivät ihmisen toiveet, tarpeet, elämän into ja kiinnostus asioihin iän myötä mihinkään katoa, joskus jopa päin vastoin! Eri asia jos on sairas, dementoitunut tms., mutta on nuorissakin sairaita ja eri tavoin vammautuneita. Heillä ei myöskään ole turvanaan elämänkokemusta, josta Eeva Kilpi niin kauniisti kirjoittaa. Kiitos kommentistasi!
PoistaMinun on ehdottomasti hankittava tuo Miki Liukkosen kirja, sillä juuri tuollainen puhuttelee minua. Joskus pitää uskaltaa aitoja kaataa ja Eeva Kilven tavasta kirjoittaa olen aina pitänyt.
VastaaPoistaMainokset! Pfaff!!Samaa mieltä kanssasi!!
Miki Liukkosen riemastuttava runonpätkä oli fb-kaverini seinällä, teippasin sen jääkaappini oveen jotta suupieliä alkaisi vetää hymyyn vaikkei kaapissa sillä hetkellä juuri muuta olisikaan kuin valo!
PoistaKiva juttu Petriina ja tuohon Mikiin olen tainnut jo törmätäkin, siis vain kirjallisesti ja tuo vessapaperirulla on puhuttanut jo paljonkin eikä sitä kuulemma suositella esim. kerrostalojen vessanpönttöön, tulee ongelmia muustakin paprusta ja mössöt vain lisäävät paskajätemassaa (sori rahvaanomaisuus)huomattavasti.
VastaaPoistaOlen miettinyt että se pitäisi varmaan siivilöidä puhdistavien myrkkyjen läpi uusiokäyttöä varten, ehkä niin jo tehdäänkin? Myrkyt kuormittavat tietenkin kierrätyksen myötä ympäristöä, mutta se lienee sivuseikka.
Runollisesta vc-paprusta taisin joskus kirjoittaa samassa kasassa, nyt on tullut taas uudelleen, ihanaa pyyhkiä vaikka sanoihin "juuri nyt, istuessani tässä kanssasi, elämä on täydellistä"
Minulle jäi epäselväksi, MIKSI veteen liukeneva wc-paperirulla onkaan tv-mainosperheen äidille ja lapselle niin suuri ja iloinen asia! Ehkä selviää seuraavalla ko. mainoksen pakkokatselulla.
PoistaEdellisessä asunnossani wc-n raikastin oli huomaamattani pudonnut viemäriin ja tukkinut sen. Seurauksena oli niin mittava operaatio että sen jälkeen en ole ko. raikastimia käyttänyt ja muutenkin katson tarkkaan, mitä pönttöön pudotan.