K r i i t i k k o

I NÄYTÖS

Säälittävän näköinen pikkumökki, jonka katolla kaatuilevin kirjaimin: KIRJAILIJATALO. Pihalla pölvästelee partainen miehenturilas, Onni. Lahja
Lempinen tulee.

Lahja: Päivää... onko se kirjailija itse?

Onni: Ei. Minä olen kriitikkko.

Lahja: Ai, minä ihan luulin että kirjailijatalossa kirjailijat kirjoittavat kirjojaan.

Onni: Eihän tässä kaupungissa ole yhtään kirjailijaa.

Lahja. Ai ei, vai? Onhan niitä vaikka kuinka...

Onni: Tai oli, yksi. Mutta sekin muutti muualle silloin kun tämä kirjailijatalo valmistui.

Lahja: Hei...mutta kun te kerran olette kriitikko...

Onni: Onni Kirves. Onni vaan.

Lahja: Lahja, Lahja Lempinen. Kun sinä Onni kerran olet kriitikko, silloinhan minä varmaan voin jättää sinulle nämä tekstini arvioitaviksi?

Onni: No mikä ettei.

Lahja: Tässä on sekä näytelmä että romaanikäsikirjoitus, samasta aihepiiristä molemmat. Mutta kun minä en oikein tiedä, kumpaan minun lahjani viittaavat enemmän, draaman vai proosan puolelle.

Onni: (vilkaistuaan tekstejä) Minä kyllä tiedän.

Lahja. Milloin minä voisin tulla hakemaan ne?

Onni: Vaikka huomenna.

Lahja: Niin pian, voi kiitoksia! Hei huomiseen.

Onni: Hei. Hyvän näköinen misu. Ei enää nuori, mutta ei nyt vielä mikään mummokaan. "Oli synkkä ja pimeä yö..." Onpas omaperäinen aloitus, hehheh... hah-hah-haa...


II NÄYTÖS
Lahja: Huomenta.

Onni: Mrrr....Tämä sinun tekstisihän on ihan hirveä!

Lahja: Niinkö?

Onni: Rakastutaan sinne tänne.

Lahja: Mutta niinhän sitä yleensä tehdään.

Onni: Elämässä. Ei näytelmässä. Henkilöitä on aivan liikaa, yksi lähtee mannekiiniksi kaupunkiin ja...aijaijaijai... Ja entäs sitten tämä sinun espanjalainen Juan-Carloksesi! Eihän espanjalainen mies ole tälläinen lälly, vaan (Onni pyörähtää yhdellä jalalla vähän vaikean näköisen piruetin, rallattaa espanjalaista musiikkia) pitää olla tulta ja temperamenttia!

Lahja: Ehkä minä sittenkin olen enempi romaanikirjailija.

Onni: Ja huumori, jos sinä nyt tämän olet huumoriksi tarkoittanut, on pelkästään huulenheiton tasolla. Vaikka, onhan sinulla taito tehdä repliikkejä.

Lahja: Ai?

Onni: Mutta se ei riitä jos sisältö puuttuu.

Lahja: Entä se toinen, romaaniteksti?

Onni: No nmjaa. Minä en nyt ensinnäkään ymmärrä, miksi sinä olet tämän kirjoittanut. Mitä sinä haluat tällä sanoa? Tästä ei selviä, että mikä tämän naisen suhde tähän mieheen on.

Lahja: Se mikä naisen suhde mieheen nyt yleensä on!

Onni: Niin niin, mutta se ei tule kyllin selvästi esiin.

Lahja: Ai ei, vai?

Onni: Ja tässä ei kuvata tämän naisen elämää kotona, Suomessa ollenkaan, se on aina Espanjassa.

Lahja: Mutta kun se on. Joko siellä, matkalla sinne tai sieltä pois. Ei sillä mitään "elämää" täällä kotona olekaan. Se nainen toteutuu matkalla.

Onni: No sano se sitten tässä tekstissäkin. Tässä on nyt vähän semmoinen tunne, että "minäpäs nyt kerron teille millaista on Espanjassa!"

Lahja: Enhän minä ole edes käynyt siellä!

Onni: Se on toinen asia. Sinun pitää unohtaa se, mitä todella tapahtui, antaa mielikuvitukselle valta, villitä itsesi kirjoittamaan! Tässä ei ole mitään sellaista, minkä vuoksi kansa ryntäisi tätä ostamaan. Enemmän sisäistä tapahtumista, syvyyttä.

Lahja: Siis niin ku murha, tai insesti?

Onni: Ee-i, nyt välttämättä niitä, vaan mitä sinä tällä tekstillä haluat sanoa? Se sinun pitää itsellesi selvittää. Ja sen mukaan valita tyylilaji. Ja sitten nämä muotoseikat. Niin, siis...romaanin muotoseikat. Tämä on kirjoitettu yhdessä tasossa. Taide on monessa tasossa. Ja kieleen sinun tulee kiinnittää aivan erityistä huomiota, ethän sinä näytä edes tietävän, milloin ja-sanan eteen tulee pilkku, milloin ei. Eikä sanota Seurahuoneella, vaan Seurahuoneessa.

Lahja: En minä ole tiennytkään, että kirjailijaksi tuleminen on näin vaikeaa! Sano nyt edes yksi myönteinen asia siitä.

Onni: No nmjaa... onhan tässä hyvä printti.

(Lahja paiskaa tekstit päin kriitikon naamaa, poistuu itkien paikalta.)

Lahja: Sama se mitä kirjoitat, tisseihin ne kuitenkin katsoo!



III NÄYTÖS
Siistiytyneen näköinen Onni käppäilee uudehkon omakotitalon pihamaalla. Narulla roikkuu pari iloisen kirjavaa räsymattoa.

Onni: Minä luulin Lahja Lempisen lähteneen lopullisesti, mutta se perhana päätti kostaa. Se meni mun kanssani naimisiin! Ja "kostoa" on riittänyt, hehehe...

Lahjan ääni (ehkä hameen helma heilahtaa oven välissä): Onniii! Heti mattoja tamppaamaan ja roskat pitää viedä ulos! Minun on vielä tänään saatava tämä käsikirjoitus lähtemään kustantajalle. Esikoisromaani myytiin loppuun heti ensimmäisenä päivänä, tästä toisesta kustantaja povaa vielä suurempaa menestystä. Onniii, astiatkin on vielä tiskaamatta ja kaupassa pitää käydä, Onni, etkö sinä kuule?

-------------------------------------------------------------

Tämä vuosia sitten kirjoittamani pienoisnäytelmä/hupailu/hulluttelu/hapuilu/ (sketsiksi lienee liian pitkä) oli aikomus esittää eräissä kirjallisissa illatsuissa, mutta erinäisistä syistä jätimme esittämättä. Sen jälkeen tämä on turhaan odottanut löytäjäänsä, joten päätin julkaista tämän täällä, omassa blogissani.
Alkuperäinen teksti ja mahdolliset esitysoikeudet osoitteesta:
info@sunklo.fi