Tangon taikaa

Lauantai-iltana olivat superlatiivit loppua kun siskon kanssa hehkutettiin uuden tangokuninkaan karismaa, esiintymistaitoa ja ennen kaikkea hänen tummasointista upeaa ääntään!  Minulta taisi pari tekstaria lipsahtaa vika osoitteeseenkin, toivottavasti en herättänyt ketään kesken makeimpien uniensa. Toki toisetkin loppukilpailuun selvinneet olivat hyviä ja superfinaalin Kalle Jussila olisi ehkä voittanut  kisan ellei tuntematon nuori mies jostain "Villähteen pusikoista" olisi tullut ja  sekoittanut koko pakan. Hänen esittämänsä "Vähän ennen kyyneleitä" hurmasi minut niin että aion ostaa Aki Samulin levyn heti kun se ilmestyy markkinoille, laittaa sen keittiön cd-radiossa jo pitkään pyörineen  "Classics for pianon" tilalle. Musiikin suhteen lähes kaikkiruokaisena olen kokatessani soitellut myös milloin Elviksen, Olavi Virran, Edith Piafin ym. lauluja. Se hieman ihmetytti, että tuomariston hyvin sijoittamalle Juha Hautaluomalle alueraadit eivät lämmenneet lainkaan. Ja että vasta kruunatulle kuninkaalle ojennettiin kimppu valkoisia kallankukkia! Eikös ne ole kautta aikojen liitetty suruun ja hautajaisiin? Taisi muuten tuore tangokuningatarkin torstai-iltana saada samanlaisen kimpun, jonka laittoi lattialle laulun ajaksi. Eniten kuitenkin ihmetytti tangomarkkinat avanneen ministerin puhe, jossa hän jaaritteli juhlakansalle hallituksen kaavailemasta säästöohjelmasta!! Ellei sitten ajatellut, että juhlamielellä olevilta kansalaisilta se saattaa saada suopeamman vastaanoton kuin arjen töissä uupuneilta puurtajilta, silti...

Tänään tarkoitukseni ei ollut kirjoittaa lainkaan, vaan aamuisen torilla käynnin jälkeen tehdä jotain ihan muuta, mutta minkäs teet kun tangon taika pyrkii paperille. Sitä on ilo kuunnella, tunnelmoida sen tahdissa, nautinto katsella taitavasti tanssittuna. Vähemmän taitavia esityksiäkin näkee. Luin hiljattain haastattelun, jossa joku rouva kertoi miehensä kävelevän tanssilattialla edes takaisin,  kutsuvan sitä tangoksi. Omilla tangotaidoillanikaan en pääse kehumaan. En vaikka kompurointiini kyllästyneenä menin aikoinaan tanssikurssille. Siellä oli pariskuntia, nuoria miehiä sekä me pari kypsempään ikään ehtinyttä naista. Mutta sen sijaan että mekin olisimme saaneet henkilökohtaista opetusta, jouduimme  tavallaan niiden nuorten miesten koekaniineiksi, opettamaan heitä, koska opettaja ei ehtinyt neuvoa jokaista erikseen. Minäkin yritin veivata valssia, hypellä jenkkaa ja taivutella tangoa poikani ikäisen kankeakoipisen kaverin kanssa, vaikka olisin tarvinnut opetusta itse. Hiki siinä tuli. Eräällä morsmaikkunsa kanssa häävalssia opetelleella nuorella miehellä roikkui takapuolen päällä froteepyyhe, jolla hän välillä pyyhkäisi hikistä naamaansa. Jätin kurssin kesken.

Mutta nyt on jätettävä tämä tarina kesken, ryhdyttävä tekemään sitä muuta, tulihan kaikkein tärkein  jo sanottua: Ilo siitä että tasavalta on taas saanut uuden  kuninkaan ja kuningattaren! Toivoin että kuningattareksi olisi kruunattu nyt toiseksi tullut tuntematon, raikas ja persoonallinen laulajatyttö tai joku muu niistä nuoremmista, mutta jospa heidän aikansa tulee vielä. Torstaina valittu, aikaisemminkin tangomarkkinoilla mukana ollut kuningatar hehkuu kypsän naisen glamouria.