Bussikatosten kunkut

    
Olin ollut kylässä toisella puolella kaupunkia, kävellä puuskutin iltapimeällä mäkeä ylös, pysähdyin välillä vetämään henkeä. Miten ylämäki nyt ottikin näin koville? Ehkä osasyy oli kova tuuli ja päin naamaa rätkittävä räntäsade. Onneksi mäen päällä odotti katettu bussipysäkki, joka oli suhteellisen siistissä kunnossakin. Penkki näytti kuivalta, mutta arvelin sen ehkä olevan liian kylmä istumiseen, joten päätin seisoskella katoksen alla tuulelta suojassa auton tuloon asti. Mutta toisin kävi.

Kaupan suunnalta lähestyi kookas mies. Ensin luulin hänen kantavan kakkulaatikkoa kun niin varoen sitä kuljetti, mutta kaljakorihan se oli. Hypähdin vaistomaisesti katoksen alta kauemmaksi kun väkevän viinan hajun ympäröimä, siististi  pukeutunut, ei vielä mikään ikäloppu herrahenkilö itseoikeutetusti valtasi katoksen, kävi keskelle penkkiä istumaan, asetteli kaljalaatikon maahan jalkojensa väliin. Nostin takin kaulukset pystyyn, vedin huppua lakin päälle, mutta tuuli repi sen saman tien takaisin niskaan, taivaalta tuiskuttavat jäiset pisarat pistelivät naamaa. - Kyllä on yläkerran ukko unohtanut miten talvea tehdään! Ensin pakkanen ja vasta sen jälkeen lumi,  eikä näin päin että ensin märkää lunta ja pakkanen sen päälle, hän huuteli katoksen alta. - Niin... liukastahan siitä tulee, totesin. Hän ilmoitti ilmaston muuttumisen olevan ihmisen aikaansaannosta, katsoi minuun aivan kuin olisin ollut syypää koko ihmiskunnan tekosiin. Kertoi olevansa  maalaistalon poika, joka kyllä tiesi mikä merkitys säätilojen seuraamisella syyskyntöjen ja muiden töiden kannalta on, ensin pakkanen ja sitten vasta lumi. - Ai jaa, sanoin.

Jos olin arvellut hänenkin tulleen bussia odottamaan, erehdyin. Hän repi pahvipakkauksesta oluttölkin, sihautti sen auki ja alkoi naukkailla.  Sisuni kuohahti. Teki mieli kysyä, että onko hänellä aavistustakaan, keitä varten bussipysäkkien katokset on rakennettu? Heitä ketkä odottavat bussia! Mutta olin hiljaa. Hän olisi saattanut tehdä tilaa vierelleen ja siihen en olisi mistään hinnasta mennyt, tai suuttua ja ties mitä siitä olisikaan seurannut. Ristinsieluakaan ei näkynyt missään, läheisen kaupan sulkemisaika lähestyi. Mies kertoi myöhemmin asuneensa varuskunta-alueella, olleensa armeijan palveluksessa. Just joo, upseeri ja herrasmies!  Komea upseeri hän on varmasti ollutkin. Ellei ole ollut upseerin autonkuljettaja, kengänkiillottaja tai mitä kaikkia tehtäviä  armeijasta mahtoi löytyäkään. Oli kuulemma ollut avoliitossa niihin aikoihin. Halusiko viestittää, että oli nyt vapaa? Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Siirryin vieläkin pari askelta kauemmaksi, en sanonut hänelle enää mitään. Tuuli ja räntäsade vain yltyivät,  eikä bussin valoja vieläkään näkynyt. Vaikka tavoilleni uskollisena olinkin pysäkillä liian aikaisin, kyllä sen nyt jo olisi pitänyt päätepysäkiltä tänne ehtiä. Bussien reitit ja aikataulut oli kesällä pistetty uusiksi, mutta mielestäni nämä iltavuorot olivat pysyneet ennallaan. Hytisin kylmissäni, mies huuteli jotain, mitä en yrittänytkään kuulla. Onneksi puhelin oli taskussani, ellei auto pian tulisi, menisin kaupan eteen, soittaisin sinne taksin itselleni. Vihdoin viimein linja-auton valot välkkyivät mäenrinteen talojen ikkunoihin! Auto pysähtyi katoksen eteen, luikahdin sisään ennen kuin ovi ehti kunnolla auetakaan. Katoksen alta upseeri ja herrasmies katsoi(ko?) kaihoten perääni. Ties miten houkuttelevalta minä hänen humalanhuuruisissa silmissään, kaukaisen katulampun kelmeässä valossa olin mahtanut näyttääkään!

Olin odotellut autoa kyseisellä pysäkillä ennenkin, mutta koskaan  bussikatosten kuninkaita tai kuningattaria ei ollut sattunut samaan aikaan paikalle. Kaupungissa markettien luona olevien  katosten alla heitä istuu penkin täydeltä lähes jatkuvasti eikä virkavalta pyynnöistä huolimatta voi, vai eivätkö haluakaan voida heille mitään? Bussien odottajat seisoskelevat kiltisti kauempana, perheenemännät roikottavat painavia ostoskasseja käsissään tai laskevat ne maahan, koska penkillä ei ole niille tilaa. Jos joku uskalikko tunkee itsensä tai kassinsa keskenään örveltävien kaljaveikkojen vierelle, joutuu vastailemaan heidän, useimmiten ihan hyväntahtoisiin kommentteihinsa. Harvoin bussipysäkkien kunkut nimittäin aiheuttavat matkustajille muuta harmia kuin valtaamalla heidän paikkansa, ryypiskelemällä, syljeskelemällä ja heittelemällä tupakantumppeja ympäriinsä.

Mutta jospa tämäkin ongelma poistuisi samalla kun toriparkki ja matkakeskus valmistuvat, kun Aleksista tulee, tai ei tule kävelykatu ja nyt autioina olevat keskustan liikehuoneistot täyttyvät uusista yrittäjistä. Kun koko kaupunki saa uuden ilmeen. Mutta jo nyt kaikki kaupunkibussit kiertävät, usein tyhjillään, rautatieasemalle rakenteilla olevan matkakeskuksen kautta. Niin tämäkin bussi, joka aikaisemmin ajoi Hollolankatua konserttitalon  pysäkin ja nykyisen linja-autoaseman ohi suoraan torille, ajaakin nyt ensin rautatieasemalle (kukaan ei jää siellä autosta eikä ketään tule autoon), sieltä ahtaiden katujen kautta Vesijärvenkatua alas, toriparkkityömaan ympäri Vapaudenkadulle, josta  starttaa oman asumalähiöni suuntaan. Ja kun menen täältä pohjoisen suunnalta bussilla kaupunkiin, on muistettava jäädä autosta pois jo entisen Kop:n kulmalla, muuten joutuu matkustamaan toriparkkityömaan ympäri ja bussi pysähtyy vasta  Vapaudenkadun loppupäässä, jatkaakseen Vesijärvenkatua ylös rautatieasemalle ja sieltä toiselle puolelle kaupunkia. (Lukija, pysyitkö tässä pyörityksessä mukana?) "Eikö olisi ollut järkevämpää ottaa reittiuudistus käyttöön vasta matkakeskuksen valmistumisen jälkeen?" Kysellään paikallislehden mielipideosastolla.

Se hyöty reittien uusimisesta omalla kohdallani on, että nyt pääsen kotikadun pysäkiltä samalla bussilla keskussairaalalle, päivystyspoliklinikalle asti, aikaisemmin jouduin vaihtamaan torilla bussia. Jollain toisella suunnalla asuvalle tilanne on muuttunut päinvastaiseksi. Joidenkin on varattava entistä enemmän aikaa työ- ja koulumatkoihin, joidenkin matka taittuu entistä nopeammin. Kirjaston ja teatterin luokse, joiden lähettyvillä kauppatori vielä kevääseen asti sijaitsee, ei pääse bussilla lainkaan! Vaan joulu tulee tännekin, pukki saapui viime lauantaina toriparkkityömaan  läheiselle pienelle Lanun aukiolle. Samaan paikkaan pystytettäneen myös joulukylä kojuineen, ellei sen paikkaa ole jo siirretty tilapäistorille kirjaston ja teatterin väliin. Ja luntakin lienee luvassa, monen lumettoman viikon jälkeen tänä aamuna pihanurmikon päällä näkyy ohutta valkoista härmää.