Elämyksiä

Lumi tuli, lumi suli. Eteläisessä Suomessa sataa vettä, vaan eipähän ole liukasta, pimeää kylläkin. Lumiset puut olivat elämys, jonka muisto vain korostuu tätä ympärillä vellovaa harmautta vasten.  

Hiljattain televisiossa esiteltiin mustaan munkin kaapuun ja päähineeseen pukeutunutta miestä, joka jossain päin Venäjää asusteli erakkona syrjäisessä mökissään, kunnes aina kevään tullen, huhtikuussa istui autoonsa ja lähti elokuviin ja "grilliin." Hänen mukaansa se "oli elämys joka kantaakin pitkälle." Tunnistin tuosta lauseesta itseni. Olkoonkin että en  haluaisi, osaisi enkä uskaltaisi asua suurinta osaa vuotta saman kaltaisella syrjäseudulla tapaamatta muita kuin metsän eläimiä, mutta niin kuin taideteos pääsee parhaiten oikeuksiinsa tyhjää taustaa vasten, minullekin rakastamani kotoilun lomassa piipahdus  vaikkapa sataman kahvilassa voi olla elämys joka kantaa ainakin parin päivän päähän.

Syyskuun viimeiselle viikolle alustavasti kaavailtu  päiväkahvitapaaminen nuoruuden ystävän kanssa oli siirtynyt marraskuulle, jolloin sataman makasiini ja laivaravintolat olivat jo kiinni, satama-alue  autio ja tyhjä.  Mutta "kahvilaksi muotoutunut entinen rautatieasemarakennus, joka huokuu historiallista patinaa ja ulos leijaileva huumaava pullantuoksu kutsuu poikkeamaan kiireettömälle kahvihetkelle idylliseen miljööseen," on onneksi auki ympäri vuoden. Kahvi ja marjainen juustotorttu maistuivat. Aallonmurtajalla kasvavan puun lehdettömät oksat ja vierellä ollut tyhjä penkki muodostivat marraskuisen harmaata tyhjää taustaa vasten  taiteellisen näkymän, jonka innoittamana aloin esitellä omaa, harvinaisten tapahtumien filosofiaani. - Siinä voi jäädä monta elämystä kokematta, ystäväni totesi. Niinpä.

Mutta jos elämyksiä alkaa tulla niin tiuhaan tahtiin että edellinenkään ei ole ehtinyt kehittyä, kiteytyä  lopulliseen muotoonsa kun uutta jo pukkaa päälle, seurauksena saattaa olla levottomuus, tilanne jossa mikään ei enää tunnu miltään. Tosin spontaani, ennalta suunnittelematon sähäkkä lähtö jonnekin voi vieläkin synnyttää samankaltaisen flow-elämyksen kuin nuorena, jolloin tansseissa oli sitä hauskempaa, mitä vähemmän sinne lähtöä oli ehtinyt suunnitella. Mutta silloinkin otti aikansa, ennen kuin kotiin paluun jälkeisen kiihkon ja levottomuuden päälle laskeutui hiljainen ilo ja levollisuus. Kokemisen arvoisia tunnelmia kaikki. "Pankin juhlien jälkeen sä aina makailit sängyn päällä seuraavan päivän", tytär muistaa vieläkin. En niinkään krapulan vuoksi, tarvitsin palautusaikaa edellisen illan elämysten suodattamiseen. Käsitteeseen "elämys" liittyy positiivisuutta, voiko myös kielteinen kokemus muotoutua elämykseksi muuten kuin ironisena "olihan elämys" kommenttina?

Kahvittelun jälkeen poikkesimme samassa rakennuksessa olevaan Ulpukka-myymälään,  jossa oli  tarjolla sekä myymälän omistajan että muiden paikallisten taitajien kätten töitä. Sitä ihanuuksien paljoutta! Minä lähinnä katselin, ystäväni ostikin jotain. Erään sieltä mieleeni jääneen jouluisen jutun aion kuitenkin mennä parin viikon perästä torilla avattavasta joulukylästä ostamaan. Elämys sekin, joulukylä pienine punaisine kojuineen, tuotteineen, joita ei markettien hehtaarihalleissa ole.    

Elämyksellistä joulun odotusta kaikille!