tiistai 9. elokuuta 2011
Kesäkeittoa
Mustikkasoppaa keitellessäni aloin muistella lapsuuteni kesäruokia, joihin mustikka- ym. marjasopat ja kiisselit kuuluivat. Ensimmäisistä peukalonpään kokoisista potuista äiti keitti maitoperunaa, kyytipoikana kotona leivottu ruisleipä, sen päällä mummon kirnuamaa voita, ehkä "särpimenä" suolakalaa. Isän pyytämiä kaloja "halstrattiin" myös uunin hiilloksella.
Keitetty, voisulalla valeltu kukkakaali oli ihanaa. Kesä- ja ehkä talviruokiakin olivat porkkanamuhennos, ruohosipulin somistama munakokkeli ja "kokkomaito" eli maitokokkeli.
Syksyn herkkuja olivat pieniksi pilkotut, sipulilla höystetyt suolasienet, joita ladottiin voileivän päälle paksu kerros. Vesi kihoaa kielelle vieläkin. Vaaleaksi vaahdoksi vatkattu marjapuuro ei kuulunut minun suosikkeihini, mutta uunissa haudutettu ruis- puolukkapuuro oli sitäkin parempaa.
Ja voi sitä joka kesäistä hillojen ja mehujen keittämistä! Kun puhtaiksi pestyt pullot ja purnukat piti kuumentaa uunissa ennen kuin ne voitiin täyttää ja jos oikein muistan, mehupullojen korkkien päälle valutettiin vielä sulatettua hartsia vai mitä se vaaleanrusehtava tökötti olikaan? Mehumaijoista ei osattu edes unta nähdä, vaan mehu valutettiin sideharsokankaan läpi isoon kattilaan.
Kesäkeitosta muistan palaneen maidon hajun. Minulla oli silloin jo oma perhe, jolle olin edellisenä iltana keittänyt kesäkeiton valmiiksi, jäähdyttänyt ja jostain kumman syystä laittanut sen jääkaappiin isoon lasiastiaan. Kun seuraavana päivänä tulin töistä kotiin, rappukäytävässä asti leijaili palaneen maidon käry. Aikaisemmin kotiutunut lasteni isä oli laittanut keiton siinä lasiastiassa hellalle lämpiämään! Hän oli parhaillaan rätti kourassa siivoamassa hellaa ja lattiaa, lakaisemassa lasinsiruja roskikseen.
Se keitto oli laihempaa kuin viime vuosina valmistamani suolaisen makea kesäkeitto. Kun porkkanat, perunat, herneet, kukkakaali ja pinaatti ovat kiehuneet pehmeiksi, sekaan heitetään kourallinen tilli, ruohosipuli ja persiljasilppua. Keitto maustetaan ruokalusikallisella suolaa ja kolmella sokeria, suurustetaan kuohukermalla, johon on sekoitettu munankeltuainen. Päälle voinokareita ja viimeiseksi olen laittanut muutaman tomaatinpuolikkaan keiton päälle kellumaan. Maistuis varmaan sullekin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Jestakkoon, ei tällaisia sais kirjoitella :) Vesi kielellä tätä kun luin, mietin samalla, miksi en saa aikaiseksi mitään vastaavaa. Tuntuu tyhmälle keitellä vain yhdelle. Salaatteja ja kesäkurpitsaa naturellisti syön nykyisin joka päivä, niitä pursuaa 'pellossani'.Mutta siis varsinaista ruokaa en saa tehtyä.
VastaaPoistaTulispa joku, jolle tekis.
Ihananilta kuulostaa nuo vanhat ruoat.
Isä teki 'kuppisoosia', syvälle lautaselle pilkottiin keitettyjä perunoita, sipulia, suolaa ja päälle kaadettiin maitoa. Ja voita reteesti kanssa. Hyvää ja yksinkertaista.
Levylle paistunut maito on kamalanhajuista, miksiköhän.
Melko harvoin minäkin itselleni ruokaa teen ja kun teen, syön sitä monena päivänä, hetki sitten lämmitin lauantain kalakeiton rippeet.
VastaaPoistaSuolaisen makeaa tai makean suolaista kesäkeittoa, joka on muuten tosi hyvää, olen viimeksi keittänyt ehkä pari vuotta sitten.
Kommausongelmia minulla, teknisiä. Kolmas yritys?!
VastaaPoistaTuttuja ruokia. Äiti laittoi kesäkeittoon tuoretta tilli- ja persiljasilppua. Ja voita.
Kuppisoosin hän teki kahvikuppiin. Pohjalle sipulia varsineen, voita ja suolaa. Päälle kuuma maito. Siinä kasteltiin pieniä uusia perunoita. Lopuksi syötiin pikkasen pehmenneet sipulit ja juotiin liemi.