Lottovoitto

Olen viettänyt koko tämän kauniin talvipäivän sisätiloissa, pessyt koneellisen pyykkiä, viimeistellyt lapsenlapsen villapaidan ja rahdannut eteisen komeroiden rättikasoja parvekkeelle tuulettumaan ja takaisin. Enkä edes yhtä ainutta muotopuoleksi venynyttä virttyneen näköistä lumppua, teepaitaa tai muuta raatsinut heittää pois tälläkään kertaa, vaan viikkasin kauniisiin pinoihin hyllyille takaisin, kun koskaan ei tiedä, mitä milloinkin sattuu tarvitsemaan...

Oli aikomus juoda päiväkahvitkin parvekkeella, mutta on vielä hiukka liian kylmää. Ja pakkasta luvattu koko viikoksi, joten jäälohkareiden, sekä katolta tippuvien että kadulle kivettyneiden kokkareiden sulamisesta ei tietoakaan! Etu- ja takapihan ulko-ovissa on jo muutaman päivän ollut lappu, jossa kehotetaan varomaan katolta tippuvaa lunta ja jäätä, välttämään kulkemista seinien vieritse. Eilen etupihalle, parvekkeeni kohdalle oli pudota jysähtänytkin miehen pään kokoinen jäänmurikka ja kun kotikadulle johtava loivarinteinen pihatiekin oli kova ja kiiltävä kuin luistinrata, päätin pysyä kotona kun ei kerran ole pakko lähteä mihinkään. Mutta huomenna on.

Sukulaismies nimittäin kertoi, että lottovoittojen jakopäivä on tiistaisin. Olen silloin tällöin lotonnut pari ruutua, miettinyt pääni ympäri, että mitä ihmettä teen, jos jäälohkareen sijaan jättipotti lotosta jysähtääkin kohdalleni. Verovapaan summan antaisin tietenkin koko suvulle ensimmäiseksi, mutta entä sitten? Viihdyn nykyisessä kodissani, joten olisi rasittavaa alkaa hankkia jotain tasokkaampaa pytinkiä. Tässä voisi tietysti teettää keittiöremontin ja laitattaa lattiat uusiksi, mutta sitä sotkua mikä siitäkin seuraisi! Entä jos lahjoittaisin lapsille autoja ja asuntoja, miten paljon he joutuisivat maksamaan niistä veroa jne. Aikoinaan pankissa töissä ollessani meitä tietenkin ohjeistettiin ryöstäjän, mutta myös lottovoittajan tai muuten äkkirikastuneen kohtaamisessa. Mahdollista loton pääpotin voittajaa olisi kehotettu ensi alkuun tallettamaan koko summa ihan tavalliselle karttuvalle talletustilille, toiselle, automaattikortilliselle tilille sen verran, mitä lähipäivinä arvelee tarvitsevansa. Sitten voisi kaikessa rauhassa miettiä, miten ja millaisiin kohteisiin rahojaan aikoo sijoittaa. Millaisia ohjeita pankista tänä päivänä annettaisiin ja onko karttuvaa talletustiliä enää olemassakaan, en tiedä. Sukulaismies kertoi ratkaisseensa perintövero-ongelman tekemällä sekä omalle että poikansa nimelle samanlaiset lottorivit! No, minä huokaisin lauantai-iltaisin sekä pettymyksestä että helpotuksesta kun toisella rivillä ei ollut yhtään oikein, toisella yksi tai kaksi. Niinpä en viime lauantaina, jolloin viiden viikon lottoni päättyisi enkä uutta aikoisi tehdä, viitsinyt edes kaivaa kuponkia esiin ennen kuin arvonnan jälkeen.

Mitä ihmettä? Neljä oikein! Odotin malttamattomana voitonjaon ilmestymistä tekstitelevisioon. Elämäni ensimmäinen lottovoitto: 11 euroa, neljäkymmentä senttiä. Jos vaikka toinen lisänumero olisi vielä ollut oikein, summa olisi ollut jo toista sataa euroa jne. Ai että mitäkö tuolla voitollani teen? Uuden viiden viikon loton tietenkin, neljäkymmentä senttiä jää vielä muuhun tarkoitukseen. Ja hetki sitten säätiedotuksessa luvattiin ensi viikolle lämpöasteita, joten eiköhän jäätilannekin ala pikkuhiljaa helpottaa.