Luokkaretki

Laalin Ahvenanmaa-kuvausten innoittamana aloin katsella lähes 30 vuotta sitten tehdyn luokkaretken enemmän tai vähemmän epätarkkoja, albumin lehdille tiukasti liimattuja valokuvia. Mukana on myös kolme kuvakorttia, joista yhden takana lukee Godby. Yövyimme kuvan esittämässä, kaupungin ulkopuolella olevassa isossa punaisessa hotellirakennuksessa. Toinen kuva on Jomalan kirkosta, kolmannessa, pyöreässä kortissa on kuvia Maarianhaminasta, mm. mäellä olevasta kaupungintalosta (?), jonka edustalla levittäytyvässä puistossa on kauniita kukkaistutuksia.

Sain lähteä peruskoulun seitsemännellä luokalla olleen poikani luokkaretkelle valvojaksi sillä ehdolla, että en paljastaisi olevani hänen äitinsä! Ei siis kovin mairittelevaa. Lisäksi valvojina oli erään tytön äiti ja toisen tytön isä sekä pari tukioppilasta. Luokan opettaja oli keski-ikäinen mukavan oloinen nainen.

Matkustimme lauantaina 14.5.1983 m.s. Viking Sallyllä Maarianhaminaan. Eräässä kuvassa poikani tähyilee kaupungin komeilta kallioilta merelle, jossa lipuu kaunis valkoinen alus. - Onko se Silja Line? Opettaja kysyy. - Höh, tommonen purkki! Silja Line...hi hi hi, ope on ihan hoopo, pojat tirskuvat keskenään. Albumin välistä löytyy myös esite museolaiva Pommernista, joka samoin kuin merimuseo kiinnostivat nimenomaan poikia. Tytöt taisivat vaikuttua enempi lintusaaren riikinkukosta, joka suvaitsi levittää upean pyrstönsä ihailtavaksemme. Kastelholman keskiaikaisesta
linnasta ja St. Göranin kirkosta on myös esite, joten ilmeisesti olemme käyneet niissäkin. Lauantai-iltana lapset saivat pari tuntia vapaata, jonka ajan me aikuiset kuljeskelimme kaupungilla
keskenämme. Valokuvassa olemme pysähtyneet ihailemaan kadun varteen pysäköityä vanhaa autoa, jonka merkkiä en osaa tunnistaa. Samalla tietenkin silmäilimme vaivihkaa, näkyisikö tenavia missään, mutta ihmeen taitavasti kokonainen luokka oli osannut kadota Maarianhaminan hiirenhiljaiseen kevätiltaan, olen kirjoittanut kuvan vierelle.

Matkaesitteen mukaan hotellissamme oli sekä baari että ravintola. Kyllä, mutta ne olivat kiinni.
"Uima-allas hotellin edustalla." Kyllä, mutta siinä ei ollut vettä. Matkailukausi ei ollut vielä alkanut. Sunnuntaiaamuna ajoimme toivorikkaina retkeilymajalle, jossa matkatoimiston antamien tietojen mukaan piti olla sekä ruokaa että juomaa. Kyllä, mutta maja avattaisiin vasta 15.6. Olimme kuukautta liian aikaisin! Valokuvassa seison toisen äidin kanssa jonkin linnoituksen edessä harvaoksaisen männyn juurella. Kaksi väsynyttä "valvojaa" luolilla, josta lapset löysivät kivoja kiipeilypaikkoja. Me äidit marisimme, ettemme ole vieläkään saaneet aamukahvia... Ei edes se, että sää oli kaunis ja aurinkoinen, meri-ilma raikasta ja kevyttä hengittää, paljon helpottanut tilannetta.  Onneksi bussinkuljettaja tiesi hyvän huoltoaseman baarin, joka OLI AUKI! Sämpylä- ja pullahyllyköt tyhjenivät vauhdilla. En muista, miten lauantai-illan ruokailumme oli järjestynyt, olimmeko kierrelleet bussilla etsimässä ruokapaikkaa vai oliko kotoa mukaan otettuja eväitä vielä jäljellä sen verran, että niillä selvittiin yön yli.

- Ja nyt menemme tutustumaan kauniiseen Jomalan kirkkoon, opettaja ilmoittaa baariaamiaisen
jälkeen. - Säähän lupasit, ettei kirkkoja ja museoita! Ja nyt me kuiteski kierretään kirkosta kirkkoon, lapset märisivät. - Ne ketkä eivät halua tulla kirkkoon, saavat jäädä autoon, ketkä haluavat tulla mukaan, tulkoot, opettaja myöntyi. Neljä tuli. Laivalla opettaja tuli huolestuneen näköisenä luokseni, pyysi minua tulemaan mukaansa. Hän oli nähnyt kahden tytöistä juttelevan jonkun tuntemattoman aikuisen miehen kanssa ja menneen miehen mukana tämän hyttiin! Opettaja ehdotti että hakisimme kaikessa hiljaisuudessa heidät sieltä pois. En muista, pyysimmekö laivan henkilökunnasta jonkun mukaamme vai menimmekö kaksissa naisin koputtamaan hytin oveen. Tytöt istuivat miehen seurassa colalasit edessään. Oliko pikkuisella pöydällä ehkä pullo jotain väkevämpääkin, en muista. Opettaja käski tyttöjä lähtemään mukaamme ja he tottelivat kiltisti. Eniten opettajaa tuntui järkyttävän se, että tytöt olivat ns. hyvästä perheestä, olikohan toinen peräti papin tytär!

Kirjoitin retkestä selostuksen päiväkirjaani, mutta jostain syystä olen hävittänyt juuri siltä vuodelta
kertovan kirjan. Vanhoja päiväkirjoja ei pitäisi hävittää, ellei sitten samalla hävitä niitä kaikkia.