Kuin joku toinen

Eihän tässä näin pitänyt käydä, nainen ajatteli samalla kun mittasi juhlamokkaa keittimeen. Sinustahan piti tulla kirjailija, joka tälläkin hetkellä kiitäisi pendoliinilla kaukaisen kaupungin matineaan esiintymään, kirjoittamaan nimmareita uunituoreeseen teokseensa. Tai kuvataitelija tai ehkä kuvittaja, nykyajan Martta Wendelin, tai muotipiirtäjä. Siitäkin sinä nuorena haaveilit. Mutta täällä sinä vain nyhjäät nukkumalähiön keittiössä tukka hapsottaen, tätivainaan rispaantunut vanha aamunuttu päällä, pohdit, kumman laittaisit voileivälle alimmaiseksi, juusto- vaiko kinkkusiivun, entä niiden päälle kurkkua vaiko paprikaa? Lohduttaudut muistikirjasi välistä löytämälläsi Emil Cioranin ajatuksella:

"Lahjakkuus" on ihmisen varmin keino pilata kaikki, väärentää asiat ja pettää itseään. Todellinen olemassaolo kuuluu vain niille, joita luonto ei ole rasittanut millään lahjalla! Samoin olisi vaikea kuvitella valheellisempaa maailmaa kuin kirjallisuusmaailma tai ihmistä, joka olisi enemmän vailla todellisuutta kuin kirjailija."

Oli niin tai näin, kirjailijuuteen on kautta aikojen liittynyt lumoa, gloriaa, jota muiden taiteenalojen edustajiin harvemmin yhdistetään tai se on ainakin erilaista. Mutta yrityksistäsi huolimatta sinusta ei tullut kirjailijaa, ei taiteilijaa, sen sijaan sinusta tuli - joitakin lyhyitä notkahduksia lukuunottamatta - elämäänsä tyytyväinen vanha nainen, jopa onnellinen sellainen! Mutta miten monta kynnystä senkin olotilan saavuttamiseen on pitänytkään ylittää, miten monta iloa iloita, surua surra ja itkua itkeä! Miten monta ennakkoluuloa, sekä omia että toisten, on pitänyt osoittaa erheellisiksi.

Huomata, että aiemmin kauhulla ajattelemasi ikääntyminen ei ole ollutkaan niin kauheaa kuin olit luullut, päinvastoin, kun olit - minä syntymäpäivänäsi se sitten tapahtuikaan - hyväksynyt sen tosiasian että olet vanha eikä sinun tarvitse hävetä tai peitellä sitä, maailmasi avartui. Koit saapuneesi aukiolle, jonka yllä taivas kohosi korkeana ja seininä siinsivät kaukaiset metsät. Olit haudannut vanhempasi, lastesi isän. Lapsesi tulivat omillaan toimeen, lapsenlapsesi eivät enää tarvinneet hoitajaa. "Mitä kerrot lapsenlapsillesi?" Anais Nin´in päiväkirjassa joku kysyy ja toinen vastaa: "Minä kuuntelen heitä."

Olit vapautunut kirjallisista tavoitteistasi, olit vapautunut muistakin pyrkimyksistäsi elämään hetkeä tässä ja nyt! Nautit voidessasi lukea toisten kirjoittamia kirjoja, syöt silmilläsi, makustelet mielessäsi toisten maalaamien taulujen tunnelmia, kuuntelet toisten säveltämää, esittämää musiikkia. Ellei sinua ja sinun kaltaisiasi olisi, keille he esiintyisivät? Naistenlehti, jonka tilaajiin olet - lyhyitä taukoja lukuunottamatta - kuulunut neljäkymmentä vuotta, kolahtaa postiluukusta. Olet aikoja sitten ikääntynyt lehden kohderyhmän ulkopuolelle, mutta sitä selatessasi, lukiessasi tunnet nuortuvasi, olet hetken aikaa joku toinen. Olet mukana maailman menossa, tunnet että jotain (kivaa) tapahtuu sinullekin vielä... Sen rinnalle ja vastapainoksi päätät taas tilata kirjallisuuslehti Parnasson.

"Ihminen on vapaa vasta sitten kun hän on vapautunut seksuaalisuudestaan", on Krishnamurti sanonut. Ei pidä paikkaansa! Että siitä muka vanhetessaan vapautuisi, tai että edes pitäisi vapautua. Jos tulisi mieleisesi mies, joka merkitsisi sinut katseellaan, oivoi, sinähän alkaisit hehkua, levittäisit kuin ruusu terälehtesi! Mutta onneksi niin ei mitä ilmeisemmin tule käymään. Onneksi siksi, että se sekoittaisi pääsi ja maailmasi, et pystyisi keskittymään mihinkään muuhun kuin rakastuneena olemiseen. Kuvittelisit miehelle ominaisuudet ja pettyisit jos/kun hän olisikin toisenlainen, ei ei sitä kokemusta sinulle enää! Eri asia jos osaisit suhtautua rakastumiseen kiitollisena ja tyynen rauhallisesti niin kuin hyvään ruokaan, josta nauttii silloin kun on nälkä, mutta ei ajattele sitä jatkuvasti. Niinhän sinä suhtaudut rakkaudessasi lapsiisi ja lapsenlapsiisikin.

Olet saanut viettää värikkään nuoruuden. "Nuoruus tuikkiva. Tulin sieltä kuin kurssilta uupuneena." Sanoo Toivo Laakso runossaan. Sait elää kuohuvan keski-iän. Olet saanut nähdä maailmaa ja tiedät, että tässä iässä parituntinen ystävän/ystävien seurassa kahvikupin ääressä voi olla virkistävämpi kokemus kuin ruhjuaminen painavien laukkujen kanssa maailmalla. Näin on hyvä. Päätät laittaa kinkkusiivun alimmaiseksi, juuston sen päälle ja siivuttaa juustohöylällä kasan tuoretta kurkkua päällimmäiseksi. Kahvi on muhinut keittimessä sopivan vahvuiseksi, kaadat sen lempimukiisi, lorautat sekaan kevytkermaa ja istahdat mustaan nahkaiseen tv-tuoliin, jonka kiepautat niin että kahvia juodessasi voit katsella kuusten latvoja, ihailla pakkasaamun hennonpunertavaa taivasta. Saat elää lähes täysin aikatauluttamatonta elämää, josta et ole tilivelvollinen kenellekään! Jos/kun jossain vaiheessa kyllästyt siihen, kuvittelet olevasi joku toinen, pukeudut kuin joku toinen ja lähdet liikenteeseen. Mutta et tänään. Pakkasmittari näyttää 25 astetta, joten ei tarvitse lähteä edes lenkille, pakkopulla vällillä sekin, välillä suuri nautinto.