Vuosi vanha vaipui hautaan

Ja nyt ei muuta kuin hampaat heiluen uuteen vuoteen! Mielleyhtymä tulee siitä kun kuulin hammaslääkärin toteavan joka toisen hampaani kohdalla: "heiluu." Ja juuri korjaamansa etuhampaan hän arveli voivan lohjeta kun puraisen jotakin. Mutta näillä eväillä, siis hampailla, on nyt vain on elettävä ja pureskeltava. Kun mainitsin meidän pula-ajan lasten huonohampaisuudesta, lääkäri arveli seuraavien huonohampaisten tulevan tämän päivän "sipsisukupolvesta."

Mutta se hampaista. "Vuosi vanha vaipui hautaan riemuineen ja murheineen, ihmissydän puhkee nöyrään rukoukseen, kiitokseen, oi jos vuosi alkava oisi Luojan siunaama... " äitini aikoinaan laulama virsi on viime päivinä soinut mielessäni. Ja sekin tuntui hyvältä kun presidentti uudenvuoden puheensa lopussa toivotti Jumalan siunasta. (Luin juuri erään ex-päätoimittajan blogista, että hän ei pitänyt ko. toivotusta sopivana koko kansan presidentiltä. Totta, että kansassa on paljon niitä, joilla ei mitään jumalaa ole tai joilla on eri jumala kuin valtaväestöllä. Itse näkisin ko. toivotuksen laajemmin: toivotettiin sen jumalan, korkeamman voiman, kohtalon, sattuman jne. johdatusta mikä meillä kullakin on. Siunauksellisuutta, turvallisuuden tunnetta.)

Olin viettänyt joulunpyhät läheisteni kanssa, niinpä vuodenvaihde soljahti oman itseni seurassa. Vuosikymmenten varrella on tullut niin monet ilotulitukset ihailtua, että en enää rynnännyt parvekkeelle rakettien räiskettä katselemaan, ikkunalaseja helisyttävä pauke taustalla kuuntelin radiosta tunnin pituisen "jazz live" ohjelman, jossa vanhoja iskelmiä oli "tuunattu" hauskasti jatsahtaviksi. Televisiokonsertissa esiintyi mm. takavuosien hurmaava tangokuningas Amadeus, mutta eikö hän enää ollut entisessä terässään vai oliko tangojakin "tuunattu" uuteen malliin? Hänen äänensä kohtalokkaan surumielinen sointi kyllä tenhosi kuten ennenkin. Teemalta tulleen "Jättiläisen" olin hiljattain nähnyt ja toinen, James Deanin varsinainen läpimurto "Nuori kapinallinen" alkoi kovin myöhään, joten päätin viettää iltaa radion seurassa, kuunnella klassista musiikkia ja otteita Lappeenrannan laulukilpailuista. Senaatintorin uudenvuoden vastaanotosta yksi vilkaisu oli nimittäin riittänyt; jonkinlaisissa taikurin asuissa koheltanut juontajapari; ei kiitos! Radiossa Eino Leinon "Hymyilevä Apollo" hieman ennen puolta yötä oli lähes yhtä koskettava kuin ennenkin, mutta kello kahdentoista lyöntien jälkeen kuuluttaja toivotti hyvää uutta vuotta, ei muuta. Ei maammelaulua, ei "Jumala ompi linnamme..." Siirryttiin suoraa päätä yöklassisiin.

Vuoden vaihtumisella on kuitenkin puhdistava vaikutus. Pöytäpäivyrin muistiinpanojen tuhrimat lehdet heitään pois, asetetaan telineeseen tulevien päivien piukka pino, vielä kirjoittamattomat puhtaat sivut. Työelämässä. Nykyisin otan käyttöön uuden pikkukalenterin, laitan seinälle upeilla luontokuvilla varustetun, lahjaksi saamani päivyrin. Fyysisen kunnon huolehtimisen ohella toivon alkavan vuoden aikana osaavani tehdä valintoja, etsiä elämyksiä, jotka hoitaisivat myös psyykkistä kuntoani, rikastuttaisivat henkisesti niin että sieluni huoneet olisivat sisältä valaistut. Silloin kaikki ulkoinenkin tuntuisi, näyttäisi kauniimmalta, värit syvemmiltä, mieli puhtaammalta.

Nyt lähden ostamaan glögin lämmittämisessä piloille polttamani kattilan tilalle uuden, vien ylimääräisen seinäpäivyrini sukulaismiehelle.