Muutoksia

Tervehdin ilolla (uskokoon ken tahtoo!) jokaista uutta ryppyäni, muistojeni kuvakudosta.

Aivan erityisen kiinnostuneena olen katsellut loppukesän lyhyeksi jääneen episodin, romanssin jälkeen suuni yläpuolelle ilmestynyttä uutta pystypoimua, mutta liika on sentään liikaa. Jouluflunssani seurauksena ylähuuleni oikeaan laitaan ilmestyneelle pienelle yskänrokolle on nimittäin kasvanut melkein nenänpieleen asti kaareutuva punarupinen häntä! Olen voidellut sitä erinäisillä voiteilla, ihmisten ilmoille lähtiessäni yrittänyt peittää puuterilla tai meikkivoiteella, turhaan. Kun vielä vahingossa raapaisin sitä kynnelläni, se helottaa entistä punaisempana. Voin vain toivoa, että se katoaa samalla kuin tämä räkätautikin. (Että ei kai vain ylenpalttisesta hyasinttien tuoksusta tuokin...)

Aikomukseni oli myös vuoden alussa vaihtaa profiilikuvaa, mutta sohvalla istuva, tosin tunnistamattoman pieni hahmo ei ehtinyt istuskella siinä paria päivää pitempään kun tuli tarve vaihtaa se takaisin vanhaan piirrokseen. Sohvalla istuneen blondin nimissä en ehkä olisi osannut kirjoittaa muuta kuin omaan henkilöhistoriaani liittyviä ikivanhoja asioita kun sen sijaan Piirros-Petriinana koen olevani vapaa kirjoittamaan, "lätisemään" mitä mieleen juolahtaa. Piirsin hänelle lommon kumpaankin poskeen, mutta ylähuulen pystypoimun ja yskänrokkohännän jätin pois, koska kuvasta olisi saattanut tulla turhan täysi ja suttuinen.

Muista alkaneen vuoden muutoksista vielä sen verran, että sukututkimus ei sittenkään taida olla minun heiniäni. Käyn kurssilla kevääseen asti, mutta päinvastoin kun olin kuvitellut, mielenkiintoni esi-isieni ammoisia tekemisiä kohtaan on hiljalleen hiipunut, varsinkin kun suvun nykyisissä tapahtumissakin on seurattavaa yllin kyllin. Tämä on tuntemukseni tällä hetkellä, ensi viikolla, jolloin tunnit taas alkavat, tilanne saattaa olla toinen ja paneudun innolla tutkimaan kauan sitten kastettujen, vihittyjen, haudattujen, paikkakunnalle tai paikkakunnalta pois muuttaneiden luetteloita. Sekin hidastuttaa ja harmistuttaa, että miksi ihmeessä suvussa on pitänyt olla niin monta saman nimistä henkilöä? Että aivan kuin allakassa ei olisi ollut nimiä tarpeeksi, vaan isille ja pojille ja veljien ja siskojen pojille oli pitänyt antaa sama etunimi! Ota siinä sitten selville, että kumpi on minulle läheisempää sukua, "talollinen NN" vaiko varkaudesta kuritushuoneeseen tuomittu "löysäläinen NN."

Kanapata hautuu uunissa, tiskit odottavat tiskaajaa, lattiat imuroijaa. Keittiössä paikallisradio höpöttelee omia aikojaan, aamun lehtikin on vielä lukematta ja akka se vaan kirjoittaa! Keskeneräisyyden viehätystä ehkä liiankin kanssa...