Televisiolupamaksuja vain nostetaan siinä uskossa, että katsojan lauantai-iltojen elämänsisällöksi riittävät Miitta-tädin mauttomuudet, Uutisvuodon puujalkavitsit tai verta roiskuvat rikosfilmit. Silloin kun edesmennyt Tommi Tabermann oli mukana Uutisvuodossa, katsoin sitä, sen jälkeen olen joskus maanantai-iltaisin katsonut uusinnan, mutta enpä ole sille enää lämmennyt. Niinpä televisioni on lauantai-iltaisin kiinni ja kuuntelen yle ykkösen radio-ohjelmia.
Eilen päivällä olin siivonnut kodin edellisenä iltana joulun lopettajaisissa olleiden vieraiden jäljiltä ja illalla saunan jälkeen olisin mielelläni kaikessa rauhassa katsellut telkkaria, jos sieltä olisi tullut jotain katsottavaa. Onneksi muistin TV7-kanavalta puoli kahdeksalta tulevan Café-Raamatun, jossa on, ei läheskään aina, mutta silloin tällöin ollut hyvin mielenkiintoisia keskusteluja. Ja eilen sattui olemaan. Leif Nummela haastatteli siinä kahta miestä, raamatuntuntijaa niin että itsekin aloin kiinnostua jatkamaan ties monettako kertaa aloittamaani mutta aina kesken jäänyttä raamatun lukemista. Uutta testamenttia olen joskus lueskellut sieltä täältä, mutta vanhaa testamenttia en, paitsi että nyt kirjanmerkki näkyy olevan sivulla 192, viidennen Mooseksen kirjan kohdalla. Em. ohjelmassa painotettiin nimenomaan sitä, että saadakseen käsityksen raamatun sisältämästä suuresta kertomuksesta, se tulee lukea kokonaan ja mieluummin useampaan kertaan. Uhhuh... mutta taidanpa jatkaa lukemista saadakseni itseltäni vastauksen siihen, että koenko sen edelleen Kalevalan (jota sitäkään en ole lukenut kuin sieltä täältä) kaltaisena legendana vai jonain muuna, hengellisempänä.
Tämän päivän tv-ohjelmassa näyttäisi onneksi olevan enempi katsottavaa ja sunnuntai-iltaisin minulla on tapana kuunnella myös radio Dein Taivaan ja maan-välillä ohjelmaa. En ole läheskään kaikissa asioissa samoilla linjoilla, mutta koen siinä siunauksellisuutta, johon on hyvä nukahtaa. Torkahtelen kesken kaiken ja joskus saatan herätä sulkemaan radion puolen yön maissa, jolloin ohjelma on jo päättynyt. Tämän aamun paikallislehdessä näkyy myös, harvinaista kyllä, olevan monta mielenkiintoista kirja-arvostelua. Maarit Verrosen "Kirkkaan selkeää", Herman Hessen "Kulkija", Outi Pakkasen "Seuralainen" sekä Sofi Oksasen laaja haastattelu. Minun, omissa oloissani viihtyvän "papereiden rapistelijan", kuten lasteni isä aikoinaan sanoi, sunnuntaipäivä on siis pelastettu. Lenkillekin olisi lähdettävä. Viime aikoina se harrastus on jäänyt luvattoman vähälle, milloin on liikaa pakkasta, milloin liian paljon auraamatonta lunta...
Mutta tänään iltapäivällä lähden. Suloista sunnuntaita kaikille!
Elämäni eka kerran katsoin eilen Miitta-tädin, osin siksi, että tunnen JiiKoon. En katso toista kertaa, allekirjoitan täysin kommenttisi - mauton!
VastaaPoistaMuutoinkin telkkaa parempi on mielestäni aina hyvä kirja. Pikkukotikaupungissani on hyllykaupalla "lukemattomia ystäviä." Onneksi.
Minä luin varhaisnuoruudessani raamatun pariin kolmeen kertaan läpi niin,että se jopa piilotettiin....Olikohan pelko,että olisinkin tullut hulluksi hurskaan sijaan:)En ole siihen juurikaan sen jälkeen koskenut,paitsi eräässä vaikeassa elämäntilanteessa,jolloin avasin aina silloin tällöin summamutikassa sivun,ajatuksena,että joku hyvä neuvo tulisi.Ja kumma kyllä,se toimi.En osaa vieläkään selittää tapahtunutta,en edes yritä.Tutkimattomia ovat joskus ne tiet:)
VastaaPoistaTeeveetä katselen vähän tuulen mukaan.Teemalta,FST 5:ltä ja 5-kanavalta tulee melkein parhaat ohjelmat.Ja paria dekkarisarjaakin seuraan.Uskoisin pärjääväni oikein hyvin ilman telkkariakin,tulis enemmän luettua ja ehkä liikuttuakin.
Suloista sunnuntai-iltaa sinulle myös!
Kiitoksia! FST 5:n ja Teeman ohjelmia minäkin joskus katselen.
VastaaPoistaKerroinkin kontaktissa miten runoni joskus lytättiin ja iskin karhin peltoon ja ajattelin että paskat... no nyt yritän vielä kai uudelleen ja treenaan kirjoittamattomia vuosiani täällä ja itse Kaari Utrion kanssa olen ollut samassa kilpailussa ja olipa hyvä, ettei ikinä julkaistu, luoja että hävettää se sepustus nyt, kuten Kaaria omansa:: ikinä hän ei siitä puhu:)
VastaaPoista