Riippuu tietysti siitä, mikä asia tai toimenpide on kesken. Minulle viime aikoina keskeneräisyyden viehätystä ovat edustaneet hyasinttien aukeamaisillaan olevat nuput. Mutta siinä missä itse seuraan kiinnostuneena hennon vihreiden itujen työntymistä kukkasipulin keskeltä esiin ja päivänvaloon otetun kasvin lehtivihreän voimistumista ja lehdyköiden keskelle kehkeytyvän kukkanupun hidasta kasvamista, aukeamista, joku toinen haluaa valmiin kukan. Tarjosin sisarelleni noin viikkoa ennen joulua nupullaan ollutta valkoista hyasinttia tai hieman isompaa sinertävänuppuista, mutta hän ei huolinut kumpaakaan, koska arveli että eivät ne kuitenkaan ehtisi aueta jouluksi. Sanoi aatonaattona ostavansa "valmiin" kukan.
Niinpä en sitten arvannut viedä nuppuhyasinttiani naapurirapun rouvallekaan, niin kuin olin suunnitellut tekeväni. Kukaties olisi katsonut minut pellolle kukkaruukkuineni ja talossa olisi levinnyt juttu höpsähtäneestä naapurin naisesta, joka joulukukkien sijaan jakelee pelkkiä kukannuppuja! Tyttärelleni vein jouluaattona yhden osittain auenneen valkoisen kukan kauniissa suojaruukussa, pieni punamyssyinen käpytonttu kukkasen viereltä kurkkimassa. Ei hänkään ilosta hihkunut, mutta otti kukan kuitenkin vastaan.
Tällä hetkellä asunnossani on enää kaksi kauniisti auennutta valkoista hyasinttia ja ikkunalaudalla yksi, joka ei näytä kehittyvän alkua pitemmälle. Aikoneeko avautua vasta helmikuiseksi Ystävänpäiväksi? Mutta kyllä kahdestakin kukasta semmoiset tuoksupilvet pöllähtävät, että läpivetotuuletus ainakin kerran päivässä on paikallaan. Ettei vain jouluflunssani tai ainakin sen jälkeensä jättämä tukkoinen olo olisi peräisin liiallisesta hyasintin tuoksusta...
Seuraava muistikuva sen sijaan on kaukaa aikaisemmilta vuosilta: Keittiön pöydällä punainen matkakirjoituskone, koneessa valkoinen paperi, puoliksi täysi, puoliksi tyhjä. Pöydän toisessa päässä pellillinen pullia pellavapyyhkeen alla odottamassa uuniin pääsyä. Kahvinkeitin porisee, jääkaappi hurisee, radio soittelee taustamusiikkia. Kylpyhuoneessa pesukone touhuaa pyykkiä puhtaaksi. Postiluukku kolahtaa. Kissa hypähtää ikkunalaudalta eteisen matolle istumaan, toinen etukäpälä kohotettuna se kuulostelee rapussa eteneviä askelia. Kaikki on ihanasti keskeneräistä, elämänmakuista! Kun lapset tulevat koulusta, he saavat tuoretta pullaa. Illan suussa töistä kotiin palaavaa odottaa uuniruokien, lihaperunalaatikon ja riisipuuron tuoksu. Kirjoituskoneen puolityhjä paperikin on siinä ohessa täyttynyt mustista kirjaimista, sanoista, lauseista. Palkkiona tyytyväisyys tehdyistä töistä. Vaiko tyhjyys? Niin kuin luomisen ilon hurmaamalla taiteilijalla, joka työn valmistuttua on luovuttanut sen pois tai urheilijalla, joka pitkän harjoittelurupeaman jälkeen on kilpailunsa kilpaillut?
Näinä alkuviikon päivinä aikomukseni on katsella, löytyisikö kaupasta loppiaiskukakseni nupullaan olevaa amaryllistä, jonka kehkeytymistä täyteen loistoonsa voisin seurailla.
Toki senkin olisi voinut itse kasvattaa sipulista asti ja ensi jouluksi niin teenkin, sillä hyasinttikauteni lienee lopullisesti ohi. Tapasin muuten naapurirapun rouvan eilen pihalla, kerroin aikoneeni tuoda hänelle nupullaan olleen hyasintin. Hyvä kun et tuonut, olen sen tuoksulle allerginen, hän sanoi.
Saattaa olla, että olet allergisoitunut sinteille, jotkut kuulemma kuusellekin. Itselläni ei ollut tänä vuonna ainoatakaan, edellisvuoden siniset kukkivat kesällä ulkona , tosin pienempinä.
VastaaPoistaMutta, ostin viikkoa ennen joulua valkoisen, aivan nupuillaan olevan amarylliksen ihan itselleni. Nyt se on niin ihana,hyväryhtinen ja morsiamen näköinen. Sen nuorempi vanasisko odottaa vuoroaan vieressä ja aukeaa fiksusti vähän myöhemmin. Siis loistohankinta. Kesäksi pääsevät ulos leikkimään rucolasalaattien viereen.
Seuraan kehitystä aina nupusta kuihtumiseen asti. Kiinnostavaa.
Onnellisia olotiloja Sinulle Petriina, ja paljon,tänä vuonna.
Minä olisin ottanut avaamattomatkin:)paitsi etten hyasintteja valitettavasti, asetelman amarylliskukat kuivuivat kokoon, mutta vieressä tulossa toinen ja lisäksi sain amarylliksen ennen joulua, joka oli ihan "raaka" mutta nyt kukkii komeasti. Hyasintteja en valitettavasti voi ikinä ostaa tai saada ja joku varoo antamasta joulutähteäkin? Silti kuusi on ja nuha vaivaa koko joulun, mutta on se niin kaunis, epäilen kyllä että Sinullakin voisi vaikuttaa ne kauniit hyasintit oireita?
VastaaPoistaKiva muistelma juttusi loppupuolella:)Onnea tälle vuodelle Petriina.
Kiitos! Nyt minullakin on aukeamaisillaan oleva punainen amaryllis. (Yx mies torilla antoi...!)
VastaaPoistaSeuraava voisi olla valkoinen.
Kyllä tää jatkuva nenän tukkoisuus voi ihan hyvin olla noiden sinttien aiheuttama.