- Viisi euroa, torikauppias sanoo, sujauttaa valkosipulin varsineen pitkään muovipussiin. Ei voi olla totta, yksi ainoa sipuli, viisi euroa! Ajattelen mutta en sano vaan maksan kiltisti pyydetyn vitosen ja katoan torin ihmisvilinään.
Olin pari viikkoa aikaisemmin raparpereja ostaessani nähnyt miten joku nainen osti samalta kauppiaalta peräti neljä tai viisi kaunista valkosipulia, joiden luonnonvalkoiseen pulleaan kylkeen oli aivan kuin siveltimen kärjellä huitaistu jokunen hento lilanvärinen viiru. Olin aina ostanut valkosipulini lähikaupasta eivätkä ne kuivuneet, verkkoon pakatut köntit olleet ollenkaan vetäneet vertoja torilla kohtaamilleni sipulikaunottarille. Tämän kesän ehdottomasti kiehtovin kasvis! Julistin läheisilleni. Samalla kun ihmettelin, että miten ihmeessä olen päässyt tähän ikään tutustumatta tuoreeseen valkosipuliin, päätin seuraavalla kaupunkireissulla ostaa nyt ensialkuun ehkä vain yhden sellaisen. Hinnan kuultuani onnittelin itseäni että todellakin olin tyytynyt vain yhteen. Joillakin myyntipöydillä oli myös houkuttelevan näköisiä kelta- ja punasipulinippuja, mutta ohitin ne ja ostin espanjalaisia kirsikoita aikomuksena viedä ne tuliaisiksi kylään mennessäni. Maistettuani muutaman totesin niiden päihittävän sekä maussa että ulkonäössä aiemmin hehkuttamani unkarilaiset kirsikat, joita tosin ei nyt torilla ollutkaan ja päätin seuraavalla kerralla ostaa näitä espanjalaisia ihan vain itselleni. Sitten vielä pieni kappa uusia perunoita samalta maalaismyyjältä, miltä aina ennenkin olen ne ostanut ja saanut pari tillin oksaa kaupan päälle.
Kotiin tultuani halusin valokuvata valkosipulin ennen kuin tuhoaisin sen. Helpommin sanottu kuin tehty. Kamerastani patterit putoilevat ja vaikka teippaan vioittuneen patterilokeron kannen tiiviisti kiinni niin eikös vaan se ilkimys käske vaihtamaan patterit aina kun alan laittaa kameraa kuvauskuntoon. Vastahan minä ne vaihdoin, sanon ja kas kummaa, se suostuu ottamaan pöydälle asettamastani valkosipulista kuvan! Pitkä varsi lukuisine lehtineen on jäänyt ulkopuolelle, joten on otettava vielä toinenkin kuva. "Vaihda patterit," kamera käskee taas. Ei mitään uusia pattereita! Kivahdan ja kohtaloonsa tyytyen se parin yrityksen jälkeen suostuu ottamaan toisenkin kuvan, jossa siinäkin varresta näkyy vain osa. Mutta sipulihan tässä tärkein onkin, ajattelen ja pujotan sipulin pussiin takaisin ja laitan jääkaapin alahyllylle. En hoksannut kysyä myyjältä että pitäisikö sitä sittenkin säilyttää huoneenlämmössä kuten en sitäkään että missä päin maailmaa se on kasvatettu. Nettitietojen mukaan kotimaisia valkosipuleita saadaan vasta elokuussa. Näinköhän... Muistin että joissakin kaupungeissa syksyisin vietetään valkosipuliyötä, meilläkin ennen mutta ei enää.
Viiden euron sipulini on osoittautunut yllättävän riittoisaksi! Se ei ole kunnolla jakautunut kynsiin, mutta olen siivuttanut siitä jo monena päivänä kynnen kokoisen kimpaleen voileivän päälle. On se vaan niin paljon paremman makuista, tuoreempaa ja raikkaampaa kuin lähikaupan kuivahko kaimansa, totean onnellisena samalla kun hönkäilen valkosipulin tuoksuisia henkäyksiä ympärilleni. (Persiljan syönti kuulemma hälventäisi tuoksua.) Loput sipulista laitan vihreän salaatin sekaan. Kokkipoikani kehotti laittamaan sipulin varretkin salaattiin, mutta mielestäni ne ovat ehkä hiukka liian voimakkaan makuisia siihen. Ja googlettamallahan säilytysohjekin löytyy: Älä säilytä valkosipulia jääkaapissa.
Seuraavalla torikäynnillä ostanen kirsikoiden lisäksi kesän ensimmäiset mansikat. Ja sitä mukaa kun tuoreita kotimaisia vihanneksia ilmestyy myyntipöydille, voi alkaa suunnitella perinteistä suolaisenmakeaa kesäkeittoa. Viinimarjat, karviaiset ja pohjoisen kullankeltaiset hillat, puolukat ja karpalot, mitä kaikkea ihanaa torilta vielä löytyykään! Kehäkukkia ja hajuherneitä ynnä muita lapsuuden kotipihan kukkasia. Ja ostosten lomassa voi istahtaa kahvimukillisen ja tuoreen mustikkamunkin ääreen. Muuten, olen jo kuulevinani minua varakkaamman vanhan ystäväni äänen kun hän kertoo, miten paljon halvemmalla hän on saanut samoja ja yhtä hyviä tuotteita Prismasta, Lidlistä ja tai K-marketista. Saakoon vaan, mutta kesäisen kauppatorin tunnelmaa ei sieltä saa rahallakaan.
