Lumoavat lokakuun päivät, loistavat lenkkeilykelit! Aamutaivaalla punertavareunaiset pilvenhattarat ajavat takaa toisiaan, kuusen latvassa harakka nauraa maailman menolle. Vaaleanvihreän ja keltaisen kirjava pihatammi kuin taideteos. Kuvaus on menneeltä viikolta, tänä aamuna sää on sateisen harmaa.
Jos huoltomiesten ja taloyhtiön parin hallituksen jäsenen toiveet olisivat toteutuneet, pihatammi olisi kaadettu aikapäiviä sitten. Samoin olisi käynyt pihlajan, koivun ja vaahteran. Mutta talon ikänaiset, sitkeät sissit ovat asettuneet vastarintaan ja puut seisovat paikoillaan. Ainoastaan tammen oksistoa pari vuotta sitten karsittiin, minkä jälkeen se on kasvanut entistä kauniimmaksi.
Syksyn tullen lehtipuut riisuutuvat vuorotellen. Sen jälkeen kun rastaat olivat syöneet pihlajan punamarjat, se ilmeisesti pelkästä masennuksesta muuttui parissa päivässä keltaiseksi ja karisti lehtensä niin että osittain naavan peittämässä harmaassa oksistossa heiluu enää muutama punaisenruskea lehti siellä täällä. Monihaarainen koivuvanhuskin on jo lähes melkein alaston ja eilen tammen alla lepäsi kirjava lehtimatto, jonka huoltoyhtiön traktorimies kävi imaisemassa koneensa sisuksiin. Vaahtera on kohteliaasti odotellut vuoroaan viimeisenä ja alkanut vasta viime päivinä muuttua kellanpunakirjavaksi. Mutta kun hetki sitten katsoin ikkunasta, sekin oli pudottanut osan lehdistään kuin yöpaidan kirjavaksi kasaksi puun juurelle ja tammi on yön aikana ripotellut keltaisia lehtiään pitkin vielä tuoreen vihreää pihamaan nurmikkoa! Taustalla kolme korkeaa kuusta ja mänty, vuodet ympäriinsä samoissa tummissa vaatteissan, katselevat ylimielisen näköisinä lehtipuiden kevytmielisen näköistä vaatteiden vaihtoa. Tuuminevat että odottakaas kun talvi tulee: siinä missä te värjöttelette pyryssä ja pakkasessa jäätynein paljain oksin, me pojat pukeudumme paksuun lumiviittaan ja muutumme satuolennoiksi! Mutta kuinkas käykään kun kevät tulee, lehtipuut hykertelevät hiljaa keskenään.
Tottakai pihanurmikko olisi helpompi ajella lyhyeksi jos ei tarvitsisi väistellä puita ja lehtipuhaltimen käyttö vie aikaa ja aika on rahaa, mutta kauneudellakin on hintansa. Ja miten suloista onkaan taas kesällä istuskella vihreälehtisen tammen varjossa viileässä, ihailla pihlajan kukkia ja kuunnella puiden havinaa ja lintujen laulua. Ellen väärin muista, ovatpa siinä huoltoyhtiön pojatkin tainneet joskus kahvitauoillaan viivähtää.
