Sähkökatko

Ihan oikein sulle, hoen itselleni samalla kun yritän raapia tulta kynttilään. Muutaman syttymäisillään olleen mutta samalla sammahtaneen liekin ja noin puolen tusinan katkenneen tikun jälkeen se onnistuu. Oikein sulle kun et aikomuksistasi huolimatta ole ostanut taskulamppua, posmotan pimeyden keskellä. Olit kai kuvitellut, että sähkökatkokset eivät sinua koskisi.

Niin kai minä olin, vastaan itse itselleni ja päätän heti sähkövalon palattua kirjoittaa ostoslistalle taskulampun ja radion patterit, kuivamuonaa ja hygieniatarvikkeita. Vettä olen varastoinut kolmeen parin litran muovikanisteriin ja jääkaapin lasikannuun jo putkiremonttia edeltäneiltä ajoilta asti. Silloin vesivahingot taloyhtiössä olivat olleet lähes jokaviikkoisia. Mutta sitä, että sähköt saattaisivat rapsahtaa poikki perjantai-iltana kesken Sydämen asialla-sarjan katselun, en ollut ottanut huomioon. En ollut ajatellut sitäkään, miten riippuvainen kerrostaloasukas sähköstä on kun katkoksen yllättäessä ainoa mikä toimii, on lankapuhelin. Kännykkä tietysti myös siihen asti kun akussa riittää virtaa.

Onneksi kauempaa kuumottaneen katuvalon ansiosta asuntoni ei ollut säkkipimeä. Onneksi kisavieraani, joka pari päivää aikaisemmin oli tullut luokseni, oli ehtinyt lähteä kaupungille ja arvellut palaavansa ehkä vasta seuraavana päivänä. Ja onneksi oli pieni pakkanen, niin että saatoin siirtää osan jääkaapin ja pakastimen sisällöstä parvekkeelle. Viereisen asunnon nainenkin oli parvekkeellaan. Kertoi heti sähköjen katkettua soittaneensa enrgialaitokselle. Hyvä! Minulle sellainen ei ollut tullut mieleenkään. Enkä pelkän kynttilän valossa olisi nähnyt etsiä puhelinluettelosta energialaitoksen vikanumeroakaan. Hyvä kun onnistuin ulkomuistista näppäilemään muutaman korttelin päässä asuvan sukulaisnaisen puhelinnumeron kysyäkseni oliko heilläkin sähköt poikki. Eivät.

Hän kertoi juuri seuraavansa televisiosta, miten kauhistuttava tilanne Japanissa on luonnonkatastrofin jäljiltä. Olin samaa mieltä ja sanoin, että en minäkään sähkökatkoksen vuoksi panikoi, halusin vain tietää, miten laajalla alueella se on. Epäilin nimittäin syyksi taloyhtiöni uusittua ilmanvaihtojärjestelmää. Ensin sen arveltiin imevän joistakin asunnoista lämmön, nyt, viikon kestäneiden korjaustöiden seurauksena sieppasiko sähkötkin?

Takapihalle kurkistaessani ihmettelin ikkunoiden alla olevalle polulle heijaistuvia valokuvioita. Saunaosaston ikkunoistako? Eivätkö sähkösaunasta sähköt olleetkaan poikki? Vai oleiliko joku siellä öljylampun valossa? Kurkistin asuntoni oven raosta rappuun. Joku tuli juuri takaovesta sisään ja häikäisi taskulampullaan suoraan silmiini. Aioin vetäistä oveni saman tien kiinni kun kuulin tutun tuntuisen miesäänen sanovan "iltaa" ja tasanteelle seisahtaneesta varjosta tunnistin hänet vastapäisen asunnon poikamieheksi.

Enkä minä ollut edes tukkaani kammannut, ja mitä mulla oli päälläni! Virttynyt vanha pusero ja sen päällä ihan väärän värinen kikkana villaliivi ja äitivainaan froteiset lökäpöksyt jalassa. Aloin esitellä teoriaani ilmastointijärjestelmästä. "Eihän se nyt siitä voi johtua," naapuri tuhahti, kertoi sähköjen olevan poikki kaikista kotikadun taloista ja ylempänä mäellä olevista taloistakin puolet oli pimeinä. Sanoin, että minulla ei ole taskulamppua, mutta aion ensi töikseni sellaisen hankkia, mutta kynttilöitä onneksi on. Siihen hän totesi, että katulamput ja luminen luontokin heijastelevat valoa, avasi ovensa ja livahti sen taakse.

Käväisin vielä katsomassa takapihalle. Kalpeat valokuviot lumisen polun pintaan eivät heijastuneet saunosaston ikkunoista, vaan niiden alkulähde oli korkealta kumottava taivaan kuu! Eipä näillä sähköistetyillä alueilla juuri muulloin pääse kuun valosta nauttimaankaan!

Kun sähköt olivat olleet poissa lähes tunnin, puhalsin kynttilän sammuksiin ja kävin nukkumaan. Lämpöä sentään riittäisi, vai... kävin hipaisemassa patteria kädelläni. Se oli jo jäähtynyt haaleaksi. En ollut arvannut sähkökatkon vaikuttavan kaukolämpöönkin. Puin toppahousut ja villatakin ja ehdin ryömiä peiton alle takaisin kun jalkalamppuun lopsahti valo! Ja televisiossa iso rinki vakavailmeisiä ihmisiä istui keskustelemassa Japanin tilanteesta. Hain ruokatarvikkeet parvekkeelta ja asettelin jääkaappiin ja pakastimeen, laitoin kaakaoveden kiehumaan, päätin katsoa kaikki illan mittaan tulevat uutiset, käydä netissä ja... Mutta ehdin ainoastaan kaataa kuuman veden mukiin kaakojauheen päälle kun pimeni taas!

Pakkasin ruokatavarat kasseihin takaisin ja kassit parvekkeelle, päätin antaa niiden olla siellä aamuun asti. Istuin nojatuoliin ja siemailin kaikessa rauhassa kuumaa kaakaota. Sen jälkeen puin lisää vaatteita päälleni ja kömmin peittojen alle. Hetken kuluttua ikkunaan loimotti niin kirkas valo, että oli noustava sulkemaan sälekaihtimet. Kadulle oli ilmestynyt huoltoauto, josta valonheitin suunnattiin taloa kohti. Olin juuri uneen vaipumaisillani kun jalkalamppuun lehahti valo. Nousin ylös, panin tv:n ja netin päälle, katsoin katsomatta jääneet uutiset, kävin taas nukkumaan.

Aamuyöllä heräsin siihen, että asuntoni ovi repäistiin auki! Rapun valo heijastui eteisen matolle. Kisavieraani saapui. "Moi, mä tulinkin jo nyt", hän sanoi kun näki minun nostavan sohvalta päätäni. Sydämeni läpätteli kuin pelästynyt lintu. Kiva kun tulit. Jos sulla on nälkä, syö, ruoat ovat parvekkeella, sanoin. Mutta hänellä ei ollut nälkä. Selitin jotain sähkökatkoksesta ja painoin pääni tyynyyn.

Kaiken kaikkiaan sähköt olivat olleet poissa kolmisen tuntia. Syytä siihen kukaan ei tunnu tietävän. Taskulamppu on ostoslistallani edelleen. Minulla on lauantai-iltana saunavuoro. En ole aikaisemmin tullut edes ajatelleeksi, että miten selviäisin saunasta pois jos sähkökatkos yllättäisi vaikka juuri kun olen saippuoinut itseni, vaahdottanut sampoon päähäni. Vettä ilmeisesti tulisi, mutta miten osaisin pimeästä saunasta ja vielä pimeämmästä, ikkunattomasta pukuhuoneesta ikkunattoman käytävän kautta ala-aulaan? Tästä lähtien ottaisin taskulampun saunareissuille mukaani. Tosin sen hankkiminen jäänee nyt kuitenkin ensi viikkoon. Tokkopa uusi sähkökatkos sentään heti huomenissa yllättää...

"Pöljä päivä"

Jos tämäkin teksti lennähtää keskeneräisenä blogiini, en poista sitä sieltä, vaan jatkan loppuun asti ja tallennan sitten uudelleen. Jos minulla olisi laittaa tuhottomasti rahaa tietokoneisiin, hankkisin uuden pöytäkoneen ja antaisin tään kannettavan olla varakoneena, mutta kun näin ei ole, on yritettävä sinnitellä tällä, vaikka eilen suorastaan vihasin tätä. Että kun kesken kaiken taustakuva läjähtää ruutuun, vilkkuu siellä ja vilkkuu täällä. Ja yritäpäs lukea iltapäivälehtien nettisivuja, erinäiset mainokset täyttävät näytön... No niin, nyt katosi tää yritelmä ja lennähdin taustakuvan kautta samakasasivustolle, mut onneksi alareunaan ilmestyi kuvakkeiden rivi, joissa yhdessä oli tää keskeneräinen juttu ja sitä klikkaamalla olen täällä taas.

Tapahtuuko teille toisillekin vastaavaa vai onkohan tässäkin koneessa jokin vika? Sekin on mahdollista että epähuomiossa hipaisen kosketusnäytön painiketta, vaikka tarkoitus on operoida vain hiirellä. Turhan teknistä ja monimutkaista minulle ja eilen olinkin kateellinen tämän talon muille mummoille, joilla ei ole tietokonetta eikä digikameraa ja kummasti ovat elämässä mukana silti. Hankin nimittäin männäviikolla vielä digikamerankin riesakseni, ajattelin että kun tässä on hermo mennyt, niin menkööt loputkin. Vaan sepä osoittautuikin paljon sopuisammaksi yhteistyökumppaniksi kuin tää rakkine! Kun olin käyttöoppaan ohjeiden mukaan saanut ähellettyä rannekehihnan, patterit ja muistikortin oikein päin paikoilleen, pääsin kuvaamaan keittiön ikkunan takana komeilevaa isoa kiveä, joka paksu lumikerros peittonaan muistuttaa eskimoiden majaa, iglua aina oviaukkoa myöten. Seuraavan kerran kuvaan sen kevätkesällä, jolloin sen vierellä kukkii villiruusu ja lähitienoolla tuoksuvat kielot.

Eilisen päiväni pelastus oli kolmen kilsan sauvakävelylenkki ja nuori suomalaishiihtäjä, jolla
sattui olemaan "pöljä päivä," kuten hän kohta maaliin tultuaan totesi. Edellisenä päivänä olin tippa silmässä seurannut suomalaistytön pronssihiihtoa, eilistä kultahiihtoa katsellessani kyyneleet valuivat valtoimenaan. Olen sanonutkin, että en minä surusta itke, ilosta vain. Sama tilanne esimerkiksi silloinkin kun lapsenlapsi soittaa pianolla Merikannon Valse lenten vai mikä sen kipaleen nimi oikeaoppisesti onkaan? Illalla vielä kyynelehdin Maammelaulua kuunnellessani. Saapi nähdä, miten tänään käy, tuleeko mitalia vai ei... Sitä ennen lähden lenkille.