Päivätanssit Porokalliolla. Auringon lämmössä syyskesän raukeus, pitenevät tummat varjot, iltatuulessa syksyn sävel. Ei, ei ihan vielä, pidetään vielä hetki kesän liepeestä kiinni! Oranssinkeltaiset kehäkukat, hajuherneiden hempeä lila, puista putoilevat pienet omenat, paljaan jalan alle pehmeänä taipuva kesäheinä.
En muista koskaan nähneeni niin täyteläisiä pihlajanmarjaterttuja kuin sinä kesänä, pankin elonkorjuujuhlien aikaan. "Kuin verta niissä ois..." Tunnettu iskelmätähti seisoo mikrofonin takana: "Soi tango kohtalon, sen sointi surullinen on." Lattia aaltoilee kukkamekkoa, salsahametta pitsipuseroa, miehillä tietty jotain tummaa, arvokasta päällä. Eräällä vanhalla herralla napinlävessä apilankukka, olkihattu päässä. Katonrajassa, auringon leikkaamassa valokiilassa leijailee tanssijoiden nostattama pölypilvi. Joku mies naputtaa kengän kärjellä tahtia lattiaan, käsi hakeutuu vierellä seisovan vaimon vyötärölle.
Peli vingahtaa käyntiin, he katoavat muiden tanssijoiden joukkoon.
"Oi pyöritä lennätä pellavapäätä..."
- Anteeksi vaan, mä en taida osata pyöriä kuin myötäpäivään, sanon olkihattuiselle.
- No mennään sitten myötäpäivään, vanha hurmuri hymyilee, ottaa tukevan otteen sieltä missä minulla kerran oli vyötärö ja alkaa viedä. Ihmistungoksessa vilahtavat konttorin johtajattaren hymyilevät kasvot. Viereisen kassan selän takana hänen pikkuinen laukkunsa liitää pitkän hihnan päässä, hame pullistuu purjeeksi.
- Katsokaa, siinä viisikymppistä viedään! Markkinointisihteeri huomauttaa seinän viereltä. "Ne yöt ovat valkeat, kuluvat kohta." Valssi päättyy, tanssi taukoaa. Mutta silmissäni lattia ei heti lakkaa keinumasta, on otettava partnerin takin hihasta kiinni. Naurattaa. Muistan nuoruuteni tanssilavat. Jonkin tuoksun buffetin puolelta...
Parinsa löytäneet istuvat seinänvieruspenkeillä toisten tanssia katsellen. Silloinkin mentiin buffetin puolelle juomaan.
Pankki tarjoaa mehua ja pullakahvit. Terassilta leijailee paistumassa olevan makkaran savunsekainen tuoksu. Pankin autonkuljettaja siellä touhuaa grillin äärellä.
Edellisenä päivänä oli pankkisalissa tarjottu asiakkaille kahvia ja kakkua. Konttorinjohtajan ovenpielessä pelimanniyhtye oli soittaa luritellut kansanmusiikkia, emäntä ja siivooja olivat seisoneet tarjoilupöydän takana valkoiset hilkat tanassa, esiliinat edessä. Pankkisali oli koristeltu luonnonkukilla, viljantähkillä ja pihlajanmarjoilla.
Se oli silloin kun pankki järjesti 55 vuotta täyttäneille asiakkaille päivätanssit Porokalliolla ja muutama meistä toimihenkilöistä oli pestattu seurustelemaan ja tanssimaan heidän kanssaan.
Seuraavan vuoden alussa alkoivat yt-neuvottelut, pankki fuusioitui toisen pankin kanssa, seurasi mieletön vääntö siitä, ketkä lähtevät, ketkä jäävät. Helppoa ei ollut lähtijöillä, mutta ei myöskään niillä jotka saivat jäädä.
------------------------------------------------
Saattaa olla että tämä on joskus aikaisemminkin ollut blogissani, mutta en pääse tarkistamaan asiaa, koska suuri osa vanhoista teksteistäni uinuu edelleen rikkoutuneen pöytäkoneeni tiedostoissa.
lauantai 28. heinäkuuta 2012
maanantai 23. heinäkuuta 2012
Kesällä sattuu kaikenlaista
Kesä on vaativa vuodenaika. Sitä pitäisi ehtiä viettää, siitä pitäisi osata nauttia, aurinkoa pitäisi palvoa, mansikat pitäisi pakastaa mustikat, vadelmat, viinimarjat ja karviaiset poimia tai ostaa torilta poimittuina, olisi ehdittävä ulkoilmakonsertteihin ja yhteislaulutilaisuuksiin, lavatansseihin, huvipuistoihin, uimarannoille, kesäteatteriin ja taidekeskuksiin, sisävesiristeilylle sekä eväsretkille jumalaisen kauniisiin kesämaisemiin, olisi ajettava viikonloppuruuhkassa joko omalle tai ystävien mökille saunomaan ja puuveneellä soutelemaan, särkiä ja ahvenia niemen nenään narrailemaan, olisi tehtävä kesäkeittoa, telttailtava ja grillailtava, hoidettava kukkia ja kitkettävä kasvimaat, käveltävä paljain jaloin ruohikolla, näyttäydyttävä puutarhakutsuilla hellemekossa ja hattu päässä, järjestettävä rapujuhlat...
Syksy on levollisempaa aikaa. Syksy vain on. Joko sateinen tai päivänpaisteinen, ehkä molempia. Syksyllä voi kaikessa rauhassa istua muistelemaan, mitä kaikkea kesällä sattui ja tapahtuikaan. Esimerkiksi sitä, miten yläpuolellani asuva yksinhuoltajaisä yhtenä kauniina kesäaamuna päätti aloittaa keittiöremontin ilmoittamatta siitä etukäteen naapureille mitään. Jylinä ja särkyvien kamojen lentely lattioille oli sitä luokkaa, että säikähdin hänen ehkä saaneen raivarin ja hajottavan koko rapun. Pihalla tapaamani pari taloyhtiön hallituksen papparaista päätti lähteä tiedustelukäynnille. Ei, kyse ei ollut raivarista, siellä vain jyrättiin eteisen ja keittiön välistä seinää kappaleiksi! Remonttilupa oli tietenkin pitänyt sitä ennen saada isännöitsijältä. No, tulihan ulkoiltua sinä päivänä, onneksi ei satanut ja onneksi lapsenlapsi, jonka piti tulla luokseni, oli jo edellisenä iltana ilmoittanut että ei tulekaan. Ikävämpi tilanne oli kolmannen kerroksen rouvalla, jonka selkä oli kesämökillä kipeytynyt niin että hän oli päättänyt tulla kaupunkiasunnolle "lepäilemään."
Seuraavana päivänä yksinhuoltajaisä tuli rapussa vastaan jotain kamoja kannellen, morjesti ja sanoi tekevänsä keittiöremonttia. On huomattu joo, sanoin ja enkös vain innostunut kertomaan, että kaataisin itsekin pari seinää jos minulla olisi siihen varaa. Riehaannuin jopa kehumaan hänen lapsiaan, parin viikon välein yläpuolellani jymistäviä riiviöitä. Mutta tään jylinän jälkeen lasten juoksentelu lienee kuin musiikkia korvilleni. Ja onko mies edes mikään yksinhuoltaja? Eilen pihapenkillä istunut naapurirapun rouva nimittäin arveli, että perhe saattaa asua eri paikkakunnilla työasioiden vuoksi. Näinä aikoina sekin on tietysti mahdollista. Samalla naapurirapun rouva esitteli kyynärvarresta alas asti kipsattua oikeaa kättään. Oli kaatunut marjametsässä, käsi kipsissä seuraavat viisi viikkoa. Vaan on minullekin sattunut ja tapahtunut: Lauantai-iltana kolmannen kerroksen leskimies (vai eronnutko sekin lienee?) yritti tulla kanssani samaan aikaan saunaan!
Onneksi olin lukinnut kakkospukuhuoneen oven. Kuulin kun sinne tuli joku. Olisiko minua ennen saunonut pariskunta unohtanut jotakin, ajattelin samalla kun laskin löylyvettä ämpäriin. Hetken kuluttua ovea yritettiin rynkyttää auki. - Kuka siellä? - Minäää! Miesääni huusi. Otin lukua vähän aikaa, sillä en tunne ketään sen nimistä. Ääni tuntui kuitenkin tutulta. - Olet tainnut erehtyä tunnilla! Kello on vasta vähän yli kuusi, sun saunavuoro on seitsemältä, huusin. - No niinpäs onkin... hän pyyteli anteeksi, selitti nukahtaneensa ja katsoneensa kellon väärin (oli ehkä ottanutkin jotain). - Mene kotiin nyt vaan, huutelin. Hän lupasi mennä. En kuitenkaan kuullut oven käyvän, olisiko asettunut pukuhuoneen penkille torkkumaan? En viitsinyt tarkistaa asiaa, kiersin vain lähtiessäni oven lukon hiljaa auki. Olin ollut vähällä saada selänpesijän. - Miks et huolinut? Poikani hekotteli puhelimessa.
Tänään olin vähällä lähteä Mäntyharjulle taidekeskus Salmelaan. Matkajärjestelyt pikkuauto- ja bussivirityksineen tuntuivat kuitenkin niin monimutkaisilta että väsyin jo niitä ajatellessani ja kai sielläkin on satanut koko päivän. Katselin netistä taidekeskuksen ja taulujen kuvia. Miljöön kauneuteen ja monimuotoisuuteen on ilmeisesti panostettu niin paljon, että taideteosten on oltava todella vaikuttavia etteivät mitätöidy ympäristön rinnalla, ehkä ovatkin. Tällä viikolla vietetään nuoruudenystävän synttäreitä, on tiedossa pari muutakin juhlaa. Koulukaverin mökille ehtinen vasta elokuun puolivälin jälkeen, olkoonkin että huussimatka vettä tippuvien kuusen oksien alitse ei houkuttele, kuka tietää vaikka hyyskän takana olisi karhu tai susi väijyksissä! Ja jos vaikka helleaalto yllättäisikin elokuulla, mökissä saattaisi olla liian kuuma ja ulkona pörräisivät hyttyset ja ampiaiset, joten taitaa olla paras pysytellä kotimaisemissa. Kovin rymäkkä yläkerrassa on nimittäin laantunut normaaleiksi remontin ääniksi, tosin eilen pora alkoi laulaa heti puolenpäivän jälkeen, vaikka oli sunnuntai ja leka läikyi iltakuuteen asti. Vaan ovathan kaupatkin sunnuntaisin auki, joku ajaa nurmikkoa, siivoaa, ja pesee pyykkiä ja ripustaa ne pihalle kuivumaan, vaikka on sunnuntai! Enää millään ei oo mitään väliä.
Syksy on levollisempaa aikaa. Syksy vain on. Joko sateinen tai päivänpaisteinen, ehkä molempia. Syksyllä voi kaikessa rauhassa istua muistelemaan, mitä kaikkea kesällä sattui ja tapahtuikaan. Esimerkiksi sitä, miten yläpuolellani asuva yksinhuoltajaisä yhtenä kauniina kesäaamuna päätti aloittaa keittiöremontin ilmoittamatta siitä etukäteen naapureille mitään. Jylinä ja särkyvien kamojen lentely lattioille oli sitä luokkaa, että säikähdin hänen ehkä saaneen raivarin ja hajottavan koko rapun. Pihalla tapaamani pari taloyhtiön hallituksen papparaista päätti lähteä tiedustelukäynnille. Ei, kyse ei ollut raivarista, siellä vain jyrättiin eteisen ja keittiön välistä seinää kappaleiksi! Remonttilupa oli tietenkin pitänyt sitä ennen saada isännöitsijältä. No, tulihan ulkoiltua sinä päivänä, onneksi ei satanut ja onneksi lapsenlapsi, jonka piti tulla luokseni, oli jo edellisenä iltana ilmoittanut että ei tulekaan. Ikävämpi tilanne oli kolmannen kerroksen rouvalla, jonka selkä oli kesämökillä kipeytynyt niin että hän oli päättänyt tulla kaupunkiasunnolle "lepäilemään."
Seuraavana päivänä yksinhuoltajaisä tuli rapussa vastaan jotain kamoja kannellen, morjesti ja sanoi tekevänsä keittiöremonttia. On huomattu joo, sanoin ja enkös vain innostunut kertomaan, että kaataisin itsekin pari seinää jos minulla olisi siihen varaa. Riehaannuin jopa kehumaan hänen lapsiaan, parin viikon välein yläpuolellani jymistäviä riiviöitä. Mutta tään jylinän jälkeen lasten juoksentelu lienee kuin musiikkia korvilleni. Ja onko mies edes mikään yksinhuoltaja? Eilen pihapenkillä istunut naapurirapun rouva nimittäin arveli, että perhe saattaa asua eri paikkakunnilla työasioiden vuoksi. Näinä aikoina sekin on tietysti mahdollista. Samalla naapurirapun rouva esitteli kyynärvarresta alas asti kipsattua oikeaa kättään. Oli kaatunut marjametsässä, käsi kipsissä seuraavat viisi viikkoa. Vaan on minullekin sattunut ja tapahtunut: Lauantai-iltana kolmannen kerroksen leskimies (vai eronnutko sekin lienee?) yritti tulla kanssani samaan aikaan saunaan!
Onneksi olin lukinnut kakkospukuhuoneen oven. Kuulin kun sinne tuli joku. Olisiko minua ennen saunonut pariskunta unohtanut jotakin, ajattelin samalla kun laskin löylyvettä ämpäriin. Hetken kuluttua ovea yritettiin rynkyttää auki. - Kuka siellä? - Minäää! Miesääni huusi. Otin lukua vähän aikaa, sillä en tunne ketään sen nimistä. Ääni tuntui kuitenkin tutulta. - Olet tainnut erehtyä tunnilla! Kello on vasta vähän yli kuusi, sun saunavuoro on seitsemältä, huusin. - No niinpäs onkin... hän pyyteli anteeksi, selitti nukahtaneensa ja katsoneensa kellon väärin (oli ehkä ottanutkin jotain). - Mene kotiin nyt vaan, huutelin. Hän lupasi mennä. En kuitenkaan kuullut oven käyvän, olisiko asettunut pukuhuoneen penkille torkkumaan? En viitsinyt tarkistaa asiaa, kiersin vain lähtiessäni oven lukon hiljaa auki. Olin ollut vähällä saada selänpesijän. - Miks et huolinut? Poikani hekotteli puhelimessa.
Tänään olin vähällä lähteä Mäntyharjulle taidekeskus Salmelaan. Matkajärjestelyt pikkuauto- ja bussivirityksineen tuntuivat kuitenkin niin monimutkaisilta että väsyin jo niitä ajatellessani ja kai sielläkin on satanut koko päivän. Katselin netistä taidekeskuksen ja taulujen kuvia. Miljöön kauneuteen ja monimuotoisuuteen on ilmeisesti panostettu niin paljon, että taideteosten on oltava todella vaikuttavia etteivät mitätöidy ympäristön rinnalla, ehkä ovatkin. Tällä viikolla vietetään nuoruudenystävän synttäreitä, on tiedossa pari muutakin juhlaa. Koulukaverin mökille ehtinen vasta elokuun puolivälin jälkeen, olkoonkin että huussimatka vettä tippuvien kuusen oksien alitse ei houkuttele, kuka tietää vaikka hyyskän takana olisi karhu tai susi väijyksissä! Ja jos vaikka helleaalto yllättäisikin elokuulla, mökissä saattaisi olla liian kuuma ja ulkona pörräisivät hyttyset ja ampiaiset, joten taitaa olla paras pysytellä kotimaisemissa. Kovin rymäkkä yläkerrassa on nimittäin laantunut normaaleiksi remontin ääniksi, tosin eilen pora alkoi laulaa heti puolenpäivän jälkeen, vaikka oli sunnuntai ja leka läikyi iltakuuteen asti. Vaan ovathan kaupatkin sunnuntaisin auki, joku ajaa nurmikkoa, siivoaa, ja pesee pyykkiä ja ripustaa ne pihalle kuivumaan, vaikka on sunnuntai! Enää millään ei oo mitään väliä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)