Entä jos sormet ovat kankeat ja muisti pätkii?

Pankki, jonka asiakaskuntaan olen kauan kuulunut ja joka vielä viime vuoden puolella oli parina päivänä viikossa parin tunnin ajan avoinna asiakkaita varten, lopetti vuoden vaihteessa käteisen antamisen kokonaan! "Sama jos kenkäkaupasta ei saisi kenkiä" joku kirjoitti paikallislehden näppituntumalla. Ei se ole sama, kenkäkaupassa kengät ovat kaupan omia, pankissa rahat ovat asiakkaiden rahoja!  

Televisiouutisissa hehkutettiin, miten kaikki maksut, aina baarissa nautitusta kahvikupillisesta lähtien hoituvat kätevämmin pankkikorttia kuin käteistä rahaa käyttäen. Joku kertoi, että hänellä ei ole enää aikoihin ollut käteistä rahaa lainkaan. Kieltämättä kortilla maksaminen on nopeaa, siistiä, turvallista ja vaivatonta kun ei tarvitse varmistaa onko lompakossa rahaa, läträtä vaihtorahojen kanssa, eikä myyjän tarvitse tilittää rahoja eteen päin, ei pelätä että pyssymies tulee ja tyhjentää koko kassan. Mutta systeemi toimii vain niin kauan kuin pankin sähköinen tietokanta toimii. Toimintakatkot ja erilaiset, jopa vuorokausien mittaiset häiriötilanteet ovat kuitenkin viime aikoina vain lisääntyneet ja yleinen sähkökatko voi yllättää koska tahansa. Haastattelija vilauttikin 50 euron seteliä, kehotti pitämään ainakin sen verran kotona käteistä "kaiken varalta." Pankki kun pidättänee asiakkaiden rahat itsellään myös em. häiriötilanteiden ajan! Olisi korkea aika tutkia, onko tuon kaltainen menettely edes Suomen lakien mukaista.

Kyseisessä ohjelmassa kaikki haastatellut olivat nuoria, hyväkuntoisia ihmisiä. Entä vanhukset, sairaat ja vammaiset? Näissä nuorten suunnittelijoiden korttipelivisioissa heidät on täysin unohdettu, lakaistu maton alle! Kuinka pankkiautomaatilla asiointi onnistuu, jos sormet eivät taivu näppäinten näpyttelyyn eikä tunnusluku pysy mielessä? Kun pitäisi vielä varmistaa ettei hämärämiehiä hiippaile selän takana eikä automaattiin ole asennettu ylimääräistä lukulaitetta! Tunnuslukua naputteleva käsi kehotetaankin peittämään lompakolla tai toisella kädellä. Eipä taida onnistua vapisevin käsin ja kankein sormin sekään.

Läheskään kaikilla ikäihmisillä, sairailla ja vammaisilla ei ole tietokonetta, älypuhelinta tai tablettia netissä asioimista varten. Ne eivät joko kiinnosta tai niiden hankkimiseen ei ole varaa. Ja tokkopa   sormet taipuisivat niidenkään näppäimistöille tai höyhenenkevyeen hipaisuun kosketusnäytöllä, eikä kaikilla ole edes valmiuksia eikä voimia tietotekniikan opiskeluun. Onneksi joillekin omainen, ystävä tuo automaatista rahaa, maksaa laskut oman nettipankkinsa kautta, mutta läheskään kaikilla ei tällaista luottohenkilöä ole. Pankkikonttorissa moni pystyisi asioimaan itsekin, mikäli siellä vielä palveltaisiin heitä.  

Mutta yllätys yllätys, kohta sen jälkeen kun pankki oli ilmoittanut lopettavansa käteisen rahan antamisen, myös automaattiverkostoa alettiin harventaa! Lähiöstä, jossa asun, lähtee 8 päivä huhtikuuta alueen ainoa, lähikaupan yhteydessä oleva pankkiautomaatti. Edellisen kauppiaan tarmokas rouva sen aikoinaan oli siihen neuvotellut. Nyt lähimmille automaateille tulee matkaa kolmisen kilometriä, toisen lähettyville pääsee bussilla, toisen ei. Seuraavat automaatit ovat kaupungissa suurten markettien yhteydessä. Lähikauppias kertoi, että pankkiautomaatin säilyttämisen puolesta on tehty lukuisia vetoomuksia, turhaan. Pankkiautomaatteja eivät kuulemma enää hallitsekaan pankit, vaan yksityinen toimija, joka tekee niiden sijainnin kanssa kuten tahtoo. Niin näkyy pankkikin tekevän asiakkaiden omistamien rahojen kanssa! Koska mitkään vetoomukset eivät auta, ainoa keino lieneekin äänestää jaloillaan. Itse avasin eilen rinnakkaistilin toiseen pankkiryhmittymään, josta ainakin vielä voi tarvittaessa nostaa myös käteistä rahaa. Aika näyttää, siirränkö kaikki pankkiasiani sinne.

JK. Hetki sitten lähikaupassa asioidessani kauppias kertoi kuulleensa, että pankkiautomaattia ei ehkä poistettaisikaan, vaan sen tilalle tulisi uusi, modernimpi laite. Aprillipäivä on vasta huomenna, toivotaan että tämä tieto ei ollut aprillia, että alueen asukkaiden tekemä vetoomus olisi tuottanut tulosta.

JK. 9.4.2016   Pankkiautomaatti on poistettu eilen. Lehtitietojen mukaan Automatia Pankkiautomaatit-yhtiön hallitus kokoontuu loppukuusta käsittelemään alueen asukkaiden tekemiä vetoomuksia ja sen  jälkeen päätetään, tuleeko poistetun automaatin tilalle uutta vai ei. Puskaradion tietojen mukaan nostot mahdollisesta uudesta automaatista saattaisivat olla maksullisia.  

Säästötalkoot

Säästän sähköä pissimällä pimeässä. Vessan ovi sen verran raollaan että en pytyltä noustessa lyö päätäni seinään. Samalla säästyy peilikaapin putkilamppu, jonka vaihtamiseen viimeksi tarvitsin ulkopuolista apua. Ulkopuolinen apu ihmetteli, että miten se niin vähän aikaa kestää, edellisen kerran oli vaihdettu kahdeksan kuukautta sitten. Sitä minäkin ihmettelen, varsinkin kun naapurirapun rouva kertoi omansa kestäneen kehdeksan vuotta! Eräs selitys lienee ulkopuolisen avun arvelema putkiremontin yhteydessä mahdollisesti  tapahtunut asennusvirhe, toinen se että olen sytytellyt ja sammutellut valoa silloin kun ei ehkä olisi ollut tarpeenkaan.

Toinen sähkönsäästämiskeino on pysytellä sängyssä niin kauan kunnes aamu valkenee. Kesää kohti  mentäessä se tapahtuu yhä varhaisemmin. Pimeänä vuodenaikana voi illansuussa viettää "hämärätuntia" niin kuin sähkövalottomassa lapsuudenkodissani tehtiin. Silloin säästettiin lampun öljyä, karbiidia, mitä milloinkin. Tai istuskeltiin "hämärän hyssyssä" ihan vain tunnelman vuoksi hellan rinkien lomasta loimottavaa tulta tuijotellen  tai kynttilöitä poltellen. Sähköhellan ja uunin käytön järkeistäminen on minulla vielä niin sanotusti vaiheessa. Mutta mitä ihmettä nyt? Yllättäen alkaa hämärtyä niin että hapuilin jo työvalon katkaisijaa kunnes hoksasin aamupäivän auringon solahtaneen pilveen ja kipaisin raottamassa säleverhoa sen verran että tietskan näppäimet näkyvät taas. 

Veden säästämisessä minulla on vielä opettelemista. Aamupesulla käydessäni noudatan  tiettyä järjestystä, mutta suihkussa lorottelen vuoroin kuumaa ja kylmää vettä päälleni ehkä turhankin pitkään. Enkä  ole opetellut hyödyntämään suihkuvesiä kuten Savon tätini aikoinaan teki. Kun menin kesäaamuna hänen luonaan suihkuun, hän juoksutti kiireen vilkkaa pesuvadin, kehotti seisomaan siinä että hän voisi  suihkuvesilläni kastella takapihan kukkaset! Olin saada hepulin kun kuvittelin miten muovivati nuljahtelisi märällä lattialla ja pahimmassa tapauksessa kaatuisin sen kanssa, kukaties kolhisin itseni sairaalakuntoon. Ja eri asia, miten  kukkaset reagoisivat saippua- ja shampoomerkkeihini. Juksasin tätikultaani niin että laskin vettä vatiin vasta suihkuttelun jälkeen,  näön vuoksi vaahdotin hiukan saippuaa sekaan. Täydestä meni.

Kahdeksan vuotta sitten tehdyn putkiremontin yhteydessä taloyhtiööni vaihdettiin asuntokohtaiset vesimittarit, mikä on senkin vuoksi hyvä että kenenkään ei tarvitse vahtia, miten usein ja miten monta yövierasta kenelläkin käy taloyhtiön laskuun vettä lotraamassa. Perusmaksu on 15 euroa kuukaudessa per henkilö, sen ylittävä pulitetaan omasta pussista. Jotkut säästävät vedessä niin että saavat perusmaksustakin osan takaisin, minä olen joutunut maksamaan kolmisenkymmentä euroa vuodessa lisää. Kesäisin parvekkeellani rehottava kukkaloisto tarvitsee kastelua joskus parikin kertaa päivässä, mikä omalta osaltaan lisännee laskuani.

Jollakin toisella veden ja sähkönsäästämiskeinoja lienee enemmän,  minulle ei nyt tule muita mieleen. Tehokkain keino  kummankin säästämiseen olisi pysytellä mahdollisimman paljon poissa kotoa! Sen taidan heti kesäkelien tultua ottaakin käyttööni. Nyt kun eilisen lätäköt ovat jäätyneet luistinradoiksi eikä lämpöasteita ole luvassa päivällekään, perjantaipäiväni ainoaksi reissuksi jäänee liukasteleminen muutaman korttelin päähän saapuvalle kirjastoautolle.

Aurinko! Häikäisee niin että  kävin säätämässä säleverhon entiselleen. Ikkunalaudan viherkasvitkin viihtyvät paremmin puolivarjossa. Ja taas pimenee...

JK.  Herneenversot kasvavat niin että humisee! Sopivat myös pääsiäisruohoksi, ellei joku napsi ne sitä ennen suuhunsa. Liotin viime kesän krasseista keräämiäni siemeniä yön yli vesitilkassa ja piilotin multaruukkuihin. Liian varhainko ehkä?