Päivätanssit Porokalliolla. Auringon lämmössä syyskesän raukeus, pitenevät tummat varjot, iltatuulessa syksyn sävel. Ei, ei ihan vielä, pidetään vielä hetki kesän liepeestä kiinni! Oranssinkeltaiset kehäkukat, hajuherneiden hempeä lila, puista putoilevat pienet omenat, paljaan jalan alle pehmeänä taipuva kesäheinä.
En muista koskaan nähneeni niin täyteläisiä pihlajanmarjaterttuja kuin sinä kesänä, pankin elonkorjuujuhlien aikaan. "Kuin verta niissä ois..." Tunnettu iskelmätähti seisoo mikrofonin takana: "Soi tango kohtalon, sen sointi surullinen on." Lattia aaltoilee kukkamekkoa, salsahametta pitsipuseroa, miehillä tietty jotain tummaa, arvokasta päällä. Eräällä vanhalla herralla napinlävessä apilankukka, olkihattu päässä. Katonrajassa, auringon leikkaamassa valokiilassa leijailee tanssijoiden nostattama pölypilvi. Joku mies naputtaa kengän kärjellä tahtia lattiaan, käsi hakeutuu vierellä seisovan vaimon vyötärölle.
Peli vingahtaa käyntiin, he katoavat muiden tanssijoiden joukkoon.
"Oi pyöritä lennätä pellavapäätä..."
- Anteeksi vaan, mä en taida osata pyöriä kuin myötäpäivään, sanon olkihattuiselle.
- No mennään sitten myötäpäivään, vanha hurmuri hymyilee, ottaa tukevan otteen sieltä missä minulla kerran oli vyötärö ja alkaa viedä. Ihmistungoksessa vilahtavat konttorin johtajattaren hymyilevät kasvot. Viereisen kassan selän takana hänen pikkuinen laukkunsa liitää pitkän hihnan päässä, hame pullistuu purjeeksi.
- Katsokaa, siinä viisikymppistä viedään! Markkinointisihteeri huomauttaa seinän viereltä. "Ne yöt ovat valkeat, kuluvat kohta." Valssi päättyy, tanssi taukoaa. Mutta silmissäni lattia ei heti lakkaa keinumasta, on otettava partnerin takin hihasta kiinni. Naurattaa. Muistan nuoruuteni tanssilavat. Jonkin tuoksun buffetin puolelta...
Parinsa löytäneet istuvat seinänvieruspenkeillä toisten tanssia katsellen. Silloinkin mentiin buffetin puolelle juomaan.
Pankki tarjoaa mehua ja pullakahvit. Terassilta leijailee paistumassa olevan makkaran savunsekainen tuoksu. Pankin autonkuljettaja siellä touhuaa grillin äärellä.
Edellisenä päivänä oli pankkisalissa tarjottu asiakkaille kahvia ja kakkua. Konttorinjohtajan ovenpielessä pelimanniyhtye oli soittaa luritellut kansanmusiikkia, emäntä ja siivooja olivat seisoneet tarjoilupöydän takana valkoiset hilkat tanassa, esiliinat edessä. Pankkisali oli koristeltu luonnonkukilla, viljantähkillä ja pihlajanmarjoilla.
Se oli silloin kun pankki järjesti 55 vuotta täyttäneille asiakkaille päivätanssit Porokalliolla ja muutama meistä toimihenkilöistä oli pestattu seurustelemaan ja tanssimaan heidän kanssaan.
Seuraavan vuoden alussa alkoivat yt-neuvottelut, pankki fuusioitui toisen pankin kanssa, seurasi mieletön vääntö siitä, ketkä lähtevät, ketkä jäävät. Helppoa ei ollut lähtijöillä, mutta ei myöskään niillä jotka saivat jäädä.
------------------------------------------------
Saattaa olla että tämä on joskus aikaisemminkin ollut blogissani, mutta en pääse tarkistamaan asiaa, koska suuri osa vanhoista teksteistäni uinuu edelleen rikkoutuneen pöytäkoneeni tiedostoissa.
Hei, Petriina!
VastaaPoistaKävin eilenl lukemassa juttujasi täällä, ja ne olivat niin hauskasti kirjoitettuja että liitin itseni lukijoihisi. Siitä oli se hyöty, että pääsin tietämään tästä uudesta jutustasi.
Tässä on ovelasti kätketty vakava asia helmojen hulmuamiseen. Tuo loppupuoli on kuin Januksen kasvojen toinen puoli.
Hienosti kirjoitettu!
Kiitos Liisu ja kiva kun liityit lukijoihini! Vaihdoin jutun nimen elonkorjuujuhliksi, sillä siitähän siinä monessakin mielessä oli kyse.
PoistaHersyvä tanssikuvaus, kuin kotimaisen elokuvan käsikirjoituksesta suoraan. Kiva muistelus taitavalta kynänkäyttäjältä!
VastaaPoistaOi kiitos kiitos! On ollutkin niin tylsähkö päivä että kiitokset tekevät terää. Tosin luin juuri Milan Kunderan kirjasta "Identiteetti" seuraavan määritelmän: "Kaiken mitättömyys on ihmisen kohtalo, mutta sitä ei pidä kantaa kuin rasitusta, vaan siitä on osattava iloita." Kunpa osaisikin!
PoistaHuomenta petriina, ja kiitos hienosta kuvauksesta.
VastaaPoistaHieno kosteanraikas aamuhetki on täällä, koski soljuu uomassaan, kaupunki on hiljainen, kesäisen kaunis, rauhaisa.
Niinkuin aina, taas tälläkin kerralla tekstisi vie, tai oikeammin imaisi jälleen kerran mukaansa.
Epäilen että luet/olet lukenut paljon, tekstin käsittelysi, sen elävöittävä ilmaisutyyli, viittaa siihen suuntaan.
Puhut tuossa tuoksuista, ja tietkö, että kun muistelemme tai eläydymme johonkin, niin tämä heikoin aistimme, hajuaisti, sen jälki, jää pysyvämmin mieliimme, aisti jota ihminen käyttää myös parinvalinnassaan, sitä itse edes tiedostamatta.
Olis ollu kiva kuulla oma ajatuksesi siitä kuinka saarenmaan valssin loppukaneetti suijui.
Ilmeisesti laulun sanoin; Kas, pellavapäätä et omaksi saa...
Joo, laulun sanoin se loppukin meni, paitsi että kyseinen vanha herra aina sen jälkeen pankissa käydessään muisti kysyä kuulumisiani, vaikkei olisi minulla asioinutkaan.
PoistaTuoksut tuovat muistoja mieleen, kotipihan krassinkukkaset kauan sitten yms.
Olen lukenut ja kirjoittanut koko ikäni, kolkutellut kustantajien ovia, turhaan! Mutta kai se on sanottava kuten edesmennyt tätini sanoi kun oli saanut tauluistaan huonot arvostelut näyttelyssä: "Ei kai maaliman maalaustaide siitä kärsi vaikken mie maalaakaan!" Hän lopetti maalaamisen, keskittyi raanujen kutomiseen.
Kiitos ajatuksistasi, Max!
Voi mikä tunnelmapala!
VastaaPoistaKommentti karkasi kesken kirjoituksen, joskus tämä koneeni tai mokkula on aivan liian nopea.
VastaaPoistaPiti sanomani, että olen kerran ollut pankin tanssiaisissa mukana. Se oli silloin kun kuuluin vielä erään pankin isännistöön.. hih.. vaikka emäntä lienen. Olimme pankin kurssikeskuksessa erämaajärven rannalla ja tunnelma oli - voi herrajjestas sentään - tunnelmallinen! Olin juur tutustunut Purjehtijaan. Se lisäsi tietenkin tunnelmaa.
Tapahtuma palasi niin elävänä mieleen kun luin kirjoituksesi. Kiitos!
Ajatella, miten runsain mitoin elämä joskus lahjoo meitä! Tunnelmalliset juhlat erämaajärven rannalla "rakkauden ryskyttäessä rintaa!"
PoistaPelkästään hauskoja muistoja pankin juhlista minullakin on. Em. tanssiaiset muistuivat mieleeni kun katsoin uutisista lopetettavan firman työntekijöitä työnsä ääressä, työn joka heiltä kohta loppuisi. Kiitos kommentistasi!
Näen pölypilvit ja tanssivat ihmiset. Luot kesätunnelmaa ja tuot muistot takaisin, Petriina.
VastaaPoistaKiitos! Kuvaamieni iltapäivätanssien tunnelmaa himmensi tietoisuus edessä olevista muutoksista, sillä vaikka niistä ei vielä avoimesti puhuttukaan, merkit olivat jo aistittavissa.
PoistaTarina vei mukanaan ja toi mieleen kaikenlaisia muistikuvia..
VastaaPoistaHienoa tekstiä, Petriina.
Kiitos! Toivottavasti toi mieleesi vain hyviä muistikuvia. Tunnemuisti on merkillinen asia. Tulin just tutulta kampaajalta, jolle olin innostunut kertomaan eräitä elämässäni sattuneita ikäviä asioita sillä seurauksella että silloinen mielentilani nousi pintaan ja minulla on surullinen olo, vaikka ne ikävät asiat eivät enää ole ajankohtaisia ja kaiken järjen mukaan nyt pitäisi vain iloita!
PoistaHieno teksti. Vaikka tämän päivän lavat on mulle tuttuja, niin silti sait silmieni eteeni erilaisen ja samalla tutun meiningin. Sivuutin silmissäni sen tarinasi ikävän puolen, nautin vain valssin etenemisestä.
VastaaPoistaOn sulla, Petriina, sana hallussa.
Kiitos, Orvokki! En muuten liene em. päivätanssien jälkeen tanssilavoilla käynytkään, mutta olen kuullut ja lukenut lehdistä, että meininki siellä on nykyään sellainen, että mestaritanssijat valtaavat tilan ja jättävät huonot ja hitaat jalkoihinsa. Entisajan tanssilavoja ei taida enää löytyä kuin vanhoista suomalaisista elokuvista.
PoistaMikä on "entisajan lava".. Olen tänä mm. kesänä käynyt muutamalla tanssilavalla, joita voisi luonnehtia "entisajan" mallisiksi, kun ne on pienehköjä ja ihanan luonnon keskellä maalla.
PoistaMutta ihmisethän on tätä päivää. Tanssilajit on muuttuneet, esim. valssin, tangon ja humpan lisäksi on tullut monia muita meneviä lajeja (ks. esim mun "villit askeleet" -blogista "lavatanssit"- http://villitaskeleet.blogspot.fi/search/label/lavatanssit 1 ja 2) ja tanssitaitoon panostetaan. Nyt on tanssikurssejakin pilvin pimein.
Ja eihän lavoilla ole huonoja, on vain ehkä hitaita sekä erilailla tanssivia, eikä ne jää jalkoihin, jollei ne itse sitä aiheuta. Sinne mahtuu kaikenlaiset ja -taoiset tanssijat. Mutta nopeat ja taitavat vain huomataan ja niitä seuraavat esim. sellaiset jotka harvoin niissä käyvät ja sit he pelästyvät.
Noi lehtiartikkelit kirjoittaa yleensä sellainen ihminen joka ei käy tanssilavoilla ja sit se silmät ymmyrskäisenä katsoo, kuvailee ja kirjoittaa.
Silti sun juttus oli tunnelmaltaan just lavamallinen, kiva ja täynnä odotusta ja ajatust.
No täällä paikallislehden yliesönosastolla on kovasti valiteltu sitä että läheisellä isohkolla lavalla "kilpatanssijat" valtaavat lattian eivätkä muut juuri arvaa mennä sekaan etteivät jäisi jalkoihin. Oletin niin ehkä olevan muuallakin.
PoistaNäinhän se on aika monessa paikassa, varsinkin isoilla lavoilla. Mutta silti sanoisin, että sekaan mahtuu. Usein vain nämä "normaalit" ja hitaat tanssijat itse menevät miten sattuu, kääntävät suuntaa arvaamattomasti ja menevät mm. jive-tannsijoiden sekaan.
PoistaEli kuten huomaat, asioilla on 2 puolta. hih.
Ai onko? Kas kun en ole tiennytkään!
PoistaEhkä tulevaisuudessa mestaritanssijoille ja heikomman tanssitaidon/rytmitajun/nivelten notkeuden! omaaville miten sattuu menijöille tanssipaikat ovat erikseen.
Tokkopa sentäs. Sekaan mahtuu kaikki.. Sillä kuka määrittää kenenkin tanssitaidon (millä mittapuulla :).
PoistaSe, miksi joillekin tanssilavoille kertyy enempi noita "mestaritanssijoita" ja toisille ei, onkin sitten mysteeri tai sit seudulla on vireä tanssiseuratoiminta.