Kaikki uusiksi vaan

Luontaistuotekaupassa kuulin, että silloin tällöin käyttämäni, hyväksi havaitsemani tuotteen valmistus on lopetettu. Miesmyyjä tarjosi tilalle jotain purkkia, mutta olin niin vihainen ja pettynyt että en edes vilkaissut sitä. - Miksi kaikki hyvä lopetetaan, huokaisin ja sain toiselta, nuorehkolta naismyyjältä myötätuntoisen katseen. Sanoin ehkä palaavani asiaan myöhemmin, sillä tunsin tarvitsevani lopetetun tuotteen muistolle pienen hiljaisen hetken.

Joitakin vuosia sitten lopetettiin iät ajat käyttämäni öljypohjaisen hiusten hoitoaineen valmistus. Kampaajan kertoman mukaan tuote ei täyttänyt EU:n vaatimuksia.  Lohduttauduin sillä, että jo äitini aikoinaan käyttämää tohtori Bockin rikkipitoista hiusvettä oli sentään vielä saatavana, sillä kun oli tunnetusti hiuksia tuuheuttava, vahvistava vaikutus. Vaan kuinka ollakaan, eräänä kauniina päivänä sain kuulla senkin tuotteen tulleen tiensä päähän. Yhteistä kaikille näille lopetetuille tuotteille on ollut se, että ennen lopetuspäätöksen julkistamista niitä on vuoden, parin ajan löytynyt vain jostain määrätystä apteekista tai luontaistuotekaupasta.

Niinpä elättelenkin toivoa että jostain vielä löytyisi mustaa tico-tico lankaa. Olin syksyllä kutonut siitä kahdet ohuet, mutta ihanan lämpimät villasukat ja aikomukseni oli tehdä niitä pukinkonttiin lisää. En kuitenkaan löytänyt kyseistä lankaa tavaratalosta, josta sitä olin aikaisemmin ostanut. Kävin parista muustakin paikasta katsomassa, mutta tarjolla oli vain monenkirjavaa paksua langanjuntturaa. Jostain löytyi sentään myyjä, joka tarkisti tietokoneelta langan saatavuuden. - Valmistus lopetettu, hän ilmoitti. Olin niin tyrmistynyt, että en edes muistanut kaupungissa olevaa lankapuotia, josta sitä tai ehkä toista yhtä ohutta lankaa saattaisi löytyä. Ohuesta langasta kudottuja villasukkia kun voi viileällä säällä käyttää vaikka kävelykengissä.

Ennen luontaistuotekauppaan poikkeamistani olin ostanut saman kauppakeskuksen naistenvaateliikkeestä ulkoilupuvun, kuullut että kyseinen liike lopetetaan lähiviikkoina. Kaupungissa, jossa lähes kaikki perinteinen lakkautetaan, tuo ei ollut suuri uutinen, mutta pettymys kuitenkin. Rakennuksia puretaan ja tilalle pystytetään ikävän näköinen betonibunkkeri, olemassa olevien kauppojen, baarien, ravintoloiden sijaintia vaihdellaan tai ainakin nimi muutetaan vieraskieliseksi. Toisaalta osoitus yritteliäisyydestä, ahkeruudesta sekin, sillä ei laiska viitsisi aina aina purkaa ja rakentaa! Vaan ei nämä vielä mitään, kotiin palattuani kuulin uutisista, että telakkateollisuus Suomessa on tullut tiensä päähän.

Lähden lähipäivinä sinne lankapuotiin, niin, ellei sitäkin ole jo lopetettu.