Originelli

Tietokone on hyvä ja hyödyllinen väline silloin kun se toimii, mutta antaas olla kun Ongelma iskee! Enkä nyt tarkoita sen välittämää, ajoittain minut huonovointiseksi tekevää säteilyä, vaan tilannetta joka syntyi kun virustentorjuntaohjelman "suojattu" ilmoitus vaihtui "riskialttiiksi" ja näyttöruudun ylänurkka riekkui: "Poistit älykkään palomuuriohjelman, tietokoneesi on uhattuna!"

Olin halunnut käyttää vuosi sitten maksamani määräajan loppuun, mutta en ollut tiennyt miten ongelmalliseksi ohjelman uusiminen sen jälkeen saattaisi muodostua, varsinkin jos uusinnan tilaamisen suorittaa perjantaina iltapäivällä. Sähköpostitse saapuneessa tilausvahvistuksessa kerrottiin heidän käsittelevän tilaustani parhaillaan, minkä jälkeen minulle tulisi yksityiskohtaisempi sp.viesti ja että maksun käsittely saattaa kestää 48 tuntia. Niinpä varmuuden vuoksi päätin olla käyttämättä nettiyhteyttä ennen kuin maksamani uudistus olisi aktivoitu.

Ilokseni lauantaiaamuna olikin uusi viesti odottamassa. Mutta mitä ihmettä? Siinä ilmoitettiin ohjelmani menneen vanhaksi edellisenä päivänä ja tarjottiin ohjelman uudistamista siihen ja siihen hintaan. Viestin vasemmassa yläkulmassa oli pieni punainen ympyrä, jossa teksti: "Tämä viesti voi olla huijaus." Niinpä siirsin sen roskikseen ja jäin odottamaan uutta. Sellainen tuli maanantaiaamuna: Siinä kiitettiin tilauksestani, tarjottiin sen uudistamista 20 euroa normaalia halvemmalla! Ja jälleen varoitus huijausviestistä. Löysin ko. ohjelman tuottajan nettisivulta kohdan "palautus" ja lähettelin siihen kiukkuisia viestejä siitä, miksi 48 tunnin käsittelyajasta ei ilmoiteta e n n e n ohjelman uudistamista, vaan vasta tilausvahvistuksessa? Ja miksi nämä huijausviestit? Tietenkään sieltä ei vastattu, tokkopa edes lukevat niitä. Eniten minua huolestutti se, että jos hakkeri vie rakkaat rahani. - Muistatko sitä onnellista aikaa, jolloin rahat haettiin pankista? Kysyin puhelimessa Rautarouvalta, joka vasta totuttelee nettipankin käyttöön.

Tiistaiaamuna soitin tietokonefirmaan, jossa olin ennenkin asioinut. Sieltä arveltiin, että ohjelma ei nyt vain jostain syystä aktivoidu ja että he voisivat katsoa konetta. Pakkasin läppärin kantolaukkuun ja aioin kävellä parin kolmen kilometrin matkan, mutta kun laukku tuntuikin yllättävän painavalta, jäin odottamaan bussia. Ja nyt, vasta tämän piiit-kän esipuheen jälkeen pääsen otsikon lupaamaan "Originelliin".

Hän, keski-ikäinen siistin näköinen mies ilmestyi bussipysäkille, poltteli tupakkaa ja alkoi keräillä maahan heiteltyjä natsoja. - En minä sen vuoksi näitä kerää että ajattelisin teidän ne heitelleen, hän sanoi. - En ole eläissäni polttanut kuin yhden tupakan ja siitäkin on jo aikaa, totesin, kerroin vieväni tietokonetta korjaamolle. Hän sanoi, että hänellä ei ole tietokonetta, eikä tule koskaan olemaankaan, ei pankkiautomaattikorttia, hän hakee rahansa pankista. Olin lähes melkein kateellinen hänelle. - Eikä minulla ole puhelintakaan, hän jatkoi. Mutta paikallisen bussiliikenteen rajoittamattomaan käyttöön oikeuttava, kuukausittain uusittava näyttökortti hänellä oli! Hänkö siis hoitelee asiansa ja ihmissuhteensa (mikäli hänellä sellaisia on) ajamalla bussilla paikan päälle? En ehtinyt kysyä kun auto tuli.

Tietokonefirmassa henkilökunta oli edellisestä käynnistäni huomattavasti lisääntynyt, asiakkaitakin oli melkoisesti. Minua palvellut miellyttävä nuori mies arveli 48 tunnin määräajan tarkoittavan arkipäiviä, seikka jota itsekin olin ounastellut. Hän vahvisti myös että saamieni huijausviestien englanninkielisissä osioissakaan ei ollut mitään, mikä minun olisi pitänyt noteerata, kehotti odottamaan vielä pari päivää ja neuvoi, mihin minun tulisi syöttää myöhemmin saapuvan sähköpostiviestin yhteydessä mahdollissti tuleva koodinumero ohjelman aktivointia varten. Hän kertoi, että netistä ladattava ilmainen viruksentorjuntaohjelma ajaa saman asian. Niinpä. Juuri sen vuoksi olin antanut edellisen ohjelma-ajan umpeutua, koska tuttavani piti tulla lataamaan sellainen ilmainen ohjelma, mutta kun hän ei olisi päässytkään heti, en halunnut koneeni olevan suojaamattomana siihen asti. Nyt se joutui olemaan vieläkin kauemmin! Ilokseni tietokonefirman kaveri ei ottanut palvelustaan maksua ja kotiin kävely raikkaassa talvisäässä (laukku ei enää tuntunut yhtä painavalta kuin aamulla) teki terää.

Keskiviikkoaamuna se tärkeä viesti viimein tuli, mutta ei siitä mitään koodinumeroa löytynyt. Onneksi sitä ei tarvittukaan, vaan ohjelma aktivoitui yhdellä "uudista nyt" klikkauksella ja jokaisen aikaisemman räikeän punaisen hälyn "riskialtis!" tilalla on nyt rauhallisen vihreällä kirjoitettu  "suojattu" ilmoitus. Rahojani ei oltu viety eikä mitään muutakaan häippää ollut koneelleni sen uhattuna ollessa tapahtunut. Huomasin myös, että muutaman päivän poissaolo netistä teki hyvää. Olin kuin eri ihminen, jotenkin kokonaisempi, elämä tuntui aidommalta kuin netissä roikkuessa. "Some" (sosiaalinen media) syö ihmistä, ihmisyyttä. Ainakin sen käyttö tulisi voida/osata mitoittaa itselle sopivaksi. Jos vielä sattuisin tapaamaan "originellin" uudestaan (olen nähnyt hänet bussissa ennenkin), jatkaisin juttua siitä mihin nyt jäätiin.

Jaa, se polttamani savuke. Kuusikymmenluvulla eräs herrahenkilö, minua vanhempi työtoverini lupasi, että jos poltan yhden tupakan, saan täytekakun. Minähän poltin! Puhaltelin, yskin vedet silmissä ja vedin savua henkeen, mutta loppuun asti se paloi ja mies kävi ostamassa lupaamansa  komean Oululaisen kermakakun.