Millaista postia kyseinen talon asukas oli kuolleena maatessaan saanut? Seurakunta oli lähettänyt 85-vuotispäivä onnittelukortin. Taloyhtiö oli lähetellyt häätöuhkauksen sävyttämiä karhukirjeitä. Olisi luullut herättävän ihmetystä, että miksi asukas, joka aina on maksanut vuokransa eräpäivänä, ei ole tehnyt sitä moneen kuukauteen. Kirjoittaja ihmettelee, että eikö sitä takapuolta voisi nostaa tietokoneen takaa ja käydä kysymässä, mitä tälle vanhukselle on tapahtunut? (Tai pyytää että huoltomies kävisi katsomassa) Samoin hän ihmettelee että ei edes seurakuntasisar käy katsomassa, mitä vanhukselle kuuluu, kysy, miten hän pärjää, tarvitseeko apua ja voisiko häntä jotenkin auttaa? Pelkkä syntymäpäiväkortti ei paljon lämmitä vanhuksen mieltä.
Lehden mielipideosastolla 17.9. tapauksesta kirjoittanut henkilö ei maininnut, oliko kyseessä mies vai nainen, oliko hänellä omaisia, oliko hänelle yritetty soittaa eikä sitä, mitä muuta postia hänelle oli tullut. Mutta hän kertoi että naapurikaupungissa oli hiljattain sattunut vastaava tapaus ja että läheskään kaikkia ei kerrota julkisuudessa. Hänen kertomuksensa oli poikkeuksellisesti julkaistu nimimerkillä, vaikka pääsääntöisesti ko. lehti julkaisee vain omalla nimellä varustettuja kirjoituksia. Pääasia että julkaistiin, kertoohan tämä tarina jotain yhteiskunnastamme, arvomaailmastamme.
Omat tietoni tästä murheellisesta tapauksesta perustuvat ainoastaan em. lehtikirjoitukseen, mutta yleisesti ajatellen: Hiljattain lehdessä esiteltiin vapaaehtoisjärjestöä, josta soitetaan määrättyinä aikoina yksin asuville vanhuksille, joilla ei omasta takaa ole turvaverkostoa, tiedustellaan heidän vointiaan, mahdollista avuntarvettaan. Valitettavasti soittorinki kattaa vain murto-osan heistä ja senkin toiminta riippuu jatko-rahoituksesta, sillä vaikka soittajat, itsekin suuri osa pienituloisia eläkeläisiä, ovatkin vapaaehtoisia, monesti pitkiksikin venyviä puhelinkeskusteluja heidän ei voi odottaa maksavan omasta pussistaan. Kaupunkilähiöiden omakoti- ja rivitaloalueillakin naapurit varmaan huolehtivat tai ainakin huomaavat toisensa, mutta keskikaupungin kerrostaloissa, joissa uloskäynti usein on suoraan kadulle, he eivät voi pihamaallaakaan tavata toisiaan. Taloyhtiöissä on turvallisuushenkilö erinäisten katastrofien varalta, eikö voisi nimetä myös henkilön, joka sopisi yksin asuvien, ilman omaa turvaverkkoa/turvahenkilöä vailla olevien vanhusten ja miksei nuorempienkin kanssa vaikkapa kerran viikossa tapahtuvasta tarkistussoitosta, ehkä jopa kotikäynnistä?
----------------------------------------------
Tarjosin tätä tekstiä pari kertaa viikossa ilmestyvän ilmaisjakelulehden mielipideosastolle, mutta ainakaan vielä ei ole julkaistu ja epäilenpä että ei julkaistakaan.
Hello Petriina. Hyvä kirjoitus-aihe.
VastaaPoistaTuskimpa paikallislehti julkaisee.
Ovat yleensä kunnan ja seurakunnan talutushihnoissa, niiden mainoksista ja muusta toiminnasta riippuvaisia ja lehden päättäjät kuuluvat yleensä samaan "kultapossukerhoon" kuin kunnan asioista illan viettoissa päättävät henkilöt.
Mutte se toinen asia, joka on tärkeämpi on se ettemme enää muuta kun vain omasta hyvinvoinnista sitä kehuskellen tai kauhistellen vaikkapa plokisivustoilla., ellei muuta pikkupiiriä löydy.
Ihmisistä on tullut niin turhantärkeitä ja piittaamattoman omahyväisiä, suorastaan narsistisia, joten suurimmalle osalle vain minä itse, ja mitä minä' saan ja minkä arvoinen olen tai näytän muiden silmissä, merkitsee jotakin.
Jos joku harrastaa hyväntekeväisyyttä ja mainostaa sitä laajahkosti, dun aina näihin veijareihin hyvin skeptisesti, siis heidän auttamishalunsa perusteisiin, joka usein on vain sitä ettäsaadaan olla esillä ja näytillä ns. tärkeässä hyvätekeväisyys asiassa. vaikkapa ulkomaan lähetystoiminta ja niiden varainkeruu tarkoitus.
Huomenta! Olet varmaan oikeassa ilmaisjakelulehtien suhteen. Kirjoittaessani ajattelin, että olisinko itse valmis ehdottamakseni taloyhtiön tukihenkilöksi? Epäilen että en. Sen verran saman talon/rapun asukkaiden olisi kuitenkin hyvä pitää yhteyttä että jos joku on sairaana niin voisi pyytää naapuria tuomaan maitopurkin kaupasta tms. Läheskään kaikissa taloissa semmoinenkaan ei ole mahdollista, kyllä ne ovat omaiset, ystävät, joiden perään soitellaan, kellä sellaisia on!
PoistaNäinhän se alkaa monen kohdalla kaupungissa olla ettei naapuri toisesta tiedä mtn puhumattakaan että välittäisi. Näin pienessä maaseutupaikan taloyhtiössä kyllä huomataan heti jos joku ei avaa verhoja tai liiku päivän aikana. Tavallaan se on turvallista, mutta toinenkin puoli tällä asialla on..eli kaikki tietävät valvotko myöhään, tuletko rilluttelemasta, menetkö sunnuntaina kirkkoon jne:)
VastaaPoistaTuli mieleen sekin että diagonissa on voinut hyvinkin käydä oven takana tai ehkä seurakuntapappi, mutta jos ovia ei avata, eikä soittoihin vastata, ei välttämättä muiden kiireiden ja asioiden takia ymmärrä että jotakin voisi olla vialla, vanhukset kun monesti haluavat omaa rauhaa.
Näinhän se on, asioilla on monta puolta. Jos ko. henkilö olisi ollut kotipalvelun piirissä, sieltä olisi varmaan reagoitu. Mutta jos hän oli niin hyväkuntoinen että hoiti itse asiansa ja äkillinen sairaskohtaus yllätti tai että apua oli tarjottu, mutta hän ei ottanut sitä vastaan.
PoistaTai jos hänen arveltiin olevan matkoilla tms.
Kesäaikana keskustan kerrostaloista monet ovat mökeillään yms., samassa kerroksessa ei ehkä ole muita asukkaita viikkokausiin. Ja ainakin suurissa taloyhtiöissä vuokransa maksamatta jättäneelle karhukirje lähtenee automaattisesti. Mielestäni lehdessä esitelty vaikkapa seurakunnan ylläpitämä soittorinki on hyvä idea, eri asia sitten, haluavatko kaikki että heidän peräänsä soitellaan ja kysellään heidän asioitaan!
En ole varma, että itse haluaisin sellaista palvelua. Pelkäisin valvontaa, mikäli joku viranomainen tai naapuri soittaisi esim. joka perjantai klo 12 tarkistaakseen olenko yhä hengissä.
VastaaPoistaSiinä tapauksessa että olisin sidottu kotiin, ehkä jopa sänkyyn eikä minulla olisi omaisia eikä ystäviä, joiden kanssa pitää yhteyttä, ottaisin varmaan ko. palvelun ilomielin vastaan.
PoistaMutta niin kauan kuin pystyisin liikkumaan kodin ulkopuolella tai minulla olisi oma turvaverkko, en haluaisi sitoutua määräaikoina tapahtuviin yhteydenottoihin.