Miksi ihmeessä kännykässäni eräiden toimintojen on oltava salatiedettä jonka vain kaukana kaupungin toisella laidalla asuva lapsenlapsi hallitsee? Ja miksi en keväällä hänen käännettyään kellon kesäaikaan, kirjoittanut kalenteriini yksityiskohtaisempaa ohjetta kuin: "Asetukset kautta päivä ja aika"? Asetuksista avautuvasta näyttö-asetukset kohdasta päivän ja ajan kaiken järjen mukaan luulisi löytyvän, vaan kun ei löydy!
Koko sunnuntaiaamu on mennyt sitä rakkinetta räplätessä. Lähetin asian johdosta sähköpostiviestin lapsenlapselle (nykytrendien mukaan ei enää suositella mainittavaksi onko kyseessä poika- vai tyttölapsi!) eli eiköhän asia lähiaikoina hoitune. Ellei, sitten on vain muistettava että kännykkäni kello on tunnin edellä, parempi olla sovitussa tapaamisessa tunti etuajassa kuin päinvastoin.
Tässä kohtaa muistuu taas mieleeni, miten aikoinaan Savon-tädin kanssa syksyisenä sunnuntaiaamuna kirkon eteisessä hiuksia kammatessamme ihmettelimme paikalle sattuneelle suntiolle, että missäs kaikki muut ovat? - Kyllä niitä tunnin piästä alakaa tulla muitaki, oli vastaus. Sitä naurua ja riemun remakkaa kun kuljimme kotiin takaisin! - Lähdetäänkö me sinne kirkkoon? Kysäisin tunnin kuluttua tädiltäni. - Vastahan myö siellä käytiin, hän totesi ja käänsi sängyn päällä kylkeään. Kirkkoajan mentyä lähdimme paikalliseen ravintolaan lounaalle.
Lapsenlapselta kilahti sähköpostiini vastaus: "Katon asiaa kun tulen." Lyhyt ja ytimekäs kuten aina. Koskas tulet? Kysyin. Hienoissa älypuhelimissa ajanvaihto sujuu automaattisesti ja vanhassa hiirenharmaassa nokialaisessanikin se oli helppo hoitaa manuaalisesti, mutta tässä, nokialainen muuten tämäkin, moni muukin toiminto on tehty turhan mutkikkaaksi. Mutta en ole ainoa, lehtitietojen mukaan jotkut joutuvat viemään kellonsa käännettäviksi kellosepän liikkeeseen. "En lähipäivinä varmaankaan." Lapsenlapsi vastaa. - Siis, mitä? Olin kuvitellut hänen tulevan tänään. Tosin hän vasta torstaina oli ollut luonani, olisinpa hoksannut vaihdattaa kännykän kellon talviaikaan jo silloin!
Onneksi herätyskelloni, eteisen ja keittiön kellot oli helppo kääntää, kännykkä viettäköön vielä toistaiseksi kesää kuten parvekeamppelin pelakuu, joka hehkuu vielä hetken kesäisessä loistossaan. Lähipäivinä siirrän sen pakkasia pakoon keittiön ikkunalle kukkimaan. Vuodenaikojen vaihteluihin emme voi vaikuttaa, mutta eikö olisi jo aika luopua jokakeväisestä ja syksyisestä kellon viisareiden kääntelystä ja jättää tämä talviaika pysyvästi voimaan?
Entä syksyaika? Tällä kertaa mukavaa ja mielenkiintoista. Lokakuun alussa vietettiin kotikaupunkini ja Unkarin Pécsin ystävyyskaupunkisuhteen 60-vuotispäiviä. Olin juhlimassa kolmena iltana peräkkäin. Keskiviikkona 5.10. oli kirjallisuusluento, jossa tekstinäytteet luki Kajaanin runoviikolla Vuoden nuoreksi lausujaksi valittu Jussi Lankoski. Torstaina Sibeliustalolla sinfoniakonsertti, kapellimestari ja viulusolisti olivat unkarilaisia kuten suurin osa illan musiikistakin oli tunnetuimpien unkarilaisten säveltäjien tuotantoa. Konsertin päälle jatkot joille en enää mennyt vaan tulin kotiin nukkumaan. Jos olisin mennyt, olisiko pankkikorttinikaan kadonnut kuten turhan aikaisen kotiin paluun tiimellyksessä tapahtui? Maksoin kortilla taksimatkan, luulin laittaneeni kortin koteloon kuten tavallista. Mutta kun tunnin parin leppoisan kotona oleskelun jälkeen vilkaisin koteloa, se oli tyhjä! Ei löytynyt taskuista, ei laukun lokeroista.
Äkkiä takki päälle ja etupihalle taskulampun kanssa korttia etsimään! Ei löytynyt. Soitin taksikeskukseen, josta otettiin yhteyttä minut kotiin tuoneeseen taksinkuljettajaan. Korttia ei löytynyt autostakaan. Onneksi kaiken panikoinnin keskellä hoksasin soittaa kännykkään tallentamaani numeroon ja kuolettaa kortin. Sen jälkeen kipaisin vielä pihalle lamppu kourassa katselemaan, turhaan. Olisiko se sittenkin luiskahtanut taksin tuolin ja selkänojan väliseen rakoseen, josta kuski ei hoksannut sitä etsiä vai ehtikö joku pihalla liikkunut öinen kulkija napata sen mukaansa? Kortin etupuolella oli nimeni painettuna, takana nimikirjoitus. Kukaan ei ole ilmoittautunut löytäjäksi.
Unkariviikon pääjuhla oli perjantaina 7 päivä lokakuuta Ristinkirkossa. Viulutaituri Barnabás Kelemen sielläkin soittamassa, säestäjänään pianisti Virva Garam. Viulisti Mervi Myllyoja, Lahden Mieskuoro, Uusi-Lahti kamariorkesteri sekä Ristinkirkon urkuri Pauli Pietiläinen esiintyivät, kummankin ystävyyskaupunginjohtajan puhe sekä entisen suurlähettilään juhlapuhe ym. kuuluivat illan ohjelmaan. Väliaikakahveilla tapasin tuttuja, joiden kanssa ei oltu nähty vuosikymmeniin. Tunnistimme sentään vielä toisemme.
Ja pari viikkoa sitten olivat perinteiset lapsenlasten ideoimat ja äitinsä taustatuella toteuttamat hurmaavat Halloween-juhlat, sattuneesta syystä hiukan etuajassa. Olivat keksineet pari uutta leikkiäkin, joita me vanhat ja nuoret yhdessä leikimme. Olin pukeutunut Puolukaksi, menomatkalla päätinkin olla Punahilkka. Sutta en illan mittaan kohdannut, mutta kotimatkalla kadotin myssyni. Erinäisten etsintöjen jälkeen se löytyi minut kotiin tuoneen ystäväpariskunnan auton takapenkiltä.
Nyt on uusi pankkikortti kotelossa ja vuosikaudet päätäni lämmittänyt jo hiukka kulahtaneen näköinen myssy kotona naulakon päällä. Kun vielä saan kännykän talviaikaan, voinkin alkaa valmistautua tämän syyskauden odotetuimpaan juhlaan, mutta siitä lisää myöhemmin. Siihen asti arki olkoon juhlaa. Parvekkeen kukka-amppelin tilalla kynttilälyhty.
Sulla on ollut mukavan kulttuuripitoinen viikonloppu.Minua ilahdutti sisko miehineen vuorokauden mittaisella visiitillä.Harmittaa,kun en vielä polvileikkauksen jäljiltä pääse ilman kepukoita liikkumaan.Kirjamessut olisi ollut mieleinen tapahtuma,nyt seurasin teeveestä Teeman kautta sen,mitä näyttivät.Pelakuut olen vaihtanut jo kuukausi sitten gallunoihin parvekkeella ja kynntilöitä kuluu aamuhärästä iltahämärään.Mun kännykkään oli lapset joskus laittaneet jonkin automaattisysteemin,joten kello näyttää oikeaa aikaa.Tosin aamulla en herättyäni oikein ollut kartalla,kun keittiön kääntämätöntä kelloa vilkaisin.Joskus töissä ollessani menin tuntia liian aikaisin yövuoroon ja siitähän kollegat tykkäs,kun pääsivät aikaisemmin kotiin.D
VastaaPoistaKun kellot joskus 1980-luvun alussa ekakerran käännettiin kesäaikaan, tuntui mahtavalta päästä tuntia aikaisemmin töistä,pienestä kuumasta pankin sivukonttorista pois. Talvella konttori oli kylmä, mutta kun kevätaurinko ilmestyi taivaalle, lämmintä riitti!
PoistaKiitos taas mukavasta tarinasta. Mulla on DiGi-viisarit siirretty hiirenharmaasta, telkkari ja läppäri päivittivät näköjään vieläkin automaattisesti. Äidin perintö-laatikosta saamani ikivanha posliininen, vihreä ja rumaksi luokittelemani patterivetoinen Junghans-kiinalainen koneisto raksuttaa yhä kesäaikaa. Rannekelloni Certina ja lasten ostama Leijona rannekelloini ovan jämähtäneet jo pitkälti yli kolmevuotta vanhaan aikaan, eikä näköpiirissä ole mitää, mistä syystä olis tarvetta tätä tapaa muutella patterien vaihdolla. Oikeastaan ainoa haittapuoli oli aamulla kun heräsin "jo" aamuhämärän aikaan, ja siitä kahvinkeitolle...
VastaaPoistaOlisikohan minunkin korjautettava vanha rannekelloni tai ostettava peräti uusi niin kännykän näytöstä kelloajan voisi poistaa kokonaan. En tarvitsekaan sitä muulloin kuin joskus kaupungilla bussin lähtöaikaa tarkistaessani. Itse käyn vielä kesäajassa, herään aamulla viideltä, iltauutisten aikaan olen jo melkein unessa.
PoistaTuo kellojen ajan siirtely mielestäni turhaa. Tulee mieleen aika, jolloin digikellot tulivat muotiin.Maainostivat, että myös karkausvuosi on huomioitu päiväyksessä.-Ei ollut, oli kaksi vuotta jäljessä.Aika hupaisaa,kello kaksi vuotta jäljessä.
VastaaPoistaTuosta kadottamisestakin tulee omakohtainen juttu mieleen. Ruotsissa asuessani avioeron jälkeinen aika oli aikalailla tapahtumarikasta. Olimme olleet uuden naisystäväni kanssa Suomi-seuran pikkujouluissa. Taksilla naisystävän asunnolle. Aamulla minun tekohampaitteeni yläproteesia ei löytynyt mistään. Tutkimme kaikki mahdolliset paikat,vesisängyn patjanaluset,sohvan tyynyjen aluset ja lisäksi kaikki mieleen tulleet paikat.Taksiasema tarkistettiin, ei missään. Olin jo ensimmäisenä arkipäivänä käynyt hammasoptikolla tilaauksen tekemässä. Tiistaina menin taas naisystäväni luokse...ja kas kummaa proteesini löysin keittiön pöydän aalta.
Sori, että omia juttujani kerroin. Sinun tarinasi on aina mieluista luettavaa.
Hyvä kun kerroit, täytyykin olla tarkkana osaproteesini kanssa, etten kadota sitä seuraavaksi! Aikaisemmin maksoinkin taksin ym. käteisellä, mutta sen jälkeen kun alueen ainoa pankkiautomaatti vietiin, aloin käyttää korttia kaikkialla.
PoistaHieno tarina arkielämän mysteereistä, Petriina!
VastaaPoistaKadotin avaimeni eilen työpaikalla hassulla tavalla. Autoin työkaveriani täyttämään avustushakemusta netin kautta. Uusissa housuissani ei ole taskuja, joten olin huomaamattani pannut avaimet housujen yläreunaan roikkumaan. Onneksi ne löytyivät ennen kuin menin vessaan... ;)
Olipa hyvä että löytyivät heti! Minultakin avaimet ovat kadonneet pari kertaa. Onneksi oli vara-avain mukana ja pääsin kotiin, josta kadonneeksi luulemani avain löytyi vaatekomeron hyllyltä. Toisella kerralla pihalla sattumalta ollut huoltomies ojensi avaimeni ennen kuin olin edes huomannut niiden kadonneenkaan.
PoistaHeippa hei! Miten tuttua tuo tavaroiden etsiskely. Silmälasit, lompakko ja kännykkä! Siinä mainio kolmikko, jota pyrkii vallattomiin karkuretkiin ja aiheuttavat hämmennystä ja harmia. Yleensä ne ovat kuitenkin löytyneet, Paitsi bussikortti. SE putosi autoon, ja sen onnellinen löytäjä oli varmaan onnellinen, kun siinä oli melkein kaikki matkat käyttämättä. (Tämä tapahtui vanhojen korttien aikaan.) Nykyiset matkakortit ovat kai turvallisempia, ne kun voi kuolettaa netissä. Ja ne ovat kuin olisi "rahaa pankissa".
VastaaPoistaHuomenta Liisu! Ja mikä ei katoa, se putoaa. Hetki sitten tätini antama kukkakiehkurakuvioinen puurokuppi kumahti kahtia! Onneksi oli tyhjä. Toinen samanlainen on ehjä, toistaiseksi...
PoistaOlipa taas mukava lukea sattumuksiasi, vaikka tuo pankkikortin katoaminen ei olekkaan mikään hupijuttu. Välillä on niin hukassa rahat ja avaimet että hirvittää, mutta aina ne jostakin löytyy, tai sitten pitää murtautua kuten silloin kerran mistä laiton samaankasaankin jutun:) Ikivanha nokialainen päivittää itsensä talviaikaan, ei tosin yöllä, vasta aamulla ja ellei päivitä, niin pitää aika-asetuksista tehdä se manuaalisesti. Jos lapsenlapsesi tekee, sen niin pyydä muistilappu miten se tapahtuu, niin voit tehdä seuraavalla kerralla itse:)
VastaaPoistaMukavaa talviaikaa Petriinalle, kellojen kääntely on minustakin aika hölmöä, mutta minkäs teet. Onhan siinä jollekin arbeetia kun saa olla tornikelloja sun muita säätelemässä oikeaan aikaan:) Tuo kirkkoon meno nauratti, itse olen ollut aina vähän myöhässä, mutta nykyään se on korjaantunut kun mies tykkää että pitää olla aina ehdottomasti ajoissa. Hän ei ymmärrä miksi pitää vitkutella ja myöhästellä jos on sovittu joku tapaaminen tai joku happening, joka alkaa tietyllä hetkellä:)
Muistelin kirjoittaneeni tarkat ohjeet jo viime keväänä, mutta en löydä niitä. Enkä viitsi nostattaa verenpainettani puhelinta räpläämällä, mulla on nimittäin muistikuva että joskus olisin vahingossa onnistunut kääntämään sen itse. En ole kysellyt muilta apua, odottelen että suvun nuori insinööri ehtii koulunkäynniltä ja harrastuksiltaan hoitamaan asian kuten lupasi.
Poista