"Piirtäessä ihminen voi löytää itsensä", opettaja totesi syksyn ensimmäisellä piirustustunnilla kansalaisopistossa, jonne olin mennyt elvyttämään ruostuneita taitojani. Kouluaikoina olimme naapurin tytön kanssa piirrelleet missejä ja kuninkaallisia iltakaudet, loihtineet heille upeita pukuja, piirtäneet sarjakuvia heidän satumaisesta elämästään. Jossain vaiheessa innostuin kokeilemaan näköiskuvaa Ester Toivosesta ja eräästä toisesta missistä. Kuvat ovat vieläkin jossain kaappien kätköissä, mutta oheisen profiilikuvani olen piirtänyt kipsimallista paikallisen taiteilijaseuran harrastajille järjestämällä iltakurssilla 1960-luvulla. Sittemmin kehystytin sen kotimme seinälle, harmi vain että vesivahinko turmeli sen. Samalla kurssilla piirtämäni naisvartalotorso sen sijaan epäonnistui jo tekovaiheessa, se oli kuin leivinpöydälle kumottu pullataikina ja kun en yrityksistäni huolimatta onnistunut varjostamaan sitä kiinteämmäksi ja kun sitä seuraava työkin epäonnistui, kyllästyin ja jätin kurssin kesken.
Kipsimallista kansalaisopiston tunneillakin sitten aikoinaan aloitettin. Lyijykynäpiirros kipsimiehen päästä, asetelmia, hiiipiirroksia vanhojen valokuvien ihmisistä, elävästä mallista sekä tussipiirroksia oksankarahkoista, puista, syksyn käpristämistä puunlehdistä jne. Piirustustelineen ääressä seisoessa selkäni kuitenkin väsyi, jalkani kipeytyivät, jakkaralla istuen en osannut piirtää, niinpä sekin kurssi jäi vajaan lukuvuoden pituiseksi.
Piirtäessä ihminen voi löytää itsensä tai ainakin uusia alueita entisestä itsestään, katsella eri tavoin ympäröivää luontoa, maailmaa, nähdä kauneutta siellä missä sitä ennen ei ollut huomannutkaan. Myöhemmin piirsin nojatuolissa istuen, pahvilevyn toimiessa piirsutusalustana edesmenneen isäni nuoruudenkuvan. Hän, kaksi sotaa käynyt rintamamies on siinä sotilaspuvussa. Äitini mielestä piirroksesta tuli isän näköinen paitsi että "isälläs ei ollu tuommonen suu", hän huomautti.
Valitettavasti en osannut asetella kuvia tähän, joistakin piirrustustuksistani ottamani kuvat ovat kovin himmeitä, siis piilokuvia melkein!
VastaaPoistaPetriina, nuo piirustuksesi ovat hyviä! Kun sinulla on tuollainen lahja, on harmi, jos olet, niin kuin kirjoitat, lopettanut aina välillä, jostain syystä, jota on vaikea uskoa todelliseksi syyksi.
VastaaPoistaNyt vaan kipin kapin takaisin harrastuksen pariin. Piirtäminen sinänsä on mukavaa. Näköisyysjutut eivät ole niitä tärkeimpiä. Mallipiirustus on aina se, jolla yleensä aloitetaan. Sillä ainakin aluksi ns. mielikuvapiirtäminen johtaa helposti stereotypiaan.
Piirtäminen on kaiken taiteellisen työn pohja. Toki sitten, kun siinä kehittyy taitavaksi, voi luoda piirtämällä todellisia taideteoksia. Näköisyyttä tärkeämpää on tulkinta. Tulkinta on taiteilijan oma "käsiala". Siitä alkaa varsinainen luominen...
Luonnon tai jonkun tavaran, tai valmiin taideteoksen jäljentäminen voi olla taidokkaasti tehtyä, ns. käsityötä. Taide on taidetta vasta sitten, kun se ei ole jäljentämistä, vaan uutta luovaa, omaa näkemystä.
Vaikuttaa jo melkein oppitunnilta, vai mitä? :D
Kiitos, Liisu! Poistin aikaisemman kommenttini, koska halusin tarkentaa sitä. Niinhän se on että jäljentäminen ei vielä ole taidetta, vaikka pahuksen vaikeaa sekin voi joskus olla! Minulle piirtämisessä riitti tuo mitä näkyy eli en tuntenut enkä tunne tarvetta jalostaa sitä pitemmälle. Tosin josksu tulee mieleen, että jos olisin käyttänyt piirtämiseen/maalaamisen sen ajan minkä olen käyttänyt kirjoittamisen yrittelemiseen, mikä tilanteeni olisi nyt? Mutta kirjoittaminen kiinnosti ja kiinnostaa enemmän.
PoistaPS. Ihailen noita piirustuksiasi!
VastaaPoistaHienoja!
VastaaPoistaItsekin olen harrastanut piirustusta nuorempana, ja sain julkaistuksikin yhden piirroksen Suosikki-lehden kilpailussa, piirsin George Harrisonin kasvokuvan.
Meillä kotona harrastettiin tuollaista paljon, isäni oli taiteilija ja kannusti meitä siihen. Mutta kun meistä kukaan ei ollut isämme veroinen, jäi harrastus pois.
Pitäisi elvyttää ja piirrellä ihan omaksi iloksi. Minusta ei tule koskaan hyvää piirtäjää, sen tiedän, mutta ihan kohtalaisia kuvia saattaisin onnistua tekemään.
Nuo sinun kuvasi ovat niin hienoja, etten kuvittelekaan osaavani tehdä noin hyviä! :D
Kiitos, Laali! "Näköisyys" voi olla jostain pienestä poimusta silmäkulmassa tai suupielen viivasta kiinni, mutta aina sitä ei löydä ei vaikka kuinka yrittäisi. Lapsen kasvot, joissa ei vielä ole ryppyjä eikä poimuja, lienevät kaikkein vaikeimmat piirtää.
PoistaMustassa puussa ei pitänyt olla poikkioksaa, se jotenkin suttaantui siihen enkä saanut sitä poistettua. Katkennut oksa: täyttymätön toive elämäni puussa!
VastaaPoistaSinä olet piirrostaiteilija Petriina♥
VastaaPoistaSimone Weil sanoo: Taideteosta, jonka minä jätän tekemättä,ei kukaan toinen tule tekemään.
Älä jätä tätä tähän!!!!
Voi että, uusia hienoja ominaisuuksia ja taitoja Sinusta paljastuu. Selvästi lahjoja on piirtämisenkin puolella. Jatka ihmeessä, jos on aikaa ja mahdollisuuksia. Hyvä hyvä !!!
VastaaPoistaUpeita töitä, jatkahan harrastustasi, sinulla on taitoja.
VastaaPoistaMinäkin kävin puoli vuotta maalauskurssilla ja maalattiin yhtä asetelmaa ja kun sitten mun "ukkoni" halusi kokeilla maalaamista ja teki parissa päivässä paljon paremman taulun, niin arvaapa, miten kävi, minä maalasin omani pohjamaalilla ja lopetin siihen:D
Onneksi oon löytäny muita harrastuksia, mutta sinulla on nuo todella hienoja.
Mun tädilleni kävi samoin, mies sai enemmän tunnustusta maalauksistaan kuin hän, joten hän lopetti maalaamisen ja keskittyi raanujen kutomiseen yms.
PoistaKiitos kommenteista tytöt! Ehkä suurin syy piirtämättömyyteeni (luontaisen laiskuuden) lisäksi on se, että minulta puuttuu motiivi, että kirjoittelen mieluummin kuin piirrän. Laitoin nämä kymmenisen vuotta sitten tekemäni työt tähän lähinnä siksi kun aikoinaan kirjoitin blogiini jutun "Miehen kuvia", jossa kerroin piirustustunnista ja joku, ehkä Laali, pyysi liittämään piirroksia blogiini. Tuolloin minulla ei ollut niistä kuvia enkä olisi osannut niitä liittääkään.
VastaaPoistaYmmärrän Sinua, sillä kuvan tekeminen on myös minulle silkkaa kirjoittamista.
PoistaYritän sanoillani kuvailla sen, mitä en osaa piirtää, enkä saa mieleisekseni edes kameralla ikuistettuna.
Taiteen (juhlallinen ilmaisu) eri alueet kertovat omilla tiedonkeräämiskanavillaan liikkuville ihmisille sen, mitä me haluamme kuvailla.
Sanoilla maalaaminen on ollut minunkin elämän pituinen toiveeni ja unelmani, joskus olen kokenut siinä onnistuneeni, useimmiten en.
PoistaAjatellaanko niin, että yhdenlaiset ihmiset näkevät asiat silmillään, toiset kuulevat korvillaan sen miltä asiat kuullostavat ja kolmannet tuntevat persauksissaan, miltä asiat tuntuvat.
PoistaKirjoittava ihminen saa ottaa käyttöönsä kaikki aisti- ja kokemuskanavat ja hänellä on lupa "kuvittaa" tarinansa niin, että jokainen löytää oman tiensä niiden ytimeen.
Olisiko niin, että taide on sitä minkä kukin taiteeksi kokee? Taiteen henki hipaisi mieltäni, olen kirjoittanut päiväkirjanai konsertin, luontokokemuksen yms. jälkeen. Jollekin ruoanlaitto voi olla taidetta. Vai sekoitanko nyt taiteen ja luovuuden? Jos, niin onko sen niin väliä...
PoistaSinä olet LAHJAKAS piirtäjä(kin)!Minun silmääni miellyttää tuo omakuva ehkä eniten.Piirtele,piirtele...itsesi ja muiden iloksi,kun näin hyvää jälkeä syntyy.
VastaaPoistaHieno taito. Tätä taitoa olen aina ihaillu.
VastaaPoistaKuinka helposti ja herkästi se hahmoittelu lähtee liiikkeelle vaikkapa lyijykynä tai hiilipiirrosten kasvo-hahmoittelussa.
Piirtämiseen tarvitaan silmää, käden herkkyyttä, visio nähdä miltä tuotos valmiina näyttää, näiden yhteen sovitttaminen ajatuksen avulla on se joka tekee ihmisestä aina taitajan.
Viimeinen pitkäaikaisen suhteeni aikana sain ihailla sekä Äidin että tyttären käden taitoja.
Molemmat kävivät kankaanpäässä taideteollisuus oppilaitoksen
ja tytär valmistui sieltä 2005.
Työkavereina on ollut parikin jätkää, jotka lähtivät paperin palaselle pirtämään viivaa pelkällä kuulakärkitynällä, ja mitä niistä hahmoittuikaan ihan hetkessä..
Huomenta Syysmyrsky ja Maximex! Pitäisköhän todellakin alkaa kaivella piirustustarvikkeita esiin... Ylläolevista alkoivat helposti syntyä muut paitsi kipsimiehen pää. Seisoin telineen edessä jo lähes epätoivoisena kun mitään ei alkanut syntyä, kunnes sitten aivan kuin sieltä valkoisen paperin uumenista miehen pää alkoi hahmottua esiin. Yllätyin ja opettajakin taisi yllättyä kun siitä tuli kauniskasvoinen kaveri, jollaiseksi synkkäilmeistä kipsimallia ei todellakaan voinut kutsua! Leuan varjostukset jouduin moneen kertaan tekemään uusiksi.
VastaaPoistaElävästä mallista (häveliäästi takaa päin!) piirtämäni miehen vartalon mittasuhteet olivat myös vaikeat hahmottaa, pää oli aina liian suuri, vasen olkapää ja kyynärpäähän asti näkyvä käsi on sutattu moneen kertaan ja näyttää jotenkin surkastuneelta jne. Piirustustunti oli perjantai-iltapäivisin, en oikein pitänyt siitä että määrättynä päivänä määrättyyn aikaan olisi pitänyt olla piirtämisvireessä, mutta pakkotilanteessa oli pakko jotain syntyä.
Upeita ovat kuvasi hienoine varjostuksineen.
VastaaPoistaMinua kiehtoo erityisesti profiilikuvasi hiukset ja tuo kerrassaan hieno lainekampaus.
Siinä varjostukset ovat ehkä onnistuneetkin parhaiten. En muista yksityiskohtia silloiselta piirrustuskurssilta, en sitä, keitä siellä oli, kuka oli opettaja, sainko työn valmiiksi tunnilla vai viimeistelinkö kotona. Kun mallina on valkoinen kipsipää, jossa varjoja ei juuri erota, on ne "taiteiltava" itse. Parin muun työn varjostaminen olikin sitten melkoista suttaamista. Tosin kansalaisopiston opettaja sanoi: "Saahan piirros olla suttuinen jos se on muuten hyvä."
PoistaVoi vitsit Petriina, ei ole aikaa kun viikko tai pari kun yritin, että vieläkö jonkunlainen tytönpää edes onnistuisi, se on pelkkää peruskamaa, ei varjostuksia tai mitään sellaista. Oikein onnistuneita ovat nämä työt, ei muuta kuin hiili kouraan ja menoksi:)
PoistaNäköismalleja en ole juuri harrastanut milloinkaan, pakolliset opintotyöt tein kun kurssia nuorena kävin, eli nämä eri tyylit tai lajit. Koulussahan jotakin perusjuttuja kuvisessa opeteltiin. Kerran menin maalausleirillekin, josta karkasin kesken veisuun pois, kun porukka oli niin "hönttyä", eli taiteellista:)
Kiitos, sainhan nauraa! "Hönttyä", taas uusi ilmaisu! Siitä mikä on taidetta mikä ei, voisi varmaan tehdä väitöskirjan, moni lienee tehnytkin. Tottakai taiteilijapiirit, taiteen tuntijat määrittelevät taiteen eri tavalla kuin me tavikset, joihin itseni lasken. Jos joku kokee luomisen iloa ja mieltää aikaan saannoksensa taiteeksi, niin mikä ettei!
Poista