Markkinahumua

Viikonlopun hilpeiden halloween-juhlien jälkeen olin seurustellut lähinnä ihanien virtuaaliystävieni kanssa, joten eilen aamulla päätin lähteä "immeisten ilimoille" marrasmarkkinoille. Laittauduin tavallista huolellisemmin, sillä vaikka mistään markkina tapaamisesta ei kenenkään kanssa oltu sovittukaan, koskaan ei tiedä, kuka siellä kansanpaljoudessa tulla tupsahtaa vastaan. Paikallisbussissa oli vain muutama matkustaja, ajattelin kiireisimmän markkinakansan menneen kaupungille jo aikaisemmilla vuoroilla.

Mutta mitä ihmettä, torikin oli lähes autio ja tyhjä! Odottamastani markkinahumusta ei tietoakaan, sateisen kosteassa sumussa nökötti jokunen ränsistyneen näköinen myyntikoju, lörtsyjen, markkinarinkeleiden, metrilakun, pölypussien ja paistettujen muikkujen myyjät loistivat poissaolollaan! Pari mummoa ja papparaista käpsehti kojujen keskellä. Turhaan tavoittelin katseellani postikorttikojua tavanomaiselta paikaltaan torin toiselta laidalta.

- Ette ole ainoa joka on erehtynyt, karpalonmyyjä, salskean näköinen mies lohdutti, valehteli varmaankin. Se, että markkinat ovat kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona, eivät ensimmäisenä päivänä, ei ollut juolahtanut mieleeni edes heti bussista jäätyäni, olin vain mielessäni taivastellut torin tyhjyyttä. Pienet markkinarinkelit pakastimeen vierasvaraksi, samoin kuin joulukortit jäivät ostamatta, karpaloita sentään sain. Jo vanha kansa tiesi niiden ehkäisevän mm. virtsateiden tulehduksia, uusimpien tutkimusten mukaan myös syöpää ja sydänsairauksia. Ettei vain olisi huuhaata kuten vitamiinipillereiden vitamiinipitoisuudetkin! Olin myös suunnitellut hyödyntäväni torin viereisen marketin torstaitarjoukset ja sen teinkin.

Ilahduin kun marketissa, jonka kassoilla markkinapäivänä joutui jonottamaan iät ajat, oli nyt vain muutama asiakas. Silti joku kookkaanpuoleinen nuorehko nainen uuden näköisessä punaisessa toppatakissaan oli ostoskärryineen linnoittautunut just sen leipähyllyn tukkeeksi, just niiden täysjyväpaahtoleipien eteen, joita olin toisesta hyllystä turhaan etsiskellyt. Odottelin aikani mutta kun täti ei hievahtanutkaan, ei ilmeisesti osannut päättää, minkä leivän valitsisi, käännyin kärryineni leikkelehyllykön puoleen. Kun nainen viimein oli siirtynyt leipähyllyn edestä kauemmaksi, kipaisin hakemassa täysjyväiseni ja jatkoin maitotuotteita kohti. No mutta eikös vain sielläkin, muuten asiakkaista vapaalla aukiolla joku pienikokoinen vanha nainen seisoskele ruokakermahyllyn edessä niin että jos yrittäisin kurottaa ottamaan omaani, saattaisin tönäistä häntä. Tungoksessa "anteeksi voisitteko vähän väistyä..." on paikallaan, mutta hehtaarihallissa, jossa ei minun lisäkseni ole kuin pari muuta asiakasta, se saattaisi kuulostaa koomiselta. Niinpä odottelin kaikessa rauhassa kunnes nainen oli tutkinut kaikkien ruokakermojen hinnat, laittanut kädessään olleen tölkin takaisin paikalleen ja varpailleen nousten kurottanut ylimmällä hyllyllä olleen mielestäni kalliimman näköisen koriinsa.

Olin torstaitarjousten lisäksi kerännyt kärryyni melkoisesti kaikenlaista muutakin kun muistin, että täältä saattaisi löytyä ruisperunataikinaa, jota lähikaupassa ei ollut. Kuljeskelin pitkän, asiakkaista vapaan pakastehyllykön edessä kaikessa rauhassa kun hyllyjen täyttäjät yllättäen lehahtivat paikalle! Ensin nuori nainen ja mies, sitten toinen nainen ja viimeksi hiukan vanhempi mies, ehkä porukan pomo, kaikilla kärryissään ruskeita pahvilaatikoita, joista he käsineet käsissä alkoivat lappaa tavaraa siihen samaan pakastehyllykköön. Eivät ilmeisesti edes huomanneet minua, joka turhaan yritin ängetä heidän väliinsä. Ajelin kärryineni toiselle hyllykölle ja kas, siellähän ne pakastemurotaikinat olivatkin!
Marketissa ei ollut näyttänyt olleen kuin minä ja pari muuta, mistä ihmeestä kassojen eteen oli kuitenkin kertynyt pitkähköt jonot? Torstain tarjousostoksistani kertyi suurempi lasku ja painavammat kassit kuin olin osannut kuvitellakaan. Että mikä se pani minut ostamaan kilon pussin perunasipuliseosta, jonka olisin saanut samaan hintaan lähikaupastakin ja jonka painoa ei selkärepussa olisi edes huomannut? Sen olin ehtinyt siepata ennen kuin hyllyjen täyttäjät olivat kahahtaneet paikalle. Tänään, pyhäinpäivän aattona marketissa käynee melkoinen mäihä, joten hyllyjen on syytä ollakin tavaraa pullollaan. Keskiviikkona, jos sää sallii, lähtenen sitten niille varsinaisille marrasmarkkinoille. Vastaavaa erehdystä minulle ei ole ennen sattunut, vai enkö vain muista sitä?