"Nykyään kuulumisten vaihtaminen ja keskusteleminen kavereiden kanssa on helppoa, ja kaiken lisäksi vielä ilmaista. Facebookin ansiosta monien teini-ikäisten puhelinlaskutkin pysyvät pienempinä. Tämä maailmanlaajuinen ilmiö onkin mielestäni hyvin käytännöllinen, eikä siihen liittymisessä ole mitään vikaa. Mutta ne supermummot tai - papat, jotka haluavat pysyä kehityksen mukana ja liittyvät Facebookiin, menevät minulta hieman yli ymmärryksen. Jokainen saa tehdä itse päätöksensä, mutta kannattaako yli 75-vuotiaan enää vaivata päätään moisilla asioilla? Itse järkyttyisin, jos jonakin päivänä saisin kaveripyynnön mummoltani."
Edellä oleva on lainaus paikallislehdessä viime viikolla olleesta teinitytön mielipidekirjoituksesta. Otsikkona oli "Pidä yhteyttä elämäsi ihmisiin". - Eivätkö mummot ja papat sitten ole hänen elämänsä ihmisiä? Teini-ikäinen, jonka kanssa keskustelin asiasta, ihmetteli. Tosin hän arveli, että kirjoittajalle on saattanut tulla kiire eikä hän ole ajatellut asiaa loppuun asti. Oli niin tai näin, haluan uskoa että facebookin ulkopuolella myös mummo kuuluu hänen elämänsä ihmisiin eikä ole pelkkä perhejuhlien rumistus, velvollisuudesta mukaan kutsuttava täytehenkilö!
Tai jospa tyttö halusikin mielipiteellään provosoida keskustelua ko. aihepiiristä? Jos, niin kovin suurta kuohuntaa se ei ainakaan kyseisen lehden palstoilla ole synnyttänyt. Pari kolme viestiä: "Hei, oletko ikärasisti? Mummot ovat ihmisiä kuten sinäkin. Mummotkin tykkäävät olla facebookissa." "Minua lapsenlapseni pyysi facebook kaverikseen. Mummo." Joku kehottaa tyttöä olemaan vaivaamatta päätään moisilla, yli 75-vuotiaiden asioilla! Ehkä aika, jolloin lehtien mielipideosastot täyttyvät kunnallisvaaliehdokkaiden kirjoitteluista, ei ollut paras mahdollinen, vaikka vanhustenhoidon parantamisen jotkut mainitsevatkin vaaliteemoissaan ja eläkeläisten vaippa-asioista on vitsailtu jopa televisio-ohjelmassa! Facebook yhteys on kuitenkin (ainakin vielä toistaiseksi) ilmainen myös ikä-ihmisille ja joillekin ehkä ainoa tapa pitää yhteyttä varsinkin kauempana asuviin elämänsä ihmisiin. Siihen, haluavatko teini-ikäiset heitä kavereikseen vai eivät, lienee monenlaisia syitä. Kannattanee muistaa myös, että ehkä kaikki mummot ja papatkaan eivät odota saavansa kaveripyyntöä heiltä.
Olen samaa mieltä kanssasi, tästäkin asiasta.
VastaaPoistaMummot eivät saa olla se välttämätön paha, johon on pidettävä yhteyttä ja joka on kutsuttava juhliin vain velvollisuuden tunteesta.
Tai, mikä on vielä pahempaa, vain siksi, että saisi heiltä taas sopivasti rahaa lahjaksi.
Onneksi omalla kohdallani olen kovin toivottu ja odotettu - ainakin uskon niin.
Koen minäkin olevani toivottu ja odotettu lapsenlasteni luokse. "Kyllä suakin silti vielä joskus illalla tarvitaan", tokaluokkalainen joka päättikin mennä iltapäiväkerhoon, lohdutti.
PoistaSe on tämä nykyajan suuntaus.
VastaaPoistaVanhaa ihmistä ei juurikaan tarvita, ellei hän ole aina lähistöllä, ja näin kätevästi tarvittaessa saatavilla.
Sama ilmiö näkyy lasten lasten kanssa. Se Ukki/Mummo pariskunta tai toinen heistä jää usein huomaamattomaksi, eli ei kykene muodostumaan ihan niin läheiseksi kuin aina kaikkialla lähistöllä hyörivä isovanhempi.
Tämä näkyy munmielestäni vieläkin paremmin silloin, jos lapsenlapsia on vain vähän, esim. yksi tai vain kaksi.
Näissä asioissa saattaa usein esiintyä myös mustasukkaisuutta toista isovanhempaa kohtaan toiselta/toisilta isovanhemmilta.
Ja vaikka kaikki isovanhemmat asuisivat lähelläkin, silti toisiin saattaa eri syistä muodostua läheisemmät välit kuin toisiin.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaTotta.
PoistaMutta eikö silloinkin oo kyse samasta vaikuttimesta, eli toinen on aina lähempänä, ns. tyrkyllä, saatavilla.
On kyllä. Eräs mummo sanoi hänestä olevan luonnollista, että äidin vanhemmat ovat läheisempiä kuin isän, vaikka hän itse edusti isän vanhempia. Fiksusti ajateltu. Toisaalta tuli tunne, että hän taisi olla vain helpottunut tilanteesta! Ja nykyään kun on vielä uusperheiden mummo- ja vaaripuolet, joihin heihinkin lapsi saattaa kiintyä tahi sitten ei. Ehkä isovanhempien tulisi osata käsitellä mahdollinen toisia isovanhempia kohtaan tuntemansa mustasukkaisuus ajattelemalla lapsen parasta, sitä että lapsella ylipäätään on rakastavia ihmisiä ympärillään. Mutta jos lapsen vanhemmatkin suosivat toisia enemmän kuin toisia, vaikea siinä tilanteessa, vaikea siinä on olla tuntematta katkeruutta.
PoistaOlen varmaan ihan ok mammana facebookissa kuin livenäkin, eikä minusta ole yhtään tyhmää tai kummallista pyytää vaikka mummo kaveriksi, mulla vain ei enää ole;)
VastaaPoistaAjattelin ensialkuun että miten ihmeessä Petriina kirjoittaa tuolla tavalla, sillä syön kirjoituksen silmillä ja sitten luen sen tarkemmin, yhtä nopeasti, mutta toivottavasti järki kainalossa:)Aina ei ole ollut...
Olen itsekin joskus mieltänyt facebookin enempi nuorten jutuksi enkä tiedä olisinko liittynyt lainkaan ellei lähipiirini nuoret olisi sitä ehdottaneet. Kyseinen mielipidekirjoitus ei ensin vaikuttanut juuri mitenkään mutta tarkemmin ajateltuani tuohduin toden teolla kunnes lähipiirini teini-ikäinen avasi ikätoverinsa kirjoitukseen useampia näkökulmia.
PoistaJoo, kyllähän Naamakirja on nykyään kaikkien saatavilla, mummot ja papatkin käyttävät tietokonetta. Hyvä niin!
VastaaPoistaMinua on pyytänyt ystäväksi siellä hyvinkin nuoret sukulaiset, myös kaukaiset, ja esim. ex-miehen sisarusten lapsenlapsetkin.
Itse en ole montakaan ystäväpyyntöä lähettänyt. Mukavaa kun nuoret haluavat "vanhankin" ystäväkseen siellä.
Mukavaa seurata sitä kautta nuorten touhuja, muuten ei kai aina olisi juurikaan yhteyttä, osa kun on Australiassa asti.
Luulenpa, että suurin osa suorista on sellaisia, että heistä on kivaa kun myös mummo on mukana!
Ja vanhemmalle ihmiselle on tärkeää että on kontakteja, virtuaalisia tai irl. Se pitää virkeämpänä.
Mukavaa pikkulauantaita!
Onhan tuo Fb helppo ja moderni tapa olla nykyhetkessä ja ajan hengessä mukana. Mulla on lapset ja lastenlapset kavereina. Ja sitten muitakin mukavia ihmisiä. Nuorillahan saattaa olla satamäärin, jopa tuhansia kavereita.
VastaaPoistaSukujuhlissa en kylläkään koe olevani rumistus vaikka vanhin olenkin :) Melkoinen hullustus kylläkin.
Tietoisesti en ole liikaa "elänyt" lasten perheiden elämää, niin paljon olen lukenut monien miniöiden ja vävyjen valituksia vaikeista suhteista.
Laali, se onkin facebookin parhaita puolia että sen kautta voi pitää yhteyttä elämänsä ihmisiin, asuivatpa he missä tahansa. Mun kohdalla ongelma on siinä, että en ole löytänyt sieltä ainuttakaan työ- tai koulukaveriani, nuoruudenystävistäni kukaan eikä siskoistani kumpikaan ole fb:ssa, mutta onneksi kavereinani on muita tuttuja ja ystäviä, osa sellaisia, joiden kanssa ei livenä olla tavattu koskaan. Kaikilla mummoilla ei ole tietokonetta, esim. tässä talossa on ainakin 4 kappaletta 50-80 vuotiaita isoäitejä, jotka eivät ole edes kiinnostuneita tietskasta. Jospa mielipidejutun kirjoittaneen tytön mummokin kuuluu heihin ja senkään vuoksi tyttö ei ymmärrä facessa surffailevia mummoja!
VastaaPoistaAnjuusa, siitä päätellen että sain jo toistamiseen kutsun halloween-pirskeisiin, minutkin koettaneen hullustukseksi, rumistukseksi kukaan ei ole rohjennut ainakaan ääneen sanoa!
Niin, toiset ovat mukana, toiset eivät. Ja toisia ei tosiaankaan edes kiinnost.
PoistaMonet ovat tosi pahasti kaikkea tällaisia foorumeja vastaan, mutta sehän on itsestä kiinni, miten siellä toimii ja mitä julkaisee.
Juuri äsken sain Facebookiin viestin amerikkalaiselta kaukaiselta sukulaismieheltä, poikani ikäiseltä. Hän on kokki, ja kiinnostui ruokakuvistani, mitä laitoin tänään. Mukavaa!
Minulla on entisiä työkavereita varmaan parikymmentä tuolla ystävin, Ruotsista enimmäkseen, ja ovat aika reilusti nuorempia kuin minä. Ovat lisäksi itse löytäneet minut ja pyytäneet ystäväksi. Kaikki siskot ovat mukana myös, ja suurin osa serkuistakin.
Onpa mukavaa, kun sait kutsun halloween-pirskeisiin, et varmaan ole rumistus, hullustus voit hyvin ollakin. Sehän on vain mukavaa kun voi hullutella joskus!
Kiitos kommistasi! Oli hauskat halloween-juhlat, mukana monen ikäisiä. Kutsussa mainittua "muista pukeutua" kaikki olivat noudattaneet!
PoistaMyöhäinen pikanen kommentti
VastaaPoistaEi mummot (vaarit) ole rumistuksia missään, ei livenä eikä esim. fb:ssa (riippuu minne haluaa itsensä laittaa osallistumaan).
Mutta jokainen ikäluokka ajattelee omalla ikäluokkansa ajatuksilla. Mitä mekin aikoinaan ajateltiin vanhoista - tuntemattomista. Muistaakseni niitä ei juuri edes ollut olemassakaan. :) Ehkä nyt silti on toisin.
Kirjoitat tosi ihanaisesti = ilo lukea.
Nyt luin vastauksesi laalille. Olen samaa mieltä sun käsityksen kanssa sen tytön suppeasta ymmärtämättömyydestä facebookissa surffailevista mummoista.
VastaaPoistaKun tanssin, ja kävimme ystävättäreni kanssa ahkeraan lavoilla, niin monet poikiemme (13-15 v) kavereista ei oikein aluksi ymmärtäneet meitä ("sun äiti käy tanssimassa!") kun heidän äidit oli "äitejä". Samaa ihmetystä oli vanhempienkin nuorten mielipiteissä.
Eli jokainen peilaa oman peilin kautta maailmaa.
Kiitos, Orvokki! Niinhän se oli että nuorena vanhat ihmiset usein koettiin, ellei suorastaan rumistuksina, niin jotenkin näkymättöminä, joiden mielipiteet nyt olivat mitä olivat!
Poista