Uusi passi

Niin kuin eräässä aikaisemmassa jutussani kerroin, kauppakeskuksen pikakuvaamossa minusta ei voitu ottaa  passikuvaa syystä jota tiedä en. Menin kaupungin vanhimpaan valokuvaamoon ja siellä palvelu pelasi! Kuvasta tuli ihan kelvollinen, hiukan unisen näköinen kylläkin, mikä johtui siitä että olin unohtanut maalata silmät päähäni. Riensin  saman tien poliisiasemalle vain saadakseni varmuuden sille tosiasialle, että  ilman ajanvarausta passia ei todellakaan pääse tilaamaan muuten kuin hätätapauksessa eikä minun tapaukseni ollut sellainen. Ensimmäinen vapaa aika oli kolmen viikon kuluttua.

Kolme viikkoa myöhemmin olin paikalla jo puoli tuntia ennen määräaikaa ja hyvä niin. Edellisiä varauksia oli joko peruttu tai asianosaiset olivat unohtaneet tulla, joten pääsin heti antamaan sormenjälkiäni. Oikean käden etusormesta jouduttiin ottamaan useampaan kertaan, vasemmasta onnistui heti. Nimikirjoitus lipsui liukkaalla alustalla, niin että se jäi roikkumaan alas päin kuin lehmän häntä. Passi olisi noin viikon kuluttua noudettavissa R-kioskilta. Toivoin voivani hakea sen kaupungin keskustasta, jonne pääsisin yhdellä bussilla, mutta sen sanottiin tulevan asiakkaan asuinpaikkaa lähinnä olevalle kioskille. Kännykkääni tulisi tekstiviesti, mistä ja milloin se olisi haettavissa. Ei muuta kuin odottamaan!

Lopen uupuneena kävelin poliisiasemalta keskustaan päin ja  ruokakaupassa käynnin sijaan päätinkin mennä ravintolaan syömään! Sama paikka ja samanlainen kanaleike kuin edellisellä kerrallakin, paitsi että tällä kertaa en halunnut sitä riisipedillä vaan ranskanperunoiden kera. Harkitsin ruokajuomaksi talon viiniä, mutta otin kuitenkin vettä. Ilokseni huomasin että vesikin näyttää ja maistuu sitä paremmalta mitä kauniimmasta lasista se tarjotaan. Lähipöydässä ilmeisesti isä ja poika söivät pitsaa. Tuntui hyvältä  kuulla että heillä tuntui olevan kovasti puhuttavaa toisilleen. Mitä vielä! Isähän puhui koko ajan kännykkäänsä ja vastapäätä istunut poika pisteli kaikessa hiljaisuudessa pitsanpalasia suuhunsa. No, ehkä he olivat jutelleet keskenään jo ennen kuin olin tullut paikalle, puhelun päätyttyä kumpikin söi vaiteliaana kunnes iskän puhelin soi jälleen vai olisiko hän soittanut jollekulle, en rohjennut niin tarkkaan seurata. Hän nousi seisomaan, arvelin hänen ehkä haluavan mennä ulkoterassille puhumaan, mutta poikakin nousi, otti lippiksensä ja meni isän perästä kadulle ja he lähtivät menemään pois päin. Voihan olla että poika oli ollut ainoastaan tyytyväinen että sai syödä rauhassa sen sijaan että olisi pitänyt vastailla iskän ehkä hyvinkin typeriin kysymyksiin.

Kotiin palattuani tarkistin että minua lähinnä oleva R-kioski oli viehättävän omakotitaloalueen toisella puolella. Menomatka  bussilla, pois päin kävellen tai jos olisi sopiva lenkkeilysää, sauvakävellen kumpaankin suuntaan. Ehkä samalla poikkeaisin siellä suunnalla olevassa lähikirjastossakin.

Tasan viikon kuluttua kännykkääni kilahti poliisilta viesti. Passini olisi noudettavissa, ei suinkaan edellä kertomastani paikasta vaan ihan eri suunnalta, matkustajasataman lähellä olevasta R-kioskista! Vaihtamalla paikallisbussista toiseen pääsisin kioskin lähelle, mutta koska tuntui hassulta ajaa ensin kilometrikaupalla ihan eri suuntaan, lähdin heti aamukahdeksalta sauvakävelemään satamaan päin. Viimeisellä pitkällä suoralla väsytti ja nauratti; että miten tämän asian hoitaminen voi ollakin näin monimutkaista!

Tilavan sisäkioskin kanssa saman katon alla oli kauppaketjun elintarvikemyymälä sekä pari pienempää kauppaa. Kioskissa istui rivi raavaan näköisiä miehiä lottoamassa ja totoamassa. Myyjätär kysyi nimeni ja kehotti odottamaan kolme minuuttia, mistä päättelin passeja säilytettävän viivelukollisessa paikassa. Palveltuaan pari kolme muuta asiakasta hän huudahti jotakin, mistä en saanut selvää, olisiko ollut nimeni tai jotain passiin liittyvää, mutta minkä arvelin tarkoittavan minua. Annoin poliisin lähettämästä  tekstiviestistä kopioimani tunnistetiedon sekä näytin vanhaa passiani, minkä jälkeen kuittasin ottaneeni suljetussa kirjekuoressa olevan uuden passini vastaan. Kerroin olettaneeni, että voisin noutaa passin minua lähinnä olleesta kioskista, mutta myyjätär sanoi että kaikkiin R-kioskeihin passeja ei voida toimittaa, koska kaikissa ei ole valmiuksia hoitaa noutopalvelua.  Siitä, miten turvallista tai turvatonta passiliikenteen  hoitaminen ylipäätäänkään kioskien välityksellä on, voitanee olla montaa mieltä.