Iltapäivälehdessä kerrottiin erään julkkispariskunnan näyttävän umpirakastuneilta vielä seitsemän avioliittovuoden jälkeenkin. Senioreille suunnatun lehden kuvatekstissä "umpirakastuneet Gardajärvellä" silloin ja silloin. No sehän on ainoastaan hyvä ja iloinen asia, että rakkaus kukoistaa vielä seitsemän yhteisen vuoden jälkeenkin ja että ikäihmiset ovat löytäneet toisensa ja rakastuneet, mutta mistä näitä sanahirviöitä oikein sikiää? Eikö "näyttävät vieläkin rakastuneilta" olisi kauniimpi ilmaisu? Ja mikä on umpirakastuneen vastakohta? Onko se aukikyllästynyt vai läpeensä työlästynyt vai mikä? Eikö umpikyllästynyt olisi kuvaavampi ilmaisu kuin umpirakastunut? Entä "korviaan myöten rakastunut?" Onko se umpirakastuneen esiaste?
Omista rakastumisistani tai rakastumisen kuvitelmistani ei nyt enempää kuin se että läheisteni ja eräiden minulle tärkeiden asioiden ohella olen rakastunut krassinkukkasiin. Harmi vain että kirvatkin rakastavat niitä, joten tänä kesänä krassit kukkivat ainoastaan tietokoneeni ruudulla. Parvekkeelle olen istuttanut kelloköynnöstä, johon loppukesällä pitäisi aueta hennon lilanväriset kukat sekä petunioita ja lobelioita. Amppelissa kukoistavat vielä kevään ensiorvokit, ruukussa äitienpäiväruusu availee uusia nuppujaan. Takapihan metsikössä tuoksuvat kielot, hiekkateiden varsilla hempeiden luonnonkukkien kirjo! Linnut sirkuttavat tekstiviestejä toisilleen.
Yöpöydällä olevaan kännykkääni kilahtaa tekstari keskellä yötä!
Mutta kun kurkotan katsomaan, näyttöruutu on tyhjä. Mielleyhtymäkö ajoilta, jolloin viestin sisältö ei ehkä olisi päivänvaloa kestänytkään? Joskus herään siihen että lankapuhelin soi, mutta vain yhden kerran, mistä tiedän kyseessä olleen oman pääni sisäinen ääni. Mutta kuka kilauttaa ovikelloani joskus aamuyöllä? Niin hiljaa ja pehmeästi että sen juuri ja juuri kuulee. (Haa, mummu taitaa olla sekoamassa!) En ole viitsinyt nousta ovisilmästä katsomaan, millainen soittaja siellä mahdollisesti seisoskelee. Askeleita en ole kuullut, en myöskään naapuriovien rapsahdusta, joten mitä todennäköisemmin pääni sisäisiä ääniä sekin. Samassa rapussa asuu pari kolme sinkkumiestä, mutta niin fiksun oloisia kaikki, että tuskinpa heistä kukaan edes pienessä hiprakassa naapurin mummun ovikelloa yöllä soittelisi. Eräs tosin yritti kerran tulla saunaan samalla vuorolla, mutta se oli pelkkä erehdys ja minulla ovi säpissä. Ehkä kuitenkin seuraavalla kerralla kilahduksen kuullessani hiivin ovisilmästä katsomaan...
Ihanaa kesää kaikille, joko umpirakastuneina tai oman pään sisäisiä ääniä kuunnellen!
Hienoja aamuajatuksia! Kiitos niistä!
VastaaPoistaNiin, sana umpi jonkun toisen sanan yhteydessä askarruttaa joskus minuakin. Jotenkin tuntuu, ettei se sovi kovin hyvin positiivisten asioiden kanssa, esim. rakastunut-sanan yhteydessä. Hullu-sanan kanssa se sopii mielestäni mainiosti! :)
Täällä lievästi kuumeisena ja yskäisenä kotona on nyt mukavasti aikaa lueskella pitkään laiminlyömiäni blogeja!
Mukavaa päivän jatkoa!
Kiitos kommentista! Sinulla, kiireisellä virkanaisella tuskin muulloin liioin onkaan aikaa blogien lukemiseen. "Sykäsen" yleensä blogijuttuni niin nopeasti, että jälkeen päin pitää tarkentaa sanontoja yms. Niin nytkin muutin paria kohtaa. Paranemista!
PoistaKiitos! Eiköhän tämä tästä.
VastaaPoistaEi ole monta vuotta jäljellä, kun virkanaisuus jää ja eläkeläisyys alkaa! :)
Hieno kirjoitus tunnetulla tyyllikkyydelläsi, jälleen kerran.
VastaaPoistaJos yhtään lohduttaa, niin puhelin pirahdusten kanssa et ainakaan ole yksin.
Usein tulee lisäks ihan ihmeellisiä soittoja, eräs esittäytyi puhelin-poliisiksi
ja kyseli tietojani ihan selvällä ja virheettömällä suomella.
Annoin niin selkeän vastauksen että ymmärsi lopettaa vähällä.
Numero oli jonkun hesalaisen puhelin mainoksia tekevän yhtiön.
Lohdullista tietää, että pään sisäisiä puhelimen pirahduksia ym. ääniä toisetkin kuulevat! Erikseen ovat päiväaikaan tulevat "onnittelusoitot" lehtimyyjiltä ja erinäisten palvelujen tarjoajilta. Sinulla on muuten blogissasi hieno, laaja kuvaus 70 vuoden takaisista tapahtumista Karjalan kannaksella. Luen ja katson kuvat myöhemmin ajan kanssa uudestaan.
PoistaHyvää kesää toivottaa yksi umpirakastunut joka kuulee textiviestipiippauksia
VastaaPoistaLöytyipä ainakin yksi umpirakastunut! Miten umpirakastuneena oleminen eronnee tavallisesta rakastuneena olosta tai korviaan myöten rakastumisesta? Tekstaripiippaukset eivät ainakaan liene pelkästään oman pään sisäisiä ääniä... Kiitos samoin, hyvää kesää!
PoistaTextiviesti piippauksistakin tulee riippuvaiseksi jos kulta lähettää
Poistahalin tai pusun niin sekin riittää onneen.
Rakastuminen on tarkoitettu saattaa pari yhteen ja olo on kuin
korviaan myöden rakastunut
Elämä oman kullan kanssa muuttuu sitten tavalliseksi rakastuneen oloiseksi sitten aikanaan
Noinhan se menee, tai ainakin pitäisi mennä!
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHauskaa juhannusta, Petriina! Voin olla väärässä, mutta kysyn silti: Koska olet herkkätunteinen henkilö, oletko ollenkaan ajatellut sitä mahdollisuutta, että saisit terveisiä toiselta puolelta?
VastaaPoistaEn ole ajatellut että kuulemani äänet olisivat muuta kuin oman pääni sisäisiä "tallenteita." Uskon kyllä että jotkut voivat saada viestejä henkimaailmasta, omat kokemukseni rajoittuvat siihen että joskus unen ja valveen rajalla olen "nähnyt" jonkun edesmenneistä läheisistäni. Kerran musiikkia kuunnellessani koin erään edesmenneen läheiseni läsnäolon ja näin hänet mielessäni nuorena ja iloisena. En tiennyt kappaleen nimeä ennen kuin kuuluttaja kertoi sen olleen "Kuolleen prinsessan muistolle."
PoistaHyvää juhannusta Sinulle myös!
Umpirakastunut on varmaan se tunne, kun tavallaan koko ajan leijuu ja toinen on koko ajan jollakin tasolla mielessä ja lähellä. En usko, että se tunne voi kestää vuosia. Mutta rakkaus tietenkin voi.
VastaaPoistaOli ihanaa lukea äänistäsi, ovikellon soitoista! Minäkin kuulen niitä silloin tällöint. Edellisessä asunnossa syytin mielessäni yhtä naapuriasukasta, joka soitti kelloani päivisin ja iltaisin silloin tällöin ja poikkesi vaan kylään. Ihmettelin miten hän aamuyöstäkin soittaa. En tullut maininneeksi asiasta. Nyt asun ihan muualla, ja ovikello kilahtaa omituisiin aikoihin, mutta kukaan ei poistu oven takaa eli siellä ei ole ketään. Olen myös tulkinnut sen pään sisällä kilahteluksi, jotkin rattaat kai osuvat yhteen silloin tällöin.
Terv. aaa