maanantai 30. kesäkuuta 2014

Unkari mielessäin...







Kalocsan posliinia
 


Sateisen päivän piristykseksi päätin tehdä kuvakertomuksen Unkarin muistoistani. Valitettavasti en ole hyvä valokuvaaja, mutta jokaiseen kuvaamaani esineeseen, kirjaan liittyy oma tarinansa. Ensimmäiseksi kuvasin Kalocsan posliinia, sitten edesmenneen ystäväni Nellin (oikealta nimeltään Petronella) maalaaman taulun ja kaksi emalityötä. Hän oli kuvaamataidon ja maantiedon opettaja, joka vielä eläkkeelle jäätyäänkin kävi muutaman tunnin viikossa töissä, antoi saksan ja ranskan tunteja. Hänen taulujaan oli monissa eri puolilla Unkaria järjestetyissä näyttelyissä.




Nellin töitä Piroskan  ihailtavina
 


Kuvien maljakoista osa on häneltä, osa muilta ystäviltäni. Kuvissa on vain otos vuosien aikana saamistani lahjoista. Tapanahan oli että lahjoja vietiin ja lahjoja saatiin, sama tapa lienee edelleen, toivottavasti pienimuotoisempana kuin 1980-90 luvuilla. Muuan suomalaisrouva posmottikin, että mitä ihmeen järkeä on lentää Suomen ja Unkarin väliä keramiikkapystyt kainalossa!


Itse järkytyin kun Nelli, joka eräänä kauniina kesäpäivänä tuli Pécsistä Budapestiin minua tapaamaan, toi alempana kuvassa olevan ison ruskeasävyisen keramiikkakannun sekä lisäksi erinäisiä isoja ja pieniä kippoja, kuppeja, kolbaasia, salamia ja kotitekoista viiniä ei ainoastaan minulle, vaan myös muille suomalaisystävilleen toimitettaviksi. Onpa hyvä että matkustan bussilla kotiin, näitä varten tarvitsisin yksityiskoneen, kauhistelin. Mutta Nelli vain nauroi remakasti, halasi ja suuteli minua

kummallekin poskelle. Ehkä myöhemmin kerron hänestä lisää. Nyt yritän siirtää ottamani kuvat blogiini.









Vasemmalla monien suomalaisten tunteman "Laci-bátsin" kirjoittaman muistelmateoksen 3 osa.   


Nellin tuoma "pieni lahja".
 




Kynttilätuikku

 
 



Kauniisti paketoitu äänilevy oli unkarilaisten suosima tuliaislahja
 








"Naisten saari"
Nämä maustepurkit ostin Budapestin lentoasemalta kotiin lähtiessä kun halusin tuhlata viimeiset forinttini.


 

Tämän tuhkakupin "treijasin" itse erään keramiikkataiteilijan luona, hän poltti sen ja toi minulle läksiäisiltanamme.
  
Valitettavasti lautasen rei´itys ei näy vaikka kuvasin ikkunaa vasten
 
Munien maalaamisen opiskeluun eivät taitoni ja kärsivällisyyteni olisi riittäneet
 

 
Kannuun oli tarkoitus poimia luonnonkukkia vaan kun aina sataa!



 






4 kommenttia:

  1. Hei, mehän saataisiin aikaiseksi oikein näyttely, sulla paljon esineitä ja mulla puseroa ja liiviä ja kirjottua huopaa ja neulatyyny :)

    Jos ei nyt sentään. Kaunista käsityötä kaikkineen ja kirjavaa (kukkaisaiheet). Hieman erilaista kuin meidän suomalaisten tyyli koristeaiheissa. Mahtavaa, että osaat unkaria, olettekohan aikeissa vielä matkustaa sinne. He siellä tykkäävät suomalaisista.
    Eiks ole kummaa kesää, alkaa tehdä mieli lämpimiin maihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se sopisikin hyvin, mun unkarilaispuserot ja liivit ovat nimittäin merkillisesti kutistuneet ja olen pakannut ne kellarikomeroon matkalaukkuun muiden kutistuneiden, mutta säilyttämisen arvoisten vaatteiden kanssa! Kyllä mä vielä haluaisin Unkariin mennä, mutta nyt ei matkasuunnitelmia ole. Eilen satoi, tänään sataa, ilmeisesti huomennakin sataa, koetetaan kestää!

      Poista
  2. Kylläpä Sinulla onkin paljon ihania Unkarimuistoja! Koristeellisia kippoja ja kappoja tosiaankin vaikka näyttelyn verran kuten Anjuusa meinasi:) Tuo vihreä vati tai lautanen oli suosikkini. Oli hienoa että laitoit myös kirjallisuutta tähän esille. Miehen täti on/oli oikea Unkarin kävijä ja hänellä on sieltä ystäväperhekin, en tiedä että en tiedä lähteekö enää sinne. Suomi-Unkari-seurakin on ilmeisesti vielä toimiva finanssi vai luulenko väärin?

    Eilen oli aurinkoa ja hellettä, unelma rantapäivä, tänään sataa, huomenna ilmeisesti paistaa ja viikonloppuna on veteraanikonepäivät ja on luvannut hellettä. Kesä on muuttunut ihan kesäksi, ihana juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unkarilaisia kirjoja ym. tavaraa on levällään pitkin huushollia jo toista päivää! Matkaa en ole kuitenkaan vielä varannut.

      Suomi-Unkariseura toimii aktiivisesti edelleen, mm. julkaisee 4 kertaa vuodessa ilmestyvää Suomi-Unkarilehteä. Useimmilla Unkarin kävijöillä oli/on siellä ystäväperhe/ystäviä, joiden luona majailtiin ja vastaavasti ystäväperheelle/ ystäville järjestettiin majoitus heidän Suomen vierailunsa ajaksi.

      Täällä eteläisessä Suomessakin aurinko näyttäytyi tänään, mutta muuten on ollut sateisia päiviä. Viileää. Viikonlopuksi odotettavissa hieman lämpimämpää.

      Poista