Kevättä kestää vain neljännes vuotta

Toukokuu jo näin pitkällä! Vasta hetki sitten vappuvieraani nukkui kamarin oven takana "turvallisensa" alla! Pienenä hän oli kutsunut sillä nimellä peittoaan. Sukulaisvierailulla öiset luonnonäänet eivät pelottaneet kun oli oma "turvallinen" mukana. Mihin lienee sekin pieni punaruskeankirjava täkki vuosien saatossa joutunut?

Äitienpäivänä istuin pöydän päässä vierailevan kokin valmistamaa lohikeittoa syöden, kuuntelin nuorten matkasuunnitelmia hyvilläni siitä, että oma matkakiintiöni kotimaan rajojen ulkopuolelle lienee täynnä. Ei tee edes mieli lähteä matkalaukkujen kanssa kulkemaan,  lentokentille ja satamiin jonottamaan. Kaukaisin paikka missä olen käynyt, on Kanada, eksoottisin Jordania.

"Miksi tulitte?" Vancouverin lentokentän virkailija oli kysynyt mieheltäni matkan tarkoitusta selvittäessään, minulta ei kysytty mitään. Ja kun eräässä Chinatownin myymälässä oli tarkistettu ainoastaan hänen kassinsa, hämäläispojan huumorintaju oli joutunut koetukselle. Mutta sukulaisten ylenpalttinen vieraanvaraisuus sai pienet vastoinkäymiset unohtumaan. Nyt heistäkin, joiden kanssa kävimme Kalliovuorilla, Vancouverin saarella, pistäydyimme Amerikan puolella, suurin osa on jo poissa.

Kuten tämä lumoava kevät, jolloin rentukat räjähtävät kukkimaan, kohta ohi elettyä tämäkin! Pihakoivu on jo täydempi kuin viikko sitten, jolloin toivoin sen utuisen hennonvihreän hunnun kestävän kesän yli. Pihlaja availee lehtiään, tammi odottaa kohteliaasti vuoroaan, alkaa vihertää viimeisenä. Bussipysäkin luona voi ihailla vaahteran heleän vihreitä lehtiruusukkeita ja villiomenapuun kukkien aukeamista. Mistä lienee senkin puun siemen alun alkaen siihen lennähtänyt? Luonto puskee voimalla maan uumenista esiin. Mustikat kukkivat hullun lailla, kuin henkensä hädässä. Eikä tarvita kuin yksi kirpakka pakkasyö kun ne ovat paleltuneet kuoliaiksi. Toivottavasti sitä yötä ei tule. Sananjalkojen kierukat tunkevat siitä ainoasta puskasta mikä naapurirapun rouvan viime kesäisen tuhoamisvimman jäljiltä jäi takapihan kallionlaitaa koristamaan. Ja sekin säästyi vain siksi että toinen naapuri oli huomannut mitä on tekeillä, avannut ikkunansa ja huutanut että stop tykkänään! Sananjalat muka lisäävät kotiloiden määrää ja siksi upeat pehkot, Luojan luomat taideteokset piti tuhota. En ole mistään löytänyt vahvistusta kyseiselle kotiloiden lisääntymisväitteelle. Mutta luonto on mahtava voimassaan, tuhottujen pensaiden juuristoistakin jokunen sananjalan alku nostaa päätään!

Lenkkipolulla luontokokemus on eri kerroilla erilainen. Joskus sitä vain taivaltaa eteen päin, huomaa kyllä kaiken kauneuden, mutta katselee sitä ikään kuin ulkopuolisena, arjen asioita pohdiskellen kun taas toisella kerralla kokemus on syvällisempi. Sadetta enteilevä pysähtynyt tunnelma. Pöyheiden pilvien keskellä sininen avanne, josta siivilöityvä auringonkajo valaisee tuoreen vihreän maiseman. Metsän laidassa valkovuokkosaareke, lehtitorvien kätköissä kielonnuput. Pihlajan poikanen  kannattelee pikarimaisia lehtiaihioitaan, osa on jo auenneina. Pari vuotta sitten harvennetussa metsikössä pyrähtelee punamustavalkoinen outo lintu, jonka netistä etsimäni kuvan perusteella tunnistin käpytikaksi.

Luonto viheriöi ja kukoistaa, omat viljelmäni eivät. Maaliskuussa ruukkuihin kylvämistäni krassinsiemenistä on tähän mennessä itänyt yksi! Hontelo taimi, jonka pelkkä terävä katse voi  katkaista. Aloitin eilen istuntokauden parvekkeella, tänään olen lääkinnyt flunssan oireita. Huoltomies näkyy kantavan pöytää ja penkkejä talviteloiltaan pihanurmelle, taivaalta vihmoo vettä. 

Kevätkö lienee sekoittanut entisen ministerin mielen? Päivän uutispommi joka vetää sivullisen suuta hymyyn, mutta asianosaisille on varmasti kiusallinen. Keväällä rakastuminen vaatii vahvaa sydäntä.
Muistan kaukaisen kevään jolloin kevät kohisi luonnossa ja minussa. Tunteiden kohde on unohtunut.

Huomen illalla selviää, pääsevätkö Suomen pojat Euroviisufinaaliin, ylihuomenna kerrottaneen mitä kaikkea hallitusneuvottelijat ovat päättäneet meiltä leikata. Kaiken kaikkiaan siis varsin mielenkiintoinen viikko aluillaan. Viime perjantaina alkoivat David Suchetin tähdittämän Hercule Poirotin uusinnat, joista ainakaan ensimmäistä en muistanut ennen nähneeni. Kyseisen, pienin askelin kävellä töpöttelevän herrasmiehen karisma puree aina vain. Loppuviikolla lapsenlasten tanssi- ja soittonäytökset, lauantai-iltana Euroviisufinaali.

Kivaa keväistä viikkoa, tunnelmallista toukokuun jatkoa kaikille!