Mihinkähän tämän voi palauttaa? Ihmettelen juuri täyttämäni asiakaskyselylomake kädessäni. - No vaikka tuohon laatikkoon, kirjastovirkailija toteaa. Oi, niin tyypillistä minulle! Seisoa palautelaatikon vierellä ihmettelemässä. Samoin käy lähikaupassa kun aikani jotain tuotetta turhaan etsiskeltyäni menen pyytämään myyjältä apua, saan huomata haahuilleeni etsimäni tavaran tuntumassa. - Miten se sun äitis selviää kaupungilla yksinään? Muuan kanssakulkija oli kysynyt tyttäreltäni kun en ollut meinannut osata ulos Lahden Sokoksesta. - Sehän käy ulkomaillakin yksinään, tytär oli todennut. Silloin kävin. Enää en.
Minulle ulkomaan matkaksi riittää siirtyminen täältä naapurilähiöstä toiselle puolelle kaupunkia hiljattain remontoitua pääkirjastoa ihmettelemään, ihastelemaan. Ennakkotiedoista päätellen kirjastosta oli tulossa peliluola ja tapahtuma-areena, erilaisten kuntoilu- ym. välineiden lainaamo, jonka tummennetuista sokkeloista jokunen kirjakin saattaisi vielä löytyä. Mitä vielä! Tyylikkäästi remontoidussa kirjastosalissa on valoa, tilaa ja avaruutta, viherkasveja ja leppoisaan lueskeluun houkuttelevia oleskeluryhmiä vihreine, toisaalla lilan sävyisine tuoleineen. Ja entistä matalampia, kirjojen täyttämiä hyllyjä silmänkantamattomiin! Enää ei tarvitse kurkotella kirjaa katon rajasta käteensä. Lastenkirja-osaston värimaailmaan mieltyneestä aikuisten puoli voi ehkä vaikuttaa hiukan aneemiselta, minusta ei. Viihtyisä kahvio, josta saa myös ruoka-annoksia, on entisellä paikallaan.
Kävin samalla reissulla kirjaston yläkerrassa, lehtien lukusalissa äänestämässä ennakkoon. Varsinaiset kirjalaina-asiani hoituvat täällä kotikulmilla parin viikon välein poikkeavassa kirjastoautossa. Viimeksi siellä oli odottamassa aiemmin varaamani Mila Teräksen "Jäljet", romaani Helene Schjerfbeckistä. Kirja ei ole mikään nopeasti läpi luettava tarina, vaan kielen kauneuden, upeiden kielikuvien luomia tunnelmia haluaa nautiskella hitaasti kuin hyvää viiniä. Maalaileva teksti virvoittelee lukijan omiakin luovuuden lähteitä eloon. Tekee mieli kaivaa piirustusvälineet, tai ainakin vuosien takaiset piirustukset ja kirjahyllyn alaosassa pölyttyneet taidekirjat esiin, lähteä taidenäyttelyyn. Toinen lainaamani kirja on erään ystävän suosittelema Hendrik Groenin "Viimeiset villitykset", jota en ole vielä lukenut alkua pitemmälle. Toivottavasti alun huulenheiton tasoinen huumori paranee ja arkirealismin oheen on tulossa syvällisempiäkin pohdintoja. Ystäväni sanoikin että jos on tykännyt Minna Lindgrenin Ehtoolehto-kirjoista, saattaa pitää tästäkin. Lindgrenin ensimmäinen, "Kuolema Ehtoolehdossa" oli mielestäni niistä kiinnostavin.
Ja taas sataa vettä! - Eihän kesä muuten tule, sanoisi edesmennyt isäni. Lunta ei enää ole kuin lusikallinen siellä täällä. Eikä ole liukasta! Leskenlehtiä tai muita kevään kukkasia en ole vielä maahan heitettyjen karamellikääreiden, tyhjien einespakkausten ynnä muun roinan ja koirankikkaroiden seasta onnistunut bongaamaan, vaikka jotkut ovat jo esitelleet kuvia kevään ensivuokoistakin. Onneksi kävin eilen illansuussa kaupassa, nyt voin istua koneen ääressä, odotella huoltomiestä kiinnittämään uutta palovaroitinta paikalleen. Vanha, yli kymmenen vuotta sitten hankittu varoitin riippuu seinällä, keittiön oven yllä eteisen puolella. Siihen on aina välillä vaihdettu patteri ja koska se nappia painettaessa päästää vihlovan huudon, olen kuvitellut sen reagoivan mahdolliseen vaaratilanteeseenkin. Mutta kun 13 vuotta moitteettomasti palvellut mikroaaltouuni eilen yllättäen kärähti, kumpikaan varoitin ei inahtanutkaan. No tämä uudempi olikin pakkauksestaan avattuna olohuoneen pöydällä. Sen hankinta oli ollut seurausta pari viikkoa sitten lehdessä olleesta artikkelista, jossa kerrottiin palovaroittimen vuosien myötä muuttuvan tositilanteessa tehottomaksi, vaikka punainen valo pilkahtelisikin ja se nappia painettaessa vielä huutaisikin. Eilen tehottomuus tuli todistetuksi. Kun avasin mikron luukun, savu hulmahti silmille ja käry kirveli nenää eikä lautasella ollut lihaperunalaatikkoannos ollut lämmennyt lainkaan. Mutta palovaroitin joka vielä jokin aika sitten oli reagoinut vaikka en ollut ehtinyt kuin ottaa paistinpannun esiin, pysyi vaiti.
Paloturvallista, iloista kevään kohinaa ja hyvää pääsiäistä kaikille! Yritän liittää tähän loppuun pari József Véghin ottamaa kuvaa Unkarin keväästä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHellurei Petriina, jokos siellä leskenlehdet kukkivat? Meillä ei taida olla palovarotinta nyt ollenkaan, paistoin kaloja, niin se rupesi piippaamaan, enkä saanut sammumaan niin nakkasin sen ulos huutamaan:)
PoistaOn se kumma kun nykyvehkeet sanovat työsuhteen irti jo ennen 20 ikävuotta. Ei tuo suuntavaisto iästä välttämättä johdu, itse en osaisi takuulla ilman Ari-merkkistä navigaattoria mihinkään, se eksytti minut tuolla joenrannallakin niin etten ollut yhtään varma mihin päin pitää lähteä että löytää kotimökin:)
Kirjasto on ihana paikka, olen nyt vähän aikaa hanttihommissa päivän ehkä parikin paikallisessa laitoksessa, jota tosin on pieni verrattuna sikäläiseen. Kaunista ja hyvää kevättä Petriinalle toivottelee yksi tautinen, joka on nuurunut koko talven. Korjailin vähän lauseita kun ei järki kulje ollenkaan.
En nähnyt äskeisellä lenkilläni ainuttakaan leskenlehteä, mutta tuttu kirjastoauto Pegasos vyöryi erään mutkan takaa vastaan! Oli täällä samalla suunnalla kierroksella, vilkuteltiin. Vaikka uusi iso kirjastomme onkin upea, pieni voi tuntua kodikkaammalta, kirjastoautossakin on oma tihentynyt tunnelmansa. Ihanaa että sulla on Ari-merkkinen navigaattori, hyvää ja onnentäyteistä kevättä teille molemmille!
PoistaHuomenta.
VastaaPoistaTattispa taas kevvään kirjoituksesta ja varoittimesta varoittamisesta, vaikka tähän on juuri viimevuonna vaihdettu, ettei sempuoleen hätää.
Leskenlehtiä eijjoo näkyny, mut lehtiä lueskelevia leskiä , niitä naispuolisia sensijaan on, jopa joskus haitaksi asti
kun tällä iällä ei enää tiedä mitä tekis, huushollinkin siivosin melkein itte, kaiken sen mitä yhdellä kädellä sain.
Lunta eijjoo näkyny enää pariin viikkoon, jääkaapin korjaaja sensijaan kyllä, ja oli nopeasti paikalla tilauksesta.
Vanha, n 16-17v ikäinen Rosenlew lakkasi hurisemasta edellis-viikon vaihteessa, soitin eikä huoltoliikkeessä oltu varmoja auttaako termostaatin vaihto, ja kokeilu maksaa kuitenkin matkan ja ajan osalta sanottiin liikkeessä. Kysyi otetaanko riski ettei termostaatin vaihtaminen ehkä auta. Riski otettiin ja kaappi on jälleen kylmä ja hiljainen, ja minä 152 euroa köyhempi. Uusi olis maksanu 120 ja risat, mutta vanha on ainakin kunnollinen.
Minunkin Rosenlew-jääkaappiini vaihdettiin muutama vuosi sitten termostaatti ja hyvin on toiminut. Tosin jääkaappipakastin yhdistelmä pitää joskus niin kovaa hurinaa että pelkään sen kärähtävän seuraavaksi. Kymmenisen vuotta sitten sukulaismiehen avustuksella tausta imuroitiin, vaikkei siellä mitään imuroitavaa näyttänyt olevankaan.
PoistaAikomukseni oli kirjoittaa palovaroitinasiasta oma erillinen blogijuttu, mutta koska asia oli niin ajankohtainen, arvelin että ehkä joku toinenkaan ei tiedä toimivaksi luulemansa varoittimen olevan jo yli-ikäinen. Tässä uudessa käyttöiäksi on merkitty 8 vuotta.
Entä jos kutsuisit jonkun niistä lehteä lukevista leskirouvista siivousavuksi itsellesi? Vai olisiko vaarana että hän pikkuhiljaa muuttaisi luoksesi kokonaan... Hyvää pääsiäisen odotusta!