Poikkeustilanteita

Onko niin että ihminen on onnellisimmillaan, tai ainakin kokonaisvaltaisemmin läsnä omassa elämässään normaalista elämänmenosta poikkeavissa tilanteissa?

Taloyhtiömme lämmitysjärjestelmän vaihdon vuoksi sähkö, lämpö ja lämmin vesi olivat eräänä arkiaamuna poissa muutaman tunnin. Olin varautunut tilanteeseen lataamalla puhelimen akun täyteen ja keittämällä kahvia termospulloon sekä pukeutumalla lämpimästi.  Pakastimen sisällön olin siirtänyt parvekkeelle pakkaseen sekä jääkaapista kaiken mikä saattaisi lämmetessään pilaantua. Oli pilvinen päivä ja lunta tuiskutti sekä vaaka- että pystysuoraan, joten ulos lähtö ei kiinnostanut, mutta sisälläkään ei voinut tehdä juuri mitään kun ei ollut sähköä! Harmaan sään suomassa niukassa päivänvalossa lukeminen oli pelkkää tihrustamista. Sukanvarren kutominen sentään onnistui, mutta sekin alkoi pian tympiä, joten minä vain olin. Olin olemassa kokonaisvaltaisesti siinä tilanteessa hetki kerrallaan.  Kuuntelin hiljaisuutta ja koin rauhaa jollaista en muista aikoihin kokeneeni. Ei ollut kiire mihinkään. Lukutuolissa istuessani, sängyn päällä loikoessani visioin asioita, edessäpäin  mahdollisesti olevia tapahtumia ja tulevaisuuteni näytti henkisesti rikkaalta ja mielenkiintoiselta, vaikka todellisuus saattaakin sitten olla jotain aivan muuta. 

Ja termoskahvi aikaisemmin valmiiksi tekemäni voileivän kanssa maistui taivaalliselta! Olin piknikillä omassa keittiössäni. Muistin että samaan punavalkoiseen termospulloon oli aikoinaan laitettu eväskahvit marjametsään tai Savon reissulle lähtiessä. Ennen lähtöä käytiin aina pienoinen vääntö siitä, otetaanko retkelle mukaan eväät vai käydäänkö baarissa kahvilla. Isäntä oli baarin kannalla, minä eväiden, vaikka itse jouduinkin ne tekemään. Kysyttiinköhän lasten mielipidettä lainkaan? Kauniina kesäpäivänä eväiden syönti jossain tienvarren levähdyspaikalla, punaiseksi maalatun pitkän pöydän ääressä pitkällä puupenkillä istuen oli mielestäni tunnelmallisempaa kuin baarissa kahvittelu. Onkohan missään päin Suomea valtateiden varsilla enää sellaisia levähdyspaikkoja?

Sähkökatko kesti kolmisen tuntia. Viiden tunnin kuluttua alkoi kylmiksi jäähtyneisiin pattereihin  virrata kaukolämmön tilalle uutta maalämpöä ja kraanoista tulla  kuumaa vettä. Nyt patterit hohkaavat yhtä kuumina kuin ennenkin ja arki on palannut entisiin uomiinsa. Asiantuntijoiden mukaan maalämpö on kaukolämpöä huomattavasti halvempi vaihtoehto. Maalämpöputkien vuoksi auki revittyä takapihatietä kunnostetaan parhaillaan. Maan uumeniin porattujen, 300 metriä syvien reikien päälle on painettu  pyöreä musta kansi ja talon katolle on asennettu pari  teräksenharmaata pötikkää.

Mutta poikeustilanteen luoma onnellisuudentunne lienee tuntematon käsite silloin jos sähkökatkos kestää päiväkausia niin kuin tänäkin talvena monilla paikkakunnilla on tapahtunut. Yhteisöllisyyden tunnetta sellainenkin tilanne, jossa kaikki ovat niin sanotusti samassa veneessä, on kuulemma ainakin jossain päin kohottanut. Taloyhtiömme putkiremontin aikana olin havaitsevinani samaa. Naapurit jotka ennen olivat hädin tuskin tervehtineet toisiaan, heittäytyivät rapussa tai pihalla tavatessaan juttusille kun huolenaiheet olivat yhteiset. Yhteinen vessa ja suihku saunaostolla, yhteiset vesipisteet rapputasanteilla jne. Ja vaikka moni meistä majaili muualla, päivittäin tuli käytyä katsomassa remontin etenemistä, ehkä yövyttyäkin sen keskellä ja siinä samalla tutustuttua yhteisessä käytössä olleisiin tiloihin. Mutta kun remontti oli ohi, asukkaat vetäytyivät omiin kotikolohinsa ja pikkuhiljaa  eristäytyivät taas toisistaan. Vaan antaas olla kunhan kesä tulee, meikä keittää termospulloon kahvit ja kutsuu viereisen rapun mukavan naapurin pihapöydän ääreen piknikille!

Sitä odotellessa raikkaita sydäntalven päiviä kaikille!