keskiviikko 6. kesäkuuta 2012
Jos olisin runoilija
Jos olisin runoilija
kirjoittaisin runon
minä olen puuseppä
kirjoitan runon
Tämä elämäni ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kirjoittamani haikuruno syntyi eräässä kirjoittajaseminaarissa lähes neljäkymmentä vuotta sitten. "Runolle ryhtyäkseen" ei siis tarvitse olla runoilija, ei kirjailija kirjoittaakseen tarinoita. Aikoinaan kirjailijaksi miellettiinkin henkilö, jonka kirja/kirjat olivat "oikean kustantajan" julkaisemia, nykyään se on paljolti kirjoittajan omassa harkinnassa, kutsuuko itseään kirjailijaksi vai ei. Sukulaismies ihmettelikin, miten paljon tässä maassa onkaan kirjailijoita kun televisiossa haastateltujen henkilöiden nimen perässä lähes poikkeuksetta on maininta "kirjailija", joillakin tosin varsinaisen ammattinimikkeen perässä. Toisaalta edesmennyt kirjailija Erno Paasilinna on sanonut: "Jokainen joka on kirjoittanut 20 vuotta, on kirjailija vaikka häneltä ei olisi julkaistu yhtään teosta." Oli niin tai näin, kirjailijuuteen liittyy gloriaa, tarinan sisällä olemisen tenhoa ja tunnelmaa. Julkisuuden valokeilassa paistattelemisen hehkua, jonka kääntöpuolena monen kohdalla on kielteisten kritiikkien ja tuulesta temmattujen lööppiotsikoiden synnyttämä häpeä, kaipuu takaisin tuntemattomuuteen.
Siellä, julkisuuden tuulilta suojassa me harrastajat saamme olla, kirjoittaa miten ja milloin itselle sopii. Sukeltaa sisälle tarinaan, kirjoittaa pitkää tai lyhyttä proosaa, ryhtyä runolle tai sepitellä repliikkejä, dialogia. Lehdille tarjottavissa tarinoissa on otettava huomioon kyseisen lehden edustama arvomaailma, kohderyhmä, jolle lehti on suunnattu eikä sittenkään ole varmaa, meneekö juttu läpi vai ei, tänne omaan blogiin kirjoittaessa on kaikista em. rajoituksista vapaa! Miten hyvin te kaksi tarmokasta naista teittekään kun perustitte tämän yhteisön, sillä minulta ainakin oma erillinen "blogiasema" olisi jäänyt toteuttamatta.
Harmi vain, että en vieläkään voi surffailla Samakasan sivustoilla kuten en netissä ylipäätäänkään lukemassa ja kommailemassa niin paljon kuin tahtoisin. Tietokoneen ääressä ajoittain tuntemani huonovointisuus kiusaa edelleen, tosin ei siinä määrin kuin vielä vuosi sitten. Syksyllä ilmestyy
ko. aiheesta kirja Kun säteily satuttaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Harvakseltaan luetut runot jaksaa kiinostaa.
VastaaPoistaSensijaan hyvä, soljuva ja rullaava texti aina.
Sama täällä. Joskus kuuntelen radiosta "tämän runon haluaisin kuulla" ohjelmaa, mutta luen mieluummin proosatekstiä kuin runoja, olkoonkin että jossain mielentilassa runo puhuttelee syvemmin.
PoistaMie olen melko proosallinen, harva runo saa syttymään. Korkealentoisiin en yletä ollenkaan, paksu puupää lienen.
VastaaPoistaSun jutut on mulle "sopivia" ja täysin ymmärrettäviä !
Kiitos! Joo, piti kirjoittamani jo tuohon Maxin vastaukseen, että läheskään kaikki runot eivät avaudu mulle, en ymmärrä niistä mitään. Sitten on runoja, joita en ymmärrä, mutta joiden tunnelmasta pidän sekä niitä helposti ymmärrettäviä, jotka joko sytyttävät tai useimmiten eivät, siis melko proosallinen tyyppi minäkin.
PoistaPetriina, en minäkään ymmärrä moderneja runoja, mutta ymmärsin sinun kirjoittamasi, kun olin lukenut sen kolmannen kerran! ;) Tulen melkein hysteeriseksi, kun luen vähäsanaisia runoja, joista verbit puuttuvat.
VastaaPoistaYhdyn ajatukseesi: "Ilman samakasaa ei olisi omaa blogiasemaa."
Kirjoittaminen on veressämme ja kun itse nautimme muutkin samanlaiset samakasalaistyyppiset nauttivat vissin...
Niinpä. Sitäkin olen joskus pohtinut, että jos olisin käyttänyt saman ajan piirtämiseen minkä olen käyttänyt kirjoittamiseen... ehkä eivät ole vertailukelpoisia.
PoistaSamakasasta samaa mieltä.
VastaaPoistaRunoja ja soljuvaa lyhytproosaa rakastan.
Ennen luin kaikki kirjat jotka lainasin tai ostin. Nykyisin saatan jättää lukematta, jos sisältö ei kiinnosta tarpeeksi.
Ajattelen ennen, että luen tylsätkin kirjat kunnioituksesta kirjoittajaa kohtaan. Hassu ajatus.
Ansiokas kannanotto kirjoittamiseen ja lukemiseen on kirjoituksesi, hyvä että et alkanut pelkästään piirtää.
Niin oli minullakin ajatuksena, että kunnioituksesta kirjailijaa kohtaan luen aloittamani kirjan loppuun, vaikkei se juuri kiinnostaisikaan! Mitä ajan tuhlausta, ajattelen nyt.
Poista