Pääsiäistä!

Toivottavasti sirpaleet tuovat onnea. Tarkoin varjelluista, kirjoituspöydän laatikossa munakennossa säilyttämistäni viidestä unkarilaisesta munasta on enää jäljellä neljä. Halusin ottaa niistä tämän jutun yhteyteen kuvan, minkä jälkeen ripustin punaisen ja ruskeapohjaisen munan unkarilaiseen kannuun asettamieni pajunkissojen piristeeksi, loput kolme aioin laittaa kennoon takaisin. Niin enkös vain riehaantunut vaihtamaan ruskeapohjaisen iloisemman väriseen sinikukkaiseen sillä seurauksella että ruskea muna lipsahti lattialle!

Alun alkaen munia oli enemmän, mutta olen lahjoittanut niitä pois. Onneksi punainen muna, johon on kauniilla käsialalla, millimetrin korkuisin kirjaimin kirjoitettu pääsiäistervehdys ja jota olen varjellut kuin silmäterääni, on vielä ehjä. Unkarissa on munamuseo, ehkä useampikin, joissa esitellään näitä toinen toistaan taitavammin maalattuja, "juhla-asuun puettuja maailmankaikkeuden vertauskuvia." Maalattuja munia on tuotettu sieltä myös kotikaupungissani keväisin pidettäville kansainvälisille markkinoille ja hyvin ovat tehneet kauppansa. Jotkut käyttävät niitä myös joulukuusen koristeina.

Tästä pääsinkin aasinsiltaa pitkin jouluun. Monen mielestä pääsiäinen on iloisempi juhla kuin joulu. Ainakaan siihen ei liity yhtä suuria odotuksia. Oma pääsiäisenviettoni on vuosien myötä muuttunut aina vain ennalta arvaamattomammaksi. Olen kehitellyt elämäntavan, jonka mukaan mieliteko tulee täyttää heti eikä huomenna, koska huomenna saatan olla jo vainaja ja sekin ilo jää kokematta! Niinpä ostin jo pari päivää sitten kauden ensimmäisen mämmituokkosen. Lehdissä esitellään miten mämmin voi tuunata kauniimman näköiseksi ja maittavamman makuiseksi. Mämmi mämminä kerman ja sokerin kanssa on minun makuuni.

Mutta mitä ihmettä, sekö ei nyt maistukaan yhtä taivaalliselta kuin ennen? Sainko siitä jopa vatsanväänteitä? Jos olisin tuon tiennyt, olisin makustellut menneiden vuosien mämmimuistoja ja jättänyt  ostamatta. Pashaa en aio tehdä, kaupan pikkupurkkipasha on ihan kelvollista. Enkä leivo rahkapiirakkaa, mutta lohipiiraan aion tehdä.

Ohje on Pirkkalehdestä vuodelta 1990, jolloin kaikissa piirasohjeissa ei vielä ollut juustoa. Piiraan pohja, jota kypsennetätän uunissa ensin 10-15 minuuttia, valmistetaan voista, vehnäjauhoista, vedestä ja kananmunasta. Lohiviipaleet puolikypsän pohjan päälle, tuoretta tilliä ja päällimmäiseksi pakastepinaatti-kerma-kananmuna seos, ripaus suolaa ja pippuria. Valmiin piiraan päälle voi kiepauttaa muutaman lohirullan koristeeksi. Lampaanlihaa en hanki, en osaisi tuunata siitä villasukan makua pois kuitenkaan. Sen tilalle sopii vaikkapa "aurinkomureke." Jauhelihataikinan sisään piilotetaan kovaksi keitettyjä kananmunia, kun valmiin murekkeen leikkaa siivuiksi, keskellä munankeltuainen helottaa kuin pieni aurinko! Ympärille salaatinlehtiä, keitettyjä vihanneksia tms. Tai mureke murekkeena ja munat munina, tai ei mureketta ollenkaan vaan jotain ihan muuta! Kahvipöytään voi tuunata pikaleivokset kun kauhoo kermavaahtoa kääretorttupalojen päälle, heittää pari munanmuotoista värikästä karkkia tai pakastemarjaa koristeeksi ja hunnuttaa koko komeuden suklaalevyn kyljestä juustohöylällä siivutetuilla kepeillä kiehkuroilla.

Aioin tuunata parvekelaatikonkin, heittää kulahtaneen näköiset kanervat pois ja työntää multaan muutaman muovinarsissin, mutta kanervat olivat jäätyneet niin tiukasti kiinni, että paras odottaa ilmojen lämpenemistä ja jään sulamista. Ohranjyvät, jotka kylvin multaan yli viikko sitten, eivät ole vieläkään osoittaneet itämisen merkkejä, mutta keittiön pöydällä komeillut ruukkunarsissi on jo ylikukkinut roskiin heitettävä hapsiainen, on kai hankittava tilalle toinen. Vuosi sitten rairuohon siemenistä kehkeytyi ainoastaan pari vihertävää ruohonkarvaa, joita astian laidoille asettamani kananpojat katselivat kummissaan. Mutta kun pääsiäinen oli ohi, yhdessä yössä mullasta kahahti kauniin vihreä ruohikko! Kortteja lähetän kolme. Itse olen jo saanut yhden, toista tuskin tulee, pääsiäiskortteja ei enää lähetellä kuten ennen. Pääsiäisyön ortodoksisen jumalanpalveluksen katsonen telkkarista. Sen päätteeksi kirkkokansa syö punaisiksi värjätyistä munista, pashasta ja muista herkuista koostuvan, pitkän paaston päättävän pääsiäisaterian. Tosin minä lienen jo siinä vaiheessa unten mailla.

Siispä ei muuta kuin suunnittelemaan kukin oman näköistämme, vallitsevaan tilanteeseen sopivaa tai sopimatonta, tuunattua tai tuunaamatonta tipurikasta pääsiäistä!