Viestitän joka kevät lapsilleni. Turhaan. Kumpikaan ei liene laittanut lakkia päähänsä sitten ylioppilasjuhlien. - Lapsistakin olisi varmaan hauskaa jos äidillä olisi vappuna valkolakki päässä, sanon tyttärelle. Poikani ei muka edes muista missä hänen lakkinsa on. Ja sellainen show kuin sen hankkiminen aikoinaan oli! Kun lakin ostoon lähdettiin poikaporukalla pääkaupunkiin asti. Eikä hän ollut edes sovittanut, vaan pelkän (väärän) numeron perusteella oli mukaansa ottanut. Päivää ennen lakkiaisia sain houkuteltua hänet sovittamaan sitä. Lakki oli niin pieni ettei olisi mahtunut kuin kissan päähän! Onneksi vaihto onnistui kotikaupungin myymälässä.
Itselläni ei ole valkolakkia. Varattoman perheen vanhimman lapsen odotettiin lähtevän töihin, olipa kansakoulutodistus miten huikean hyvä tahansa, ja olin liian kiltti pistämään hanttiin, vaikka tuskinpa se olisi mitään auttanut. Vaatimattoman koulutukseni olen hankkinut aikuisiällä.
Nykyään peruskoulun suorittanut vastannee entisaikojen keskikoulun käynyttä ja tiedon saanti, itsensä kehittäminen on kaikkien ulottuvilla, niin että yliopistotaustainenkaan ei välttämättä joudu "peittelemään sivistystään" kuten muuan kirjaileva professorisetä kertoo maankuulun laulajattaren seurassa joutuneensa tekemään!
Kirjasivistystä voi hankkia kuka tahansa, sydämensivistys on vaikeammin omaksuttavissa. Olkoonkin että samanlaiset lapset leikkivät yhdessä, korkeasti koulutetut ovat samoilla aaltopituuksilla toisten korkeasti koulutettujen, duunarit duunarien kanssa, jako ei ole yhtä selkeä kuin joskus 50-luvulla. Sen vuoksi em. professorin ajatukset tuntuvatkin vanhakantaisilta. Mikäli ne nyt olivat hänen eikä jutun tehneen toimittajan näkemyksiä.
Luen parhaillaan 1940-luvulle sijoittuvaa romaania, jossa rantapusikkoon piiloutunut tyttö katselee miten perheen kesävieras, nuori mies, nousee järvestä aamu-uinniltaan, kuivaa itsensä, pukee alushousut, päällyshousut, napittaa paidan päälleen, laittaa ylioppilaslakin päähänsä ja pyyheliina olkapäällä astelee rantapolkua ylös. Vanhoissa kotimaisissa elokuvissa kylän ainoa ylioppilas ajelee pyörällä valkolakki päässä koko kesän ja kylän naiset niiaavat hänelle vastaan tullessaan. Nykyään ylioppilaslakkia ei juurikaan käytetä kuin vappuna ja niinpä kehotankin kaikkia joilla sellainen on, myös käyttämään sitä.
En erikoisemmin nauti vapputorin väenpaljoudesta, en välitä kuunnella vappupuheita. Lasten pieninä ollessa siellä käytiin, ajettiin vossikalla, poikettiin jäätelöbaariin, oltiin vappukonsertissa. Katseltiin torvisoittokunnan tahdittamaa, punaliput hulmuten etenevää vappukulkuetta, kuunneltiin työväenlauluja sekä toisaalla kevään säveliä. Sitä riemua kun lapset saivat ilmapallot, ja itkua kun pallo pääsikin karkuun ja kohosi ylös taivaan korkeuksiin! Joskus sain perheenpään houkuteltua laittamaan valkolakin päähänsä, useimmiten en.
Eräänä vappuna isompi lapsenlapsi oli yökylässä luonani. Kysyin, kumpaan hän haluaa lähteä, vapputorille vai metsäluontoon piknikille. Hän valitsi piknikin. Lenkkipolun varrelta löytyi laakea kivi, jolle levitimme eväämme. Paikka oli auringolta varjossa, palelimme, lähdimme etsimään lämpimämpää ruokailupaikkaa. Se löytyi kotitalon päädystä! Kahden koivun välissä oli leppeän lämmin aurinkoinen kallionkieleke, leiriydyimme siihen. Jälkiruokajäätelöt syötiin myöhemmin parvekkeella orvokkiamppelin alla. Yksi muistorikkaimmista vappuaatoistani on se, jolloin emäntä nukahti kesken kaiken. Yhteistä iltaa oli jo ehditty viettää muutama tunti kun hän kävi hetkeksi sohvalle selkäänsä lepuuttamaan, mutta vaipuikin syvään uneen. Emme antaneet isännän herättää häntä, vaan häivyimme kaikessa hiljaisuudessa. Kauniisti katettu yöruokapöytä jäi koskemattomaksi.
Mutta jos minullakin olisi valkolakki ja haluaisin käyttää sitä, olisi kai lähdettävä ihmisten ilmoille. Vai seisoskelisinko metsäpolulla ylioppilaslakki päässä katselemassa kun leivoset ilmassa leikkiä lyö? Entä jos vappuna olisi kylmää, miten peittäisin kevättuulille alttiit korvani? Laittamallako korvaläpät lakin kanssa? Sen puoleen hyvä, ettei ole lakkiakaan. Syksyisten halloween-juhlien hilpeissä tunnelmissa suunnittelimme toisen mummon kanssa, että jospa hankkisimme siniset, vihreät tai kirkuvan punaiset (korvat peittävät) kikkaraperuukit ja lähtisimme ne päässä vapputorille hillumaan! Saas nähdä kuinka käy.
Joka tapauksessa; ikimuistoisen mukavaa vappua kaikille joko lakitettuna tai ilman!
Kiitos mukavasta kirjoittelusta, eipä meilläkään ollut varaa lapsena keskikoulua pitempään, liekö mulla olis ollu päätäkään siihen:D
VastaaPoistaIloista Vappua sinullekin, tästä se kesä alakaa sitten!
Kiitoksia Petriina, kiva juttu ja Sinulla on sentään syy siihen miksi ei ole kultaista lyyraa ja valkoista lakkia, Ei ole lakkia itsellänikään, mutta jotenkuten ilman sitäkin olen tähän asti pärjännyt, tosin nyt vähän huonommin, mutta tuskin valkolakki sitä muuksi enää muuksi muuttaisi, tai ehkä se olisi muuttanut koko elämäni ja olisinkin herrojen kanssa kimpassa:)
VastaaPoistaYstättäristäni melkein kaikilla on valkolakki, joten siinä mielessä on aika kummallista, ehkä jopa häpeällistä, että minulla ei sitä ole, että valitsin väärin? Valitsin ehkä myös sen ettei lapsillakaan ole. Kaikkien tuttujen perheiden lapsilla toki tämä pakollinen juttu on.
Siitä huolimatta Petriina, kippis keväälle, lyödään vaikka torvijäkäläpikareilla jollei muuta keksitä:)
Eipä minunkaan tarvinnut kauan miettiä urvalintoja keskikoulun jälkeen: A-luokan sähkömies vaiko ikuinen i-luokan (improbaatturi) ylioppilaspoika?
VastaaPoistaHauskaa vappua kaikille! Kiva kertomus jälleen kerran, Petriina! Täytyy myöntää, että poimin alas valkolakkini kaapin ylähyllyltä pari päivää sitten, koska laatikko vei liian paljon tilaa, kun olin hamstrannut talvitossuja City-marketista ensi talvea varten.
VastaaPoistaAvasin myös laatikon ja katsoin valkolakkiani. En vissin ole käyttänyt sitä kuin keväällä 1977 ja 1978. En oikeastaan koskaan ole osannut juhlia ja pitää hauskaa, joten arvailen, että kaikki muut ovat nauraneet ja laulaneet enemmän kuin minä... ilman lakkia...
Tuskan ja vaivan jälkeen kun sain lakkini -54, on se joka Vappuna ollut käytössä. Totta puhut, ennen sitä kyllä mielellään pidettiin kesälippiksenä. Eka kesänä mennessäni kesätöihin pääkonttorin myyntiosastolle,lakki oli päässä. Ilmankos se ressukka on ihan ruskettunut, kangas kun on puuvillasamettia. Ei mua hävetä pitää sitä valkolakkien seurassa Vappuaamun laulajaisissa puistossa ja Vappukonsertissa.
VastaaPoistaKoomista on, jos iäkäs ihminen on hankkinut uuden kovanvalkoisen lakin entisen tilalle.
Mukavaa toukokuun aikaa kaikille !
Huomenta! Kiitos kommenteista kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen! Itsestäni vielä se, että olen näihin päiviin asti harmitellut, että en pyrkinyt iltaoppikouluun silloin kun muutimme tänne kaupunkiseudulle. Pari päivää sitten luin lehdestä, että eihän täällä silloin edes ollut iltakoulua!!! Se tuli vasta seitsemän vuotta myöhemmin, jolloin minulla oli hyvä työpaikka ja olin menossa naimisiin, ei siinä iltakoulut tulleet mieleenkään!
VastaaPoista"Kaikki muuttuu kun kelaa elämäänsä taakse päin. Mikään ei ollut sitä mitä se oli, siis sellaista kuin luuli sen olevan." Sanoo Ruotsiin muuttanut chileläisnainen Marianne Fredrikssonin kirjassa "Muuttolinnut." VAPPUA!
Iloista vappua sinulle, Petriina.
VastaaPoistaEi se lakki, vaan iloinen mieli, juhlii vappua sitten Ullanlinnalla tai Hakaniementorilla (näin hesalaisen näkökulmasta katsottuna). Mantan lakituksenkin on voinut katsella ilman lakkia. Niin, ja kotonahan ei sitä lakkia tarvis pitää päässä, jos sellaisen omistais.
Itsellä ei lakkia ole, mutta ei sen puuttuminen ole koskaan minua haitannut, vaikka nuorempana lähes kaikilla ystävilläni sellainen oli päässä kun Vappua vielä juhlittiin.
Huomenta Petriina.
VastaaPoistaKiitos taas mukaansa tempaavasta kirjoituksesta.
Vapun vietosta (= lue väen tungoksista) samaa mieltä.
Nuorimmaiseni luki valkolakin eroni jälkeen, seikka josta olin ylpeä, ja jopa osallistuin exästäni huolimatta juhlintaan.
Meillä kotona oli myös laakea kivi saunan takana, se oli suuri mutta vain puolitoista metriä korkea ja paikka jonne serkkuni Orvokki vielä aikuisenakin nousi muistelemaan
valkolakki päässään, simaa ja tippaleipiä (meillä leipomiaan) mukanaan.
Hyvää Vappua Petriina,näin iltamyöhällä toivotan!Itselle tämä aatto on aina ollut vähemmän merkityksellinen kuin se Vapunpäivä,eli siis huominen.Työn-ja työväenjuhlaa vietän,mutta ei se valkolakki siitä yhtään merkityksettömämpää tee.
VastaaPoistaJoskus on semmoinenkin ajatus vanhan "kaaderin" mielessä käynyt,että oliskohan jo kohta taas aika...siis nousta barrikaadeile?
Kiitos, nyt "vappu pulkassa", kuten nykynuoriso sanoo. Aurinkoisella torilla niin paljon porukkaa, ettei tahtonut jalansijaa löytyä. Eteläisellä metsänrinteellä sini- valko- ja punavuokkojen ryppäät.
VastaaPoistaMukavaa vapunjälkeistä elämää Petriina.
VastaaPoistaValkolakkihan ei ole oikeastaan vielä yhtikäs mitään, paitsi kunnianhimoisten ihmisten päämäärä.
Minulla ei ole tälläästä lakkia, enkä ole kaivannutkaan, mutta ainoalla pojallani kylläkin.
Mieheni tapasi aikoinaan kertoa omalla humoristisella tyylillään juttujaan.
Kun poika pääsi yo:ksi v.93, hänhän oli mielissään ja lausahti: "Meidän poika on kolmen ällän ylioppilas: Lukio Lukematta Läpi" :)
Kiitos! Ylioppilastutkinto on todellakin kunnianhimoisten päämäärä, kuitenkin vain välietappi, jolta pyrkiä eteen päin opiskelussa.
VastaaPoista