Sitä on nyt ilmassa

Melkein säikähdin kun ikkunan takana ilmassa alkoi leijailla jotain valkoista. Yläkerran asukasko siellä tyhjensi ryynipussiaan vai mitä tämä nyt oikein on?  LUNTA! Tai ehkä vielä pelkkää räntää, joka maahan päästyään sulaa ja siihen ennustetut pakkasasteet päälle, niin pääkallokeli on valmis. Onneksi eilen sulan maan aikaan panin "Klingen" laukkuun ja lenkkeilin lähikirjastoon, tuli ulkoiltua tämänkin päivän edestä.   

Olin lainannut Matti Klingen paksun, pienipränttisen "Kadonnutta aikaa löytämässä"  joitakin viikkoja sitten, luullut sitä päiväkirjaksi, mutta se olikin kooste aikaisempien vuosikymmenten päiväkirjoista, mikä oli hieman laimentanut intoani. Saadakseni käsityksen  sivistyneistön elämästä ("sivistyneistö" vaikea ääntää kun heiluvat hampaani  kolkahtavat s-kirjainten kohdalla yhteen!) päätin kuitenkin lukea kirjan talvikuukausien aikana loppuun. Mutta lainan uusiminenpa ei onnistunutkaan, varausjonossa oli pitkä lista nimiä! "Klingellä on nyt kysyntää", kirjastovirkailija totesi. Johtuisiko  ennen joulua paikallislehdessä olleesta professori Klingen haastattelusta sekä ko. lehden kolumnistin hehkuttamista päiväkirjoista? Palautin sen keskenlukuisena kirjastoon. Toisen varatun kirjan, Hirvisaaren "Me, keisarinnan" lainausaikaa on jäljellä 10 päivää. Siinä ajassa saanen kahlattua sen loppuun. Kaikki kunnia kirjailijan historian tuntemukselle, hänen tekemälleen valtavalle taustatyölle ja kertojanlahjoilleen, joitakin kiintoisia jaksoja lukuunottamatta kirja ei minua puhuttele.

Mutta siinä missä keisarinnan tarina pitkästyttää, eilen kirjastosta mukaan tarttunut Laura Paloheimon "Klaukkala" lennättää lukijaa iloisesti eteenpäin, välillä turhankin vauhdikkaasti. Kaltaiselleni omiin luutuneisiin ilmaisuihini piintyneelle kirjoittajalle Klaukkalan kaltainen nykypäivään sijoittuva vetävästi kirjoitettu kielellinen iloittelu tekee kuitenkin hyvää. Pidin myös ex- mäkihyppääjän ex-vaimon Veera Niemisen kirjoittamasta "Avioliittostimulaattorista."  Outi Pakkasen "Rakastajan" koin joitakin hänen aikaisempia teoksiaan vaisumpana. Pakkasen kirjoissa kiehtoo moderni kodikkuus, jostain hänen kirjastaan löytyneen ohjeen mukaan valmistin jouluksi kylmäsavulohi-tuorejuusto alkupaloja. Toinen eilisellä kirjastoreissulla löytämäni oli Merette Mazzarellan "Hyvä kosketus", johon tartun vasta Keisarinnan ja Klaukkalan jälkeen. Viihteen vastapainoksi kaipaan kirjoista syvällisyyttä, eräänlaista pyhyyden kokemusta, jota en aikoihin ole löytänyt. Viime aikojen puhuttelevin lukukokemukseni on  sukulaisen sukulaisen kirjoittama muistelmateos. Hyvin kirjoitettu ja jäsennelty elämäntarina, ehyt kokonaisuus. Omakustanne, jota hän oli painattanut ainoastaan parikymmentä kappaletta, mutta joka voisi ihan hyvin olla  kirjakaupoissa ja kirjastoissa kaiken kansan saatavilla. "Jokainen elämä on laulun (kirjan!) arvoinen."

Peruutin varauslistallani olleen Finlandia-voittajan, Riikka Pelon "Jokapäiväinen elämämme" sen jälkeen kun olin jostain arviosta lukenut, että kirjan kauniskielinen, runollinen alkuosa  muuttuu lopussa hirvittävien väkivaltaisuuksien kuvaukseksi. Varmaan ne kuuluvat ko. ajankuvaan, mutta en välitä lukea raakuuksista varsinkaan jos niitä kuvataan sivukaupalla. Edellinen Finlandia- palkittu Ulla-Leena Lundbergin "Jää" oli kiehtova lukukokemus sen jälkeen kun teksti junnaavan alun jälkeen kohosi kauniisti siivilleen. Tosin sekin jonkun arvostelijan mielestä muistutti liikaa "Myrskyluodon Maijaa" yms.

Ehdin eilen muutaman kilometrin kirjastolenkiltäni sopivasti kotiin klo 15 uutisille. "Oddasat" kiehtoo pohjoisine  maisemakuvineen, aihepiireineen ja nuoren mantelisilmäisen uutisankkurin kauniisti ääntämä saamenkieli hivelee korvaa, vaikken ymmärrä siitä sanaakaan. Uutisten jälkeen nukuin kunnon päikkärit ja loppuilta ikään kuin kimalteli ja moni mahdottomalta tuntunut asia alkoi taas tuntua mahdolliselta. Ulkoilu oli tehnyt  tehtävänsä. Tämä tietskan ääressä istuminen sen sijaan alkaa taas tuntua pahalta, joten ylös, ulos ja lenkille! Lumisade on lakannut, tiet ovat sulat ja kosteat, mittari näyttää yhtä lämpöastetta. Ei ole liukasta, vielä...