- Katot sä Putousta? Pienempi lapsenlapsi tiedustelee. - No en! Ohjelmasta näkemieni välähdysten perusteella olin ilman muuta olettanut sen "munamiehineen" kuuluvan sietokykyni rajojen ulkopuolelle kuten moni muukin valmiiksi naurettu tv-ohjelma. Lauantai-iltaisin minulla on ollut tapana kuunnella radiota, koska tv:n ohjelmatarjonnasta päättävät henkilöt jostain kumman syystä olettavat katsojien kaipaavan lauantai-iltoihinsa vain ja ainoastaan joko hillitöntä (pakko)naurua tai sarjamurhaajien aiheuttamia pelon ja vilun väristyksiä. Viikko sitten lauantaina Rautarouva soitti, juteltiin niitä näitä kunnes hänelle tuli kiire lopettaa puhelu: - Putous alkaa! - Katsot sä sitä? Ihmettelin. Kertoi katsovansa aina. Pitäisköhän minunkin...
Ohjelma oli parempi kuin olin olettanut. Tai sanotaan että se ei ollut niin huono kuin olin otaksunut. Kyseessä oli avausjakso, jossa näyttelijät esittelivät uudet sketsihahmot. Patologin "avaa sydämesi mulle"-tyylisten repliikkien aikana kuulin naurahduksen, joka ei tullut tv:n taustajoukoista. Minä nauroin! Outoa, lauantai-iltana! Silloinhan on tapana korkeintaan hymyillä jollekin "Lauantain toivottomien" mieleen nostattamalle kaukaiselle muistolle. Patologin lisäksi Putouksen elämäntapaohjaaja ja Imatralta tullut "Antsku" menettelivät, mutta muut hahmot tuntuivat liian yliammutuilta. Kysyin lapsenlapselta, mistä hahmosta hän oli pitänyt eniten. - Kaikki olivat hyviä, oli diplomaattinen vastaus. Iloisena siitä että olin rikkonut rajoja, pystynyt luopumaan vanhoista olettamuksistani ja liittymään Putousta katsovien nuorekkaaseen joukkoon, aloin odottaa seuraavaa lauantaita. Mummoikäiselläkin kun on nykymaailmassa tasan kaksi vaihtoehtoa: olla menossa mukana tai pudota kyydistä.
Viikolla katselin paria sarjaa, elokuvan, uutisia sekä asiaohjelmia. Ville Haapasalon Jäämeren-seikkailut Teema-kanavalla kiehtovat. Taitoluistelun EM-kisat Budapestista hivelivät silmää. Ilo ja hämmennys 15-vuotiaan tytön kasvoilla hänen voitettuaan ensimmäisissä aikuisten kisoissaan kultamitalin! Ja nuoren miehen pettymyksen sekainen hämmästys; miten tässä nyt näin kävi? Huippuunsa hiottu, harjoituksissa nappiin mennyt suoritus hajosi kilpailutilanteessa heti alussa tapahtuneeseen kompurointiin. Ehkä tuomaristo olisi yhden pyllähdyksen vielä antanut anteeksi, mutta kun mikään ei mennyt kohdalleen! Olympialaisten osallistumispaikoista käydään kovaa taistelua. Siinä monet olettamukset, otaksunnat ja ounastelut menevät uusiksi. Urheilu on suurten tunteiden juhlaa. Tässä tuli nyt mentyä jo sunnuntain puolelle, taitoluistelukilpailut nimittäin päättyivät vasta silloin.
Lauantai-iltana olin hyvissä ajoin ennen Putouksen alkua asettunut teeveen ääreen saunajuomaa siemailemaan ja mikrossa lämmittämiäni nakkeja napostelemaan, vain todetakseni että Putous ei sittenkään ole mun juttuni. Liikaa melua ja naurun hohotusta. En saanut "Antskun" ja imatralaisen baariyleisön välillä mahdollisesti käydystä keskustelusta mitään selvää, koska kikkarapäinen naishahmo sönkötti koko ajan Antskulle jotain. Juorutoimittajan repliikkejä ei ehkä ollut ymmärrettäviksi tarkoitettukaan, mutta yleisöön nekin tuntuivat uppoavan. Ja kun eräs sketsihahmo kaiveli housujensa sisältöä ja nuuhkaisi sen jälkeen sormeaan, se se vasta riemullista olikin! No, porukka on pestattu sinne nauramaan vaikka oikeasti ei naurattaisikaan. Olen itsekin vuosia sitten ollut "Sainks mä"-nimisen tv-jutun naurujoukoissa mukana. Ja kerran Tuttu juttu-shown katsomossa. Istuin eturivissä mairean näköisenä kun sen sijaan vierellä istunut matkaseurani oli luonnollisen näköinen oma itsensä. Mairea ilmeeni johtui siitä, että oletin luonnollisen perusilmeeni näyttävän ikävystyneeltä, ehkä jopa vihaiselta. Putouksen sympaattisesta juontajasta ja parista kolmesta hauskasta oivalluksesta huolimatta suljin telkkarin surullisin mielin. Halvat ovat kansan huvit, ajattelin. Vai olenko minä vain kaavoihini kangistunut kalkkis, tosikko, jonka on paras katsella taivaskanavalta Gafé Raamattua? (Televisiostako ei muka tule lauantai-iltaisin katsottavaa?)
Gafé Raamatussa on miellyttävä haastattelija ja aihepiiristä ja haastateltavasta riippuen keskustelu joko kiinnostaa tai ei. Esimerkiksi sukupuolineutraalista avioliitosta käyty keskustelu oli mielenkiintoinen. - Ja tuleehan lauantaisin ennen Midsomerin murhia "Avara luontokin," joku huomauttaa. Useimmat luonto-ohjelmat ovatkin hyviä, mutta siinä vaiheessa kun lähikuvissa aletaan esitellä raatoa, jonka ympärille korpit kokoontuvat haaskalle, on pakko sulkea toosa. Ja lottoarvontakin menetti mielenkiintonsa sen jälkeen kun se toiselle kanavalle siirron myötä viihteellistettiin turhan monimutkaiseksi. Katsonkin lottorivin sunnuntaiaamuisin netistä. Sukulaismies, joka käy aikaisin nukkumaan, soittaa sunnuntaisoittonsa aamuyhdeksältä ja saa samalla lottoarvonnan tulokset. Hän muistaa omat numeronsa ulkoa, joten pystyy seuraamaan tilannetta sitä mukaa kuin luettelen niitä. Enkä väitä ettenkö syrjäsilmällä saattaisi vilkuilla Putousta edelleen sen mahdollisesti sisältämän muutaman hilpeän oivalluksen vuoksi. Sen, kuka sketsihahmoista milläkin viikolla putoaa pois, voi lukea iltapäivälehtien lööpeistä muiden maailmanpolttavien uutisten ohella.
Edellisessä blogijutussani tuskailin, että kun mikään viime aikoina lukemani kirja ei ole sytyttänyt. Nyt lainasin kirjastosta oman paikkakunnan kirjailijan Timo Sandbergin v. 2012 julkaiseman dekkarin "Vainooja." Sepä imaisikin heti mukaansa! Olen kuitenkin vielä niin alussa että yksityiskohtaisempi arvio myöhemmin. Rautarouva kertoi päättäneensä lukea kaikkien oman paikkakunnan kirjailijoiden teokset voidakseen vertailla niitä toisiinsa. Rautarouvalla virtaa riittää!
JK. Luin Timo Sandbergin rikosromaanin "Vainooja" loppuun, pidin! Aikomus lukea hänen aikaisemmat kirjansakin.
Hello, Petriina.
VastaaPoistaTäällä on ainakin yks kaavoihin kangistunut, siis sillä tavalla, etten ikinä katsele mitään typerinä pitämiäni ohjelmia kuten BB-taloja, Duudsoneita, autisaarilla vain itseään näyttäviä tärkeilijöitä tahi muita mitään näiden kaltaisia.
En pidä näistä valmiista ohjelmien muottiluomus-huumasta joka ihmiset on vallannut. En myöskään munamiehestä, siihen mulla on omat, ainakin pissimiseen, jos ei muuhun tarkoitukseen.
Mitä näihin elokuviin tulee, niin on helpoa tehdä filmejä jotka voidaan "lavastaa" suoraan nykykatu näkymästä ja valkata vain sopivat tehosteet, ja tietty jonkinlaiset kuuluisuudet näyttelemään, jolla saadaan katsojia. Ylvästellään ja mässäillään sanoilla tilanteen haltuunotto, taistellaan, tsempataan, ja pidetään yhtä perhekeskeisesti, jossa kodin onni Äiti, on kaiken kantava voimavara, Isä iso testoteroni paketti, joka käy oikeutetusti läpsimässä mutiaiset ja muut epäoikeutetut yksilöt kuriin ja järjestykseen.
Sisällöstä viis, kunhan mäiskettä ja roisketta, karjuntaa ja hirveitä naamailmeitä piisaa.
Mitään kunnollisia jännäreitä ei enää osata tehdä. Musiikin miksauksetkin on lähes kaikki jo kuin vanhoista suomifilmeistä.
Ääni pauhaa, puhe ei kuulu, jne jne...
Lopussa filmin löntystellään sitten yhdessä käsikynkkää laahustaen kohti kameraa, laastareita naamassa ja vaatteet risoina toisiaan tukien, onnelisina itseoikeutetusta ja hyvin onnistuneesta retkestä muualla maailmaan yleisön abloteeratessa ja hurratessa ja onnitellessa sankareita.
Hieman sama kuin aamuteeveetä katsoessa, joss aon toinen toistaan narsistisempaa feminiiniä itseeään esiin tuomassa, muutamanmiehen ohella
ja keskustelemassa asiantunevasti ja ammattimaisesti mileipiteitää esiintuoden ja niitä laajasti selitellen ja perustellen, että vaan tyhmepikin ymmärtäis missä me menemme, osaamme ja vaikutamme koulutuksemme asiantuntemuskemme turvin, vaikka kenttäkokemus ja know-how käytännössä puuttuu lähes kaikilta.
Mutta pääasiahan on että saadaan esiintyä asiantutevasti ja tuntea itsensä pätevöidyiksi näinkin tärkeissä asioissa, kun niissä yleensä keskustellaan.
Tästä vielä luultavasti maksetaan heille kaikille kohtuullisia korvauksia, ja suoraan katselijoiden pussista.
Hyvä tuoda esiin asioiden toinenkin puoli. Olen samaa mieltä lausuntoautomaateista, aivan kuin katsojan itsensä ei enää oletettaisi osaavan muodostaa mielipidettään mistään asiasta! Katsojaäänestyksillä tahkotaan rahaa puhelinyhtiöille ja ohjelmien tuottajille, aiheutetaan päänsärkyä nuorten vanhemmille, jotka heidän puhelinlaskunsa maksavat. Onneksi monet vanhemmat laittavatkin kattorajan, minkä summan edestä viestejä saa lähettää.
PoistaTänään muuten tulee kotimainen yks oikea hyvämäinen elokuva kanava seiskalta.
PoistaJäähyväiset presidentille.
Mutta se onkin kassilan ohjaus, kuten ne kolme hyvää palmua, joissa on se brittiläinen sarkasmi ja huumori kohtausksissa mukana,
Tämä on Pentti Kirstilän erääs romaanin pohjalta, taisi olla vielä sama nimikin sillä kirjalla.
Mutta Pentti Kirstilä onkin kaksonen, ja mua päivän vanhempi (ja jokusen vuoden myös).
Olin aikonutkin katsoa em. elokuvan ja vaikka sen aihepiiri ei erikoisemmin miellyttänytkään. Hannu Laurin rooli ovelana rikollisena oli loistava suoritus ja Tarmo Mannista oli saatu uskottavan näköinen presidentti Kekkonen.
PoistaVoi Petriina, olen vähän samanlainen, pitäisi nostaa teevee tuolta lattialta sohvan reunalle ja katsoa joskus jotakin, kyllä se yksinäisyyden ja lahon pään natinan voittaa.
VastaaPoistaPutousta en ole katsonut ollenkaan, kehtaako tuota edes myöntää, uutisotsakkeet vilkaisen läppäristä, mutta paremmin ne näkisi kyllä televisiosta. Naapuri taas katsoo kahta teeeveetä yhtä aikaa, joten ehkä se kompensoituu sillä:) Radiota kuuntelin joulun alla, välillä innostun siitä, mutta nyt se on ollut mykkänä pitkiä aikoja. Kaipaan entistä rytmiä ja elämää, jolloin herättiin joten kuten, ellei ollut töissä, niin kotona riitti puuhaa, mentiin saunaan klo 18 illalla jne. Nyt ei ole mitään, paitsi lapsenlapset, mutta on väärin elää pelkästään heidän kauttaan, niin ja koira ja ukko tulevat huomenna hakemaan minut etelä-Karjalaan, sitä en antaisi elämästäni mistään hinnasta pois, niin paljon on jo mennyt.
Kylläpä tuo Maksi taas arvosteli, mutta jotakin tottakin siinä taisi olla:)
Persoonallisia oman tienne kulkijoita, Sinä ja Max ja moni muu tämän blogiyhteisön jäsen! Kyllä elävän ihmisen/ihmisten tapaaminen tv:n tuijottelun ja radion kuuntelun voittaa, ajattelen kun kokopäivä vieraani lähti juuri. Juotiin kahvia ja pälätettiin ja siinä ohessa hän asensi tietskaani erään uuden ohjelman. Mukavaa matkaa etelä-Karjalaan!
PoistaEihän tommosia annukannunnukoita jja meenmerjoja jaksa, ei edes telkkarissa, vaikka nunnukassa onkin tyyliä. Samaa edustaa se sakke-juha yhtälö, yhdessä ja erikseen.
PoistaImeellisiä helvetin jankkaajia.
Miks muuten näitä kaikkia hienohelmoja ei opeteta puhumaan.
Kun jotain haastatellaan, alkaa kauhea erilaisten ääntiöiden suma ennekuin tulee edes jonkinlainen lause. Vastaaminen alkaa aam-ääm-ööm,am-öm, möm jne. sanoilla, ja joka lauseenalku erikseen. Jos jotain hyvää on on se, että naisilta se muoti-shuhina-S on jäänyt puhuttaessa pois hampaiden välistä.
Ihan kiva ja tosi söpö on Sari Hyvönen ja sympaattinen on myös Heta-Leena Sierilä, jolle ei meinaa koerkekorkoiset kengät istua jalkaan millään, vaan tuntee olevan erittäin vaivautunut ne jaloissaan.
Tuntemattomia minulle kaikki!
Poista