Sattumia

Ensin poksahti kylppäristä ja eteisestä lamppu ja puoli asuntoa meni pimeäksi. Liukkaankelin lempikengistäni puhkesi pohja, sitten  katkesi hammas.

Huoltoyhtiön nuori mukava kaveri tuli vaihtamaan sulakkeen niin nopeasti että aivan kuin olisi ollut oven takana odottamassa hälytystäni. Arvelin hänen tuoneen uuden sulakkeen tullessaan, mutta hän vain avasi korkealla eteisen ovenpielessä  olevan pienen kaapin oven ja nosti yhden alas painuneen vipusen yläasentoon ja katso, valkeus tuli myös asuntoni pimentyneeseen osaan! Arveli minun osaavan seuraavalla kerralla suorittaa sulakkeen vaihdon itse.

Katkenneen hampaan korjaus sen sijaan vaatii järeämpiä toimia. Että mikä ihmeen päähänpisto oli muussia tehdessä puraista raakaa perunanpalaa niin voimallisesti että kahden etummaisen hampaan vierestä kuului riksahdus ja hammas jäi roikkumaan ikenen riekaleen varaan! Siitä hammaslääkäri seuraavana päivänä nappasi sen pois, kehotti keskustelemaan  hammasteknikon kanssa, kumpi olisi järkevämpi vaihtoehto,   osa- vai kokoproteesi. Kokemuksesta tiedän että järkevin vaihtoehto ei aina ole paras. Jo vuosi sitten kirjoitin blogissani, että hampaat heiluen uuteen vuoteen! Ne heiluvat edelleen, vaan eivät putoile. Halusin osaproteesin eli uuden hampaan katkenneen tilalle.  

Hammasteknikon luokse mennessäni yllättäen kadulla tuli vastaan hyvä tuttavani, ystävätär, jonka kanssa emme olleet tavanneet ainakaan kymmeneen  vuoteen!  Punaisessa takissaan hän oli kuin raikas tuulahdus siinä sateisen harmaalla kadulla. Ja koska teknikko ei heti vastannut summerin soittooni - oli kai ruokatunnilla - meille jäi aikaa päivittää tuoreimmat kuulumiset ja sopia että soitellaan  ja tavataan.

Hammasteknikko oli ystävällinen, mukava mies,  mutta proteesiasiassa kanssani eri mieltä, eli loputkin ylähampaat pois ja tekarit tilalle! Toisaalta oli kanssani samaa mieltä siitä, että niin kauan kuin ihminen pystyy syömään omilla hampaillaan, kokoproteesi ei ole hyvä valinta, vaikka onkin  hymyillessä hyvän näköinen. No mikä tässä nyt enää niin leveästi hymyilyttäisi, huokaisin, mutta en minä mikään harvahammas "kassi-almakaan" haluaisi silti olla. Puolisen tuntia siellä teknikon luona meni, mutta  ilokseni hän ei veloittanut mitään. - Enhän minä mitään tehnytkään, totesi vain. 

Kotiin palattuani löysin puhelinluettelon keltaisilta sivuilta esteettistä hammashoitoa mainostavan lääkärin. Siis sinne! Muistin että ko. luettelon keltaisilta sivuilta olin vuosia sitten löytänyt ortopedin, (ihanan rauhallisen, sympaattisen näköisen miehen!) jonka antamilla hoito-ohjeilla selkä- ja lonkkakipuni olivat parantuneet. Mutta nyt ei ollut yhtä hyvä tuuri. Kokoproteesia tämäkin lääkäri suositteli, mutta sanoi voivansa kyllä laittaa katkenneen tilalle väliaikaisen hampaan, joka kiinnitettäisiin viereisiin hampaisiin. Hinta olisi noin puolet kokoproteesin hinnasta. Maksaisin vielä senkin, mutta eniten  huolestuttaa että miten viereinen moneen kertaan korjattu hammas kestäisi kiinnityksen aiheuttaman rasituksen. Hammasimplantista emme edes keskustelleet ja ymmärsin esteettisellä hammashoidolla tarkoitettavankin lähinnä hampaiden oikomista yms. Hammasremonttini on siis niin sanotusti "vaiheessa" edelleen.  Hymyilen vain hyvin vienosti ja puhun niin että puuttuvaa hammasta ei huomaa.

Tänään kävin näyttämässä kenkiäni suutarille. Pohjaa ei voi enää korjata, koska se on kauttaaltaan murtunut. Uusia pohjia niihin päällisiin ei enää kannata laittaa. Kyseiset Luhtakengät ovat palvelleet minua monta monta talvea. Sanoin haluavani heittää kengät omaan enkä heidän roskikseensa. Sitä ennen aion nimittäin tehdä niillä vielä muutaman lähikauppareissun, loppuviikoksi lienee tulossa liukkaita kelejä. Kadulla sattumalta tapaamani ystävätär on tulossa iltapäiväkahville luokseni. Meillä on paljon yhteisiä matka- ym. muistoja. Ellei hampaani olisi sattunut katkeamaan, olisimmeko me enää koskaan edes tavanneet toisiamme?