keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Ajankohtaisia asioita

Tekee mieli sulkea silmät ja korvat uutisilta, lennähtää johonkin toiseen todellisuuteen ja toivoa että sieltä palattuani Euroopassa puhaltaisivat leppeämmät tuulet. Luin Seura-lehdestä kuvauksen vuoden 1944 Helsingin pommituksista ja siitä miten tehokkaasti Suomen oma ilmatorjunta oli toiminut, sokaissut suuren osan viholliskoneiden lentäjistä niin että he olivat joutuneet luopumaan aikeistaan, kääntymään takaisin ja kaupunki oli säästynyt tuhoutumasta pelkäksi rauniokasaksi.

Kautta aikojen pojat ovat janonneet sotaa. Joku on arvellut perimmäisen syyn siihen olevan, että jos Venuksen kukkula - ja tällä ei nyt tarkoiteta  peukalon alla olevaa mutikkaa - on jäänyt valloittamatta, on lähdettävä valloittamaan muita kukkuloita. Ja että naiset, äideiksi syntyneet muka miehiä paremmin osaisivat ratkoa ongelmat neuvotteluteitse. Itse en tässä asiassa usko  sukupuolten välisiin eroihin, sillä eivätkö historian naishallitsijat ole olleet melko sotaisaa joukkoa hekin? 

En ole perehtynyt Ukrainan kriisin syihin niin perusteellisesti että osaisin asettua kenenkään puolelle. Mutta vaikka olemme EU:n jäsenmaa, hädän tullen sieltä meille tuskin apua heruisi. Olisiko siis liityttävä Natoon vai luotettava omaan puolustukseemme kuten vuonna 1944 oli luotettava, ja ennen kaikkea siihen, että tämänhetkiset hyvät suhteemme naapurimaihimme pysyisivät jatkossakin hyvinä?  Ajattelen että molempi parempi eli jos Nato-äänestys tulisi nyt, en todellakaan tietäisi, kumpaa vaihtoehtoa äänestäisin vai äänestäisinkö lainkaan. Sulkisinko silmäni ja korvani ja lennähtäisin pois?     

"Kyllä A on oikeassa, mutta ei B:kään väärässä ole", on lempilausahduksiani, joten olisiko mielipiteissään näin epävarman ihmisen varminta pysyä sivussa maailmanpolitiikasta  ja keskittyä omiin ympyröihinsä? Kuten siihen, että laitetaanko multaan yön yli liotettuja soppaherneitä vai onko ostettava siemenherneitä, että tuloksena olisi Anjuusan blogissaan esittelemä vehmaankaunis  pääsiäisviheriö?  (Soppaherneitä kuulemma). Maljakossa mustikanvarvuissa heleänvihreät lehtisilmut, kohta kukat. 

J.K. Eilispäivän kotimaan uutiset; lapsiperheisiin kohdistuvat leikkaukset ja jokavuotinen kohkaaminen Suvivirrestä suututtivat sen verran että oli lähdettävä rivakalle, 3 km:n aamulenkille ennen kuin saatoin istua koneen ääreen. Mutta niistä toiste enemmän, nyt kylvämättä jääneistä herneistä soppaa keittämään!

6 kommenttia:

  1. Huomenta Petriina.
    Helsingin ilmapuolustus oli aikas tehokas sen aikaisilla menetelmillä katsoen.
    Tampere ja Turku myös ja muutama suurtehtaiden paikkakunnat, niiden tehtaiden joita ei kyetty siirtämään muualle (esim outokumpu siirretttiin harjavaltaan aikoinaan).

    Venuksen kukkula on aina kiehtonut miesten mieltä, etenkin vanhaan hyvään aikaan jolloin testeosteronia oli ilmassa huomattavasti nykyaikaa enemmän. Aikana kun laivat olivat puuta ja miehet rautaa, venuksen kukkulaan upotettiin valtakuntia, valtamerilaivoja (lue sotalaivat), valtikkaa, varmaan muutakin veitikkaa ja kaikilla oli hauskaa tässäkin piirileikissä.

    Eu ei ole sotilasjärjestö, joten sieltä ei apuja heltiä, samaa hyvää lukuuun ottamatta kuin ukrainan tapauksessa. Mun mielestä natoon pitäää liittyä jos siitäkään apuja tarpeen tullen olisi.

    Jos papusoppaa meinaat niin mitä enemmän se hautuu kattilassa, sitä parempaa se on. Omassa kotona en oikein tykänny papausopasta, koska äitini, jos lihaa oli laittoi sianlihaa sen joukkoon, tosin luonnollisita syistä koska jauheliha oli kallista, mutta sensijaan kansakoulussa koko ajan sitä kaydessäni tykkäsin siitä ja santsasin aina jos oli mahdollisuus.
    Yläkoulun opettajan vaimo kokkaili meille ja kun joskus kysyin kertoi laittavansa sika-jauhelihaa papusopan joukkoon.

    Aina kun on iso kattila ja kunnon hautova lämpö, kuten armeijan keittiöllä, papusopasta ja varsinkin teestä tuli hyvää vaikka en teen ystävä ollut en ennen inttiä, enkä isommin sen jälkeenkään, koska teen pitää aina myös hautua kunnolla. Intin kohdalla tuo piti paikkansa muidenkin keittojen osalta
    vaikka niissä tahtoi usein tuo liemi-puoli jäädä vähemmälle.

    Papusoppa nautintoa päivään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Sopasta tuli hyvää, laitoin sipulisilppua ja savulihasuikaleita pussillisen sekä suolaa ja meiramia mausteiksi.

      Vuoden 1944 tapahtumista lukiessa tuli liikuttunut olo. Sitä(kin) taustaa vasten ajateltuna Suvivirsikohu, samoin kuin muista kansallisista perinteistämme luopuminen tuntuu surulliselta.

      Poista
    2. Maailma on muuttunut. Kenenkään ei tarvitse luopua muistoistaan, saat rakastaa Suvivirsi-laulua jatkossakin.

      Ymmärrän silti miksi laulu syrjäyttää. Minulla on samanlainen tunne joka vuosi, kun työnantajan henkilökunnalle järjestämään glögitilaisuuteen osallistuu pappi, joka pitää lyhyen saarnan. Sitten lauletaan pari virsiä ja rukoillaan.

      Koska en kuulu kirkkoon, olen pyytänyt, että
      osalle henkilökunnasta järjestettäisiin oma tilaisuus vaikka heti toisen tilaisuuden jälkeen, mutta se ei onnistu. Selvä syrjintä omasta mielestäni! Käyn syömässä tähteitä jälkeenpäin enkä osallistu glögitilaisuuteen.

      Poista
    3. Huomenta, Milena! Pelkkä ajatuskin kertomastasi glögitilaisuudesta tuntuu ahdistavalta!

      En koe Ruotsissa v.1697 sävellettyä Suvivirttä uskonnollisena, vaan ennen kaikkea perinteisiin kuuluvana kevään valon ja lämmön, luonnon ylistyksenä, jonka 3 ensimmäistä säkeistöä on sukupolvesta toiseen laulettu koulujen päättäjäisissä, kirkoissa juhannuksena, kesäjuhlissa, soitettu radiossa jne. Mielestäni melodiassa, jota Wikipedian mukaan on pidetty ruotsalaisena kansansävelmänä, kevään riemun rinnalla voi kokea myös haikeuden kevään ja kesän lyhyydestä, tietoisuuden elämän rajallisuudesta.

      Suvivirrestä on myös täysin uskonnoton versio,Suvilaulu, jonka samoin kuin Stadin slangille käännetyt sanat löytyvät myös Wikipediasta.

      Poista
  2. Jos oikein ymmärrän kyse on Den blomstertid nu kommer med lust och fägring stor -laulusta... siinä lauletaan kyllä Jumalasta: Guds godhets rikedom ja lovsäga Herren Gud, siis että meidän pitää ylistää Jumalaa. myös Jeesus on mainittu.

    Googlasin uskonnottoman version, siis Suvilaulu. Se on mielestäni yhtä kaunis, miksei sitä voisi laulaa jatkossa, niin kaikki pääsisivät nauttimaan.

    Siitä glögitilaisuudesta vielä olet oikeassa, vähän kuin kirkossa oltaisiin... huoneeni sattui ennen olemaan aivan vieressä, joten tiedän, vaikken osallistunut itse tilaisuuteen... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun sanoin että en koe Suvivirttä uskonnollisena, tarkoitin että sen uskonnollisuus ei häiritse minua. Suvilaulussa on todella kauniit sanat ja sitä voisi laulaa vaikkapa koulujen kevätjuhlissa.

      Poista