Täällä meikä vain kirjoittelee putoilevista hampaistaan ja sumenevista silmistään ja jos kertoo ostaneensa vaikkapa uuden laukun, samaan hengenvetoon hyssyttelee, että ei...ei se mikään merkkilaukku ollut. Kun pitäisi kirjoittaa ihan päinvastoin, että ostin VUITTONIN laukun vaikken eläissäni olisi sellaista nähnytkään, niin kuin en mitä ilmeisemmin olekaan. Ja vaikka vaatteeni ovat pääosin marketeista sekä "tuo ja vie" kirppareilta, joitain merkkijuttujakin on, kuten vuosi sitten ostamani ulkoilupuku, mutta josta siitäkin kertoessani jätin mainitsematta sen olevan kotimaista RAISKI-tuotantoa. Enkä ole kertonut että toisen ulkoilupukuni rintapielessä komeilee RUKKA. Ja koska en ole kertonut käyttäväni LUMENE-puuteria ja NIVEA-kosteusvoidetta, en paljastanut shampooni ja saippuani merkkiä, miten ihmeessä em. tuotteiden valmistajat tai maahantuojat olisivat tienneetkään lähetellä minulle mainoslahjojaan, saati kutsua kokkareilleen!
ANNA-lehdessä no 11/ 13.3.2014 kerrotaan bloggareista, joiden blogit yrittäjätkin ovat huomanneet ja jotka saavat paljon tuotteita kokeiltavikseen ja kutsuja tilaisuuksiin. Jotkut heistä tienaavat blogeillaan satoja euroja kuukaudessa, joku jopa kertoo elättävänsä itsensä bloggaamalla. Lehden esittelemät bloggaajat ovat nuoria, trenditietoisia naisia, jotka ovat aloittaneet blogin pitämisen ennen valtaisaa blogibuumia. Heidän mukaansa vielä kolme vuotta sitten bloggareita oli Suomessa niin vähän, että uuden blogin ilmestyminen oli tapaus. Nyt kilpailu on kovaa. Naisten mukaan tänä päivänä on vaikea päästä pinnalle, jos kaveripiirissä ei satu olemaan suosittua bloggaria, joka nostaisi tulokasta esille.
Kuka nostaisi minun blogini? Ei kukaan ellen itse sitä tee. Joskus laitankin blogistani linkin naamakirjaan, mutta poistan sen saman tien, koska kavereistani suurin osa tietää blogini olemassaolon ja ne jotka eivät tiedä, eivät ehkä välitäkään tietää. Sekin saattaisi tuntua oudolta, ehkä jopa pelottavalta jos blogiani seuraisi 25.000 ihmistä kuukaudessa kuten ANNA-lehden esittelemän "trendikkyyttä ja tavallisuutta" edustavan kauniin nuoren naisen blogia kerrotaan seurattavan. Lehden mukaan "bloggarit muodostavat Suomessa oman seurapiirinsä: he tapaavat kokkareilla, vierailevat toistensa blogeissa ja bilettävät yhdessä. Toistensa ja blogiyleisön keskuudessa he ovat kuin oikeita julkkiksia, vaikka kukaan muu ei olisi heistä kuullutkaan." Siis ihan niin kuin me täällä Kasassa!
Mutta jos nyt leikitellään ajatuksella, että minäkin yrittäisin ansaita blogillani vaikka vain suolarahat kuukaudessa, miten pitäisi menetellä? Olisiko perustettava uusi blogi ja jos niin miten se tapahtuisi? Blogille pitäisi keksiä ehkä mieluusti englanninkielinen vetävä nimi ja kirjoittajana minun olisi kai brändättävä itseäni Lenitan tai Aira S:n kaltaisena ikikaunottarena, himoshoppaajana tai räväkkänä prätkämummona, kulttuuritanttana vai tavallisena kassinkantajana? Ja olisiko linkitettävä blogin yhteystiedot yrittäjille, joiden tuotteita olen kehuskellut, mutta jotka syystä tai toisesta eivät olisi sivuilleni eksyneet?
Vakavasti puhuen: Ehkä sittenkin mieluummin kirjoittelen tänne omalla tyylilläni, milloin ja mistä aihepiireistä itse haluan kuin että sitoutuisin minkään tuotteen puolesta puhujaksi. Mutta siltä varalta että joku alussa mainitsemieni tuotteiden edustajista haluaisi muistaa minua mainoslahjalla tai kutsulla (mieluummin maamme rajojen sisäpuolella) pidettäviin bileisiinsä, tarkkailen postiani, kuulostelen puhelintani, silmäilen sivujani sekä täällä että naamakirjassa...
Kiva kirjoitus! Jospa se kutsu tuleekin joskus.
VastaaPoistaMinulle tuli kutsu erääseen ruokablogiyhteisöön, kun viime elokuussa voitin erään reseptikilpailun! :)
Katsoin juuri eilen jonkun videopätkän erään suositun bloggarin elämästä. Siinä häntä meikattiin, kuvattiin ja haastateltiin. Välillä hän poseerasi erilaisissa vaatteissa. En katsonut kokonaan sitä juttua, kun se ei kiinnostanut kovin paljon. Tämä nuori nainen oli tullut "kuuluisaksi" muotiblogillaan.
Minä aloitin bloggaamisen jo Ruotsissa asuessani, eli vuonna 2004 tai sitä ennen. Olin siis "aikainen lintu".
Nyt kirjoittelen harvakseltaan, enkä mitään merkityksellistä. Eilen kyllä, vai oliko toissa päivänä, kirjoitin innoissani shoppailemistani pitkistä housuista joita ostin jopa kaksi paria! Hihhh... hinta alle kolmellakymppiä yhteensä.
Minun bloggaukseni ei taida kiinnostaa suurta maailmaa, ja hyvä niin. En hae kuuluisuutta, vaan bloggaaminen on vain keino keventää kirjoitusintoa.
Eilisessä blogissani kerroin myös muista asioista, ja sen kertomani asian takia olenkin nyt poissa töistä ja surffaan netissä toisella kankulla istuen! :)
Mukavaa maanantaita!
Joo, tänään tuli Otavamedialta 50 euron lahjaseteli! Tosin se ei koske mahdollisia nykyisiä tilauksia, vaan uusia, joiden tilaushinnasta em. summan voisi vähentää ja lisäksi saisin tilauslahjana helminauhan. En innostunut eikä tarjouksella tietenkään ollut mitään tekemistä blogini kanssa!
PoistaEn odota kutsuja enkä mainoslahjoja, Annassa olleen modernin ja pinnallisen jutun luettuani riehaannuin vain revittelemään ajatuksella että entä jospa minäkin!!! Oikeasti olen bloggaamisesta samaa mieltä kanssasi, se on keino keventää kirjoitusintoa, omaan tahtiin ja omista aihevalinnoista. Paranemista, että pystyisit pian istumaan kummallakin kankullasi!
Sinultahan tämä kävisi,hienosti Petriina. Omasta mielestäni meitä bloggareita on kyllä jo liikaa, luemme siis toistemme juttuja. Pitäisi tavoittaa yleisö, ihmiset, jotka eivät viitsi blokkailla työkseen. Mainoksilla saa rahaa, mutta selvää on ettei blogi elätä, eikä sillä ,kuten sanoitkin suolarahoja kummempaa saa, Pitäisi olla kuuluisa ja kiinnostava.
VastaaPoistaOlen miettinyt paljon miksi ylipäätään värkkään omanlaisia blogeja, käytän niihin joskus paljonkin aikaa ja tupakkaa (paitsi etten polta:)) joskus taas kirjoitan heti ja se tulee kivutta. Liian kauan ei voi olla kirjoittamatta se näkyy ja tuntuu heti.
Sinun blogijuttusi ovat arvostettuja tieteellis-taiteellisia tutkielmia, ja uskon meillä kaikilla olevan lukijoita/kurkkailijoita huomattavasti enemmän kuin he jotka ovat kirjautuneet lukijoiksi.
PoistaJoillekin tuttavilleni olen kertonut bloggaavani, läheskään kaikille en. Eikä läheskään kaikilla tutuillani edes ole tietokonetta ja niistäkin joilla on, moni käyttää sitä ihan muihin tarkoituksiin kuin blogien lukemiseen. Mutta kun ottaa huomioon miten paljon blogeja kirjoitetaan, iloitsen jokaisesta joka poikkeaa minunkin sivuilleni. .
Jonkin jutun kirjoittamiseen minultakin menee aikaa ja tupakkaa, jos polttaisin, mutta tämmöiset kepeät revittelyt kuten tämä bloggausjuttukin saattavat syntyä yhdeltä istumalta lähes itsestään.
Lueskelen mm. Annaa hahmottaakseni, miten minua nuoremmat - tai siis jotkut heistä - tänä päivänä elävät, mitä arvostavat jne. Lehdessä siteeratun nuoren bloggaajan tekstit muistuttivat lähinnä facebook-postauksia, mutta ilmeisesti kyseisen blogin tarkoitus onkin esitellä erilaisia muoti-ilmiöitä, tuotteita, valokuvia jne.
No huh, huh Petriina, nehän ovat vain hulluja tarinoita suureksi osaksi, essee lienee jäänyt vähän päälle:)
PoistaJa niin nämä pintaliitoelämää elävät nuoret. jotka ovat kiinni tässä hetkessä ovat erittäinkin mielenkiintoisia. Muoti- ja sisustusjutut ovat aina must, oma elämä kun on jo tylsähköä vanhan naisen junnaamista päivästä toiseen. Anna ystävä kuuluu vakio lukemisiin, tosin tällä hetkellä on retuperällä tämäkin lukuinto:) Mukavaa kevättä Petriinalle.