Ensimmäinen kevätkuukausi

Ensimmäisen kevätkuukauden ensimmäinen päivä! Ikkunan takana kuulakas maaliskuun aamu. Helmikuun heleät juhlat ovat takana päin, ja vaikka kalenterin sivuilla on runsaasti tyhjää, erinäistä ohjelmaa on silti tiedossa tällekin kuulle. Keskiviikkona korvapoli, perjantaina silmälääkäri.

Silmälääkärillä käyntiä odotan mielenkiinnolla. Päätin nimittäin, että entiselle lekurilleni en enää mene, joten alkoi uuden etsintä. Siitä on jo aikaa kun bussissa  tapaamani naapuritalon rouva oli ylistänyt omaa silmälääkäriään Jyri Jokista (nimi muutettu) maasta taivaisiin, antanut minulle Jyri J:n käyntikortinkin. Mutta kun nyt vihdoin viimein aioin tilata hänelle ajan, en löytänyt käyntikorttia enkä muistanut hänen sukunimestäänkään muuta kuin että jotain vesistöön viittaavaa se oli. Naapuritalon rouvan sukunimen sen sijaan muistin, mutta hänen numeroaan ei ollut puhelinluettelossa, ehkä kysyisin sitä myöhemmin tiedustelusta. Muistin nimittäin  hänen kertoneen Jyri J:n vastaanoton olevan paikallisessa silmälääkäri keskuksessa, mutta yhtään Jyri-nimistä en sen nettisivuilta löytänyt. Toisella haulla selvisikin, että Jyri Jokisella on toisen lääkärin kanssa yhteinen yksityisklinikka. Joutuisin siis hyvästelemään Jyri Jokisen heti kun olin saanut selville hänen sukunimensä; Jokinen, ei siis Järvinen, ei Puro eikä Puronen niin kuin olin yrittänyt muistella. Soitin silmälääkärikeskukseen, kerroin tilanteeni eli sen, että haluan ajan kelle tahansa lääkärille, koska entiselleni en enää mene. - Oliko tämä entinen meidän lääkäreitämme? Vastaanottovirkailija tiedusteli. Ei ollut. - Haluatteko mies- vai naislääkärille? Kumpikin käy. Ensimmäinen aika löytyi tiistaille jollekin Matti Meikäläiselle.

Puhelun päätyttyä muistin minulla olevankin tiistaina muuta menoa, joten joutuisin vaihtamaan silmälääkäriajan. - Torstai? Vastaanottovirkailija kysyi. - Mieluummin jonain muuna päivänä, sanoin. - Perjantaina aamupäivällä olisi aika Jyri Jokiselle, hän jatkoi. - Siis MITÄ? Ottaako Jyri Jokinen teillä vastaan? Eikö hänellä ole oma vastaanotto siellä ja siellä? - On yksityisvastaanotto siellä ja keskussairaalalla myös ja parina päivänä viikossa täällä meillä, virkailija kertoi. Kerroin naapuritalon rouvan ylistäneen Jyri J:n maasta taivaisiin, joten ilman muuta varaisin hänelle ajan. Lopun päivää minulla oli samankaltainen tunne kuin aikoinaan ensitreffeille lähtiessä. Käyntikortissa olleesta Jyri Jokisen valokuvasta en muistanut muuta kuin että miellyttävän näköinen nuorehko mies siinä oli ollut eikä se ollutkaan oleellista, vaan naapuritalon rouvan ylistävät lausunnot hänestä. 

Ai että miksikö en enää halua mennä entiselle lääkärilleni? No kun hän, ihan miellyttävä mieslääkäri muuten hänkin, kolme vuotta sitten olisi melkein väen väkisin lähettänyt minut yksityiseen kaihileikkaukseen! Julkisen puolen jonoon näköni ei vielä ollut tarpeeksi huono. Paljon aikaisemmin, en edes muista milloin, hän oli todennut oikeassa silmässäni kaihin olevan aluillaan. Ja vaikka hän oli vakuuttanut sen olevan yhtä luonnollista kuin hiusten harmaantumisen, surullinen olo, suoranainen kuolemantunnehan siitä oli ensimmäiseksi tullut. Mutta varsin pian ihminen tottuu ajatukseen, että iän myötä aistit heikkenvät, toisilla aikaisemmin kuin toisilla ja iloitsemaan siitä, että niiden toimintakykyä voidaan erilaisin toimenpitein parantaa ja että kyseessä on harmaa- eikä viherkaihi tai jokin muu silmäsairaus, jonka hoito olisi jo paljon vaikeampaa. Niinpä seuraavalla käyntikerralla en ollut enää kaihista moksiskaan, mutta yksityisleikkaukseen menoa vastustin, koska se olisi minulle liian kallis ja miksi ihmeessä olisi leikeltävä kun kerran näen vielä niin hyvin että en pääse kunnalliseen  leikkausjonoon? - Mutta kun näköänne ei enää oikein voi laseilla  korjata, lääkäri totesi, kertoi eräässä etelä-suomalaisessa kunnassa olevasta ykityisestä klinikasta, jossa leikkaus tulisi jonkin verran edullisemmaksi, lupasi kirjoittaa minulle lähetteen  sinne. Kieltäydyin siitäkin. Niinpä hän kirjoitti silmälasireseptin, sanoi että menkää nyt optikon kanssa keskustelemaan, mitä mieltä hän on asiasta.  

- Tehän saisitte vielä ajokortinkin! Silmälasiliikkeen optikko, keski-ikäinen nainen huudahti reseptin nähtyään. Olin niin tyrmistynyt että otin ensimmäiset sovittamani, 29 euron hintaiset ohuet kehykset. Rinnakkaistarjouksena oli aurinkolasit samaan hintaan samoilla vahvuuksilla, mutta koska niihin ei ollut yhtä halpoja kehyksiä kuin varsinaisiin laseihini, jouduin maksamaan erotusta 50 euroa. Mietin, oliko silmälääkäri ehkä mainitsemansa klinikan osakas ja miten paljon kaihileikkaukseen lähetetään ihmisiä, jotka näkisivät vielä ilman leikkaustakin? Luen nimittäin yhä edelleen niillä samoilla kolme vuotta sitten saaduilla laseillani, mutta koska silmäni ovat viime aikoina olleet rasittuneet ja pienen tekstin lukeminen on hiukan vaikeutunut, menen lääkärille. Toivon etten vieläkään olisi kyllin "kypsä" julkisen puolen leikkausjonoon ja että saisin hiukan vahvemmat lasit, joihin tällä kerralla valitsisin myös tyylikkäämmät kehykset. Mutta voihan olla että Jyri Jokisen diagnoosi on sama kuin edellisen lääkärinikin. Unessani hän ei nimittäin ollut mitenkään kovin miellyttävä. Vastaanotolla potilaiden silmiä leikattiin liukuhihnalla ja minutkin hän aikoi laittaa leikkauspöydälle ennen kuin oli edes tutkinut silmiäni! Kieltäydyin ehdottomasti ja lähdin etsimään uutta lääkäriä. Unessa.

Todellisuudesta tiedän kertoa viikon perästä.